Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Singulariteetti]

Mitä todellista ikää? Nythän meidän järjestelmässä myös nuo aikaisin kasvavat ovat kärsijän paikalla, koska heitä peluutetaan liikaa kronologisen iän mukaan, jolloin pelillinen vaade jää vaatimattomaksi. Liukuva ikäluokkajako eli syntymäpäivänä, käytännössä esim kerran kvartaalissa, seuraavaan ikäluokkaan olisi paras tapa, mutta siihen ei taida järjestelmä taipua.

Ok, ymmärrän. Tosin järjestelmähän taipuu hyvin siihen, että pelaaja pelaa vuotta vanhempien joukkueessa, kuten parhaat usein pelaavatkin, tarkasta kalenteri-iästä riippumatta. Tai kuten usein myös tapahtuu, koko paras peliryhmä pelaa vanhempien sarjaa ja osallistuu myös turnausten vanhempien sarjoihin.

Liiton sarjojen säännöissähän on kerrottu ainoastaan pelaajan sallittu maksimi-ikä (tai siis aikaisin sallittu syntymävuosi).

[Mikaeli]

En tiedä yhtään ELL-jengiä, jossa pelaajat ovat vuotta nuorempia. Muutamia poikkeuksia toki sekaan mahtuu. Päinvastoin taas jengit on täynnä sen ikäluokan aikaisin kehittyviä pelaajia, jotka saavat fysiikastaan merkittävää etua, joka haittaa heidän kehittymistään

[ginikettu]

En tiedä yhtään ELL-jengiä, jossa pelaajat ovat vuotta nuorempia. Muutamia poikkeuksia toki sekaan mahtuu. Päinvastoin taas jengit on täynnä sen ikäluokan aikaisin kehittyviä pelaajia, jotka saavat fysiikastaan merkittävää etua, joka haittaa heidän kehittymistään

Jos edustusoikeutta tarkasteltaisiin tosiaan kvartaaleittain, niin se voisi auttaa.

[Singulariteetti]

En tiedä yhtään ELL-jengiä, jossa pelaajat ovat vuotta nuorempia. Muutamia poikkeuksia toki sekaan mahtuu. Päinvastoin taas jengit on täynnä sen ikäluokan aikaisin kehittyviä pelaajia, jotka saavat fysiikastaan merkittävää etua, joka haittaa heidän kehittymistään

Mutta jos kaikissa EL-jengeissä pelaa lähinnä niitä ikäluokkansa aikaisin kehittyneitä, niin eivätkö he sitten keskenään saa ihan haastavat pelit aikaiseksi? Siis ei kai siinä isojen ja kehittyneiden joukossa enää koosta tai fysiikasta saa etua?

Ja nuorempaa ikäluokkaa edustavat totta kai varmaan ovatkin EL:ssa todellakin ihan muutamia poikkeuksia, koska heidän täytyy siinä poolissa olla jo todella poikkeuksellisen kehittyneitä ja/tai taitavia. Ykkösessä heitä sen sijaan varmaan jo pelaa enemmän, mutta siellä pelaa myös niitä loppuvuoden taitavia pelaajia. Eli toisin sanoen, nuoremman ikäluokan alkupään kehittyneitä ja vanhemman ikäluokan loppupään pelaajia pelaa keskenään. Eikö tämä ole ihan ok, heillähän ikäero on mahdollisesti aika pienikin.

[ginikettu]

Tuossa vaiheessa nuoremmat on jo jääneet "ulkopuolelle". Tämä sama ongelma on muissakin maissa ja huipulla painottuu vahvasti alkuvuonna syntyneet. Eli kyllä tuossa tuhlataan potentiaalia.

En tiedä mikä olisi toimiva ratkaisu, mutta tuo vuosineljänneksittäin tai edes puolivuosittain jakaminen voisi helpottaa.

[Tiksa]

Periaatteessa peliä vetävä valmentaja voisi tuohon puuttua, mutta jos lapset ei kuuntele, alkaa olla keinot vähissä.

Mutta pitäisikö siihen puuttua? Varsinkaan kesken pelin.

Ensinnäkin hienoa, että junnut ovat omatoimisesti yrittäneet ratkaista ongelmaa. Ei toiminut tällä kertaa, mutta väliäkö sillä pelin lopputuloksella. Tuommoisestahan sitä nimenomaan opitaan!

Seuraavissa treeneissä sitten kokeillaan muutamia muita tapoja avata peliä ja havainnoidaan yhdessä mikä toimii ja toistetaan sitä!

Muunmuassa tulevana viikonloppuna Pk-35 järjestämässä Helsinki Open turnauksessa ollaan jaettu jo 2020 syntyneet kilpa,haaste ja harrastetasoihin, mikä kuulostaa jo vähän hassulta koska nämä 5-6 vuotiaat suurimmiltalta osin kaivavat vielä nenää kentällä.

Itse asiassa mä sanoisin, että tuonikäisten peleissä "tasoryhmät" ovat paikallaan enemmän kuin kymmenvuotiaiden. Korostan vielä että ei treeneissä eikä resurssienjaossa, ainoastaan peleissä, eikä sitä ehkä kannata tehdä noin leimaavasti.

Koska, kuten sanot, tuossa iässä tasoerot ovat ihan hirveät. Suurin osa tosiaan kaivaa nenää, tekee hiekkakakkuja ja ihmettelee eka kertaa jalkapallopeliä. Mutta sitten siellä on niitä foorumistien superjunnuja, joiden eka ja ainoa lelu on ollut jalkapallo. Nämä erot eivät pysy pitkään ja missään nimessä tässä ei pidä muodostaa mitään pysyvämpiä tasoryhmiä. Mutta ihan sen pelin mielekkyyden kannalta - niin superjunnuille kuin nenänkaivajille - on parempi että pelit eivät ole sitä, että se yksi osaava kaveri kikkailee kymmenen maalia ja toinen joukkue ei onnistu missään.

[Mikaeli]

Mutta jos kaikissa EL-jengeissä pelaa lähinnä niitä ikäluokkansa aikaisin kehittyneitä, niin eivätkö he sitten keskenään saa ihan haastavat pelit aikaiseksi? Siis ei kai siinä isojen ja kehittyneiden joukossa enää koosta tai fysiikasta saa etua?

Ja nuorempaa ikäluokkaa edustavat totta kai varmaan ovatkin EL:ssa todellakin ihan muutamia poikkeuksia, koska heidän täytyy siinä poolissa olla jo todella poikkeuksellisen kehittyneitä ja/tai taitavia. Ykkösessä heitä sen sijaan varmaan jo pelaa enemmän, mutta siellä pelaa myös niitä loppuvuoden taitavia pelaajia. Eli toisin sanoen, nuoremman ikäluokan alkupään kehittyneitä ja vanhemman ikäluokan loppupään pelaajia pelaa keskenään. Eikö tämä ole ihan ok, heillähän ikäero on mahdollisesti aika pienikin.

Osasin arvata tämän saivartelun jo viestiä lähettäessäni. Kaikki tämä keskustelu koskee aidosti ihan muutamia, korkeintaan muutamia kymmeniä yksilöitä, per vuosi. Edelleen riittävästi harjoitteleva ja normaalilla kasvukäyrällä oleva loppuvuoden pelaaja on kyllä ELL-tasoa.

Vaikka tosiaan suurin osa näistä ELL-pelaajista on aikaisinkehittyviä lapsia, joiden seassa on sitten esim +2-käyrällä olevia lapsia, jotka edelleen saavat fyysisestä kehityksestä etua. Edelleenkään tämä ongelma ei Suomessa ole kovinkaan merkittäviä. Paljon suurempia haasteita on pelien heikko intensiteetti, kilpaillullisuus ja pelaajien heikko taitotaso esim boksin puolustamisessa, viimeistelyssä ja kaksinkamppailuissa.

[BenArfa]

Osasin arvata tämän saivartelun jo viestiä lähettäessäni. Kaikki tämä keskustelu koskee aidosti ihan muutamia, korkeintaan muutamia kymmeniä yksilöitä, per vuosi. Edelleen riittävästi harjoitteleva ja normaalilla kasvukäyrällä oleva loppuvuoden pelaaja on kyllä ELL-tasoa.

Vaikka tosiaan suurin osa näistä ELL-pelaajista on aikaisinkehittyviä lapsia, joiden seassa on sitten esim +2-käyrällä olevia lapsia, jotka edelleen saavat fyysisestä kehityksestä etua. Edelleenkään tämä ongelma ei Suomessa ole kovinkaan merkittäviä. Paljon suurempia haasteita on pelien heikko intensiteetti, kilpaillullisuus ja pelaajien heikko taitotaso esim boksin puolustamisessa, viimeistelyssä ja kaksinkamppailuissa.

Vaikka olenkin samaa mieltä, että mainitsemasi teknistaktiset-asiat ovat todella merkittäviä haasteita, niin silti olen sitä mieltä, että tämä alkuvuosi/loppuvuosi -dilemma on meille merkittävä haaste.

Se muodostaa ison ongelman siksi, että jo entuudestaan pientä potentiaalisten pelaajien massaa kavennetaan entuudestaan seurojen luomilla rakenteilla. Kärjistäen sanottuna vain alkuvuonna syntyneet pelaajat saavat 8-vuotiaasta alkaen laadukkaampaa valmennusta, laadukkaammat harjoitus- ja pelikaverit, kovempia pelejä sekä yleensä enemmän pelejä. Loppuvuonna syntyneet potentiaaliset pelaajat joutuvat tyytymään huomattavasti huonompaan toimintaan ja tästä syystä monella jää maksimaalinen huippunsa saavuttamatta ja pahimmassa tapauksessa todella moni lopettaa pelaamisen hyvin nuorena.

Jos tässä ei näe ongelmaa, toimii joko ympäristössä, jossa on niin vähän pelaajia, että jokainen halukas pääsee oikeasti laadukkaan toiminnan pariin tai sitten omat kokemukset (jälkikasvu) ovat vain ja ainoastaan aikaisin kehittyneiden pelaajien parissa toimimisesta.

[Mikaeli]

Jos tässä ei näe ongelmaa, toimii joko ympäristössä, jossa on niin vähän pelaajia, että jokainen halukas pääsee oikeasti laadukkaan toiminnan pariin tai sitten omat kokemukset (jälkikasvu) ovat vain ja ainoastaan aikaisin kehittyneiden pelaajien parissa toimimisesta.

Ongelma on olemassa, mutta mielestäni sitä liioitellaan. Treenaamaalla sen 700-800 tuntia vuodessa laadukkaasti 8-12 -vuotiaana on lähes varmasti, paria hassua poikkeusta lukuunottamatta mm HJK, varmasti seuran ykkösjengissä. Toki se ei tule yhtä helposti kuin alkuvuonna syntyneillä/early developereilla, mutta antaa taas paremmat valmiudet loppi-uralle. Omat pojat ovat 30.11. ja 14.12, kokemus HJK:sta ja Espanjasta ja olen usein kuullut, että pelaaja on liian pieni, niin omakohtaista kokemusta on myös riittävästi.

[Thalian]

Ongelma on olemassa, mutta mielestäni sitä liioitellaan. Treenaamaalla sen 700-800 tuntia vuodessa laadukkaasti 8-12 -vuotiaana on lähes varmasti, paria hassua poikkeusta lukuunottamatta mm HJK, varmasti seuran ykkösjengissä. Toki se ei tule yhtä helposti kuin alkuvuonna syntyneillä/early developereilla, mutta antaa taas paremmat valmiudet loppi-uralle. Omat pojat ovat 30.11. ja 14.12, kokemus HJK:sta ja Espanjasta ja olen usein kuullut, että pelaaja on liian pieni, niin omakohtaista kokemusta on myös riittävästi.

Ei ongelma ole siinä, että ei tiedettäisi, mitä huipulle pääseminen vaatii. Ongelma on siinä, että miten motivoidaan se lapsi tekemään se vaadittu duuni. Se ei ole helppoa näille alkuvuoden lapsille, joilla kuitenkin on paljon helpotuksia ihan siitä syntymäajasta johtuen, ja vielä vaikeampaa se on loppuvuonna syntyneiden kohdalla; On vaikea motivoitua, jos koko ajan häviää muille kaikessa.

[Zlatanic]

Mutta pitäisikö siihen puuttua? Varsinkaan kesken pelin.

Ensinnäkin hienoa, että junnut ovat omatoimisesti yrittäneet ratkaista ongelmaa. Ei toiminut tällä kertaa, mutta väliäkö sillä pelin lopputuloksella. Tuommoisestahan sitä nimenomaan opitaan!

Seuraavissa treeneissä sitten kokeillaan muutamia muita tapoja avata peliä ja havainnoidaan yhdessä mikä toimii ja toistetaan sitä!

Itse asiassa mä sanoisin, että tuonikäisten peleissä "tasoryhmät" ovat paikallaan enemmän kuin kymmenvuotiaiden. Korostan vielä että ei treeneissä eikä resurssienjaossa, ainoastaan peleissä, eikä sitä ehkä kannata tehdä noin leimaavasti.

Koska, kuten sanot, tuossa iässä tasoerot ovat ihan hirveät. Suurin osa tosiaan kaivaa nenää, tekee hiekkakakkuja ja ihmettelee eka kertaa jalkapallopeliä. Mutta sitten siellä on niitä foorumistien superjunnuja, joiden eka ja ainoa lelu on ollut jalkapallo. Nämä erot eivät pysy pitkään ja missään nimessä tässä ei pidä muodostaa mitään pysyvämpiä tasoryhmiä. Mutta ihan sen pelin mielekkyyden kannalta - niin superjunnuille kuin nenänkaivajille - on parempi että pelit eivät ole sitä, että se yksi osaava kaveri kikkailee kymmenen maalia ja toinen joukkue ei onnistu missään.

Niin, siis huomioni oli aloituspotkusta, eikä maalipotkusta. Ja ihan valmentajien aloitteesta. Ei siinä junnut mitään ratkaisua mihinkään keksineet..

[rivers]

Niin, siis huomioni oli aloituspotkusta, eikä maalipotkusta. Ja ihan valmentajien aloitteesta. Ei siinä junnut mitään ratkaisua mihinkään keksineet..

Tuli vähän yllätyksenä tämä aloituspotkusta maalin tekemisen paheksunta. 8v8 pelissä jos pelaajat huomaavat että veska kaukana ja laukovat maaliin, niin pidän aika siistinä että pystyvät tuohon. Nimenomaan havainnointia ja ratkaisua. Ei kai tässä topikissa pitäisi toistella itsestäänselvyyksiä että se ei ole hyvä ratkaisu joka kerta...

[Hegetsu]

Itse näen, että haaste tulee siinä miten treenata 700-800 tuntia laadukkaasti jos et ole siinä kilparyhmässä (tosin luultavasti monikaan kilparyhmä ei edes treenaa noin paljoa laadukkaasti)? Meillä ikäryhmä treenasi melko pitkään saman tuntimäärän treenejä mutta kilparyhmällä oli tarjolla erillaista lisäjuttua tyyliin talenttikoulu, maalintekotreeni tms. sekä hieman enemmän pelejä että pienempi pelaajarinki kun treeneissä jossain kohtaa eriytettiin ryhmät (eli siniset tuonne, valkoiset tuonne ja punaiset tuonne). Eli saadaa helposti itseään toteuttava yhtälö missä kilparyhmä on parempi kuin haaste mutta unohdetaan, että (vaikka 8v8 vaiheen alussa) toiset on treenannut ja pelannut hieman enemmän kokoajan ja treenaneet esim. 11 pelaajan ryhmässä ja toiset 16. Jaottelu tehdään kuitenkin "tässä ja nyt" ajatuksella mikä suosii ymmärrettävästi niitä jotka tänään ovat parempia, kookkaampia tai enemmän treenanneita koska heissä tietysti se suurin pontentiaali helpoiten näkyvissä.

Tänne kirjoittavien lapset varmasti pärjäävät keskimääräistä paremmin riippumatta siitä aloittavatko harrastuksen muita hieman myöhemmin tai ovatko syntyneen vuoden jälkimmäisellä puoliskolla (omat lapset ovat esimerkki tästä, kun molemmat aloittaneet myöhään ja jälkimmäisellä puoliskolla syntyneet ja kahlanneet kaikki tasoryhmät läpi) mutta tämä saattaa johtua siitä, että pystytään tarjoamaan harjoittelulle myönteinen ympäristö lapselle, perustelemaan hyvin se miksi pääseminen harrasteesta haasteeseen ja lopuksi kilpaan kestää oman aikanasa, ollaan harrastettu ehkä ennen jalkapallon aloitusta muitakin urheilulajeja ja yleisesti viedään lapsia harrastamaan ja harrastetaan heidän kanssa aktiivisesti. Eli pystytään tarjoamaan edellytykset lapselle pelata ykköstä tai kakkosta ilman, että lapsi edes on mikään superjunnu kuten omassa tapauksessa oli eli ihan perusurheilullinen pystyi pelaamaan ok peliä. Se on sitten eriasia miten käy niissä perheissä joissa harrastus aloitetaan hieman myöhemmin ja ollaan hieman pienempiä mutta missä vanhempien tuki on rajallista ja ei voida tarjota niitä omalla ajalla tehtäviä harjoituksia kun ei ole vaikka töiden takia aikaa mennä lapsen kanssa kentälle pelaamaan. Eli tässä kohtaa on sitten iso vastuu valmentajalla huomata että "pekka" pitäisi nostaa enemmän treenaavaan ryhmään jonkun talentin takia vaikka hän ei "tässä ja nyt" ole vielä kilpapelaaja vaikka fyysisten ominaisuuksien takia.

[bupa dukta]

Luulen että aika monilla käsitys valmennuksen osasta pelaajakehutyksestä on vähän ylikorostunut. Jos kerran se junnuvalmennuksen laadukkuus on kaiken A ja O niin miksi meillä tulee aikuisten maajoukkueisiin asti pelaajia jotka eivät ole kulkeneet HJKn tai Hongan junnupolkuja, vaan ovat jostain maakunnista tms. pikkuseuroista. Monet toki tätä tuoneetkin esille, mutta tuntimäärät pallon kanssa ja lahjakkuus ovat paljon tärkeämpiä kuin kuuluminen kilparyhmään kymmenvuotiaana. Älkää olko siitä niin huolissaan.

Jos tämä kuuluminen kilparyhmään ja maaginen tasokas valmennus olisi niin suuressa roolissa kuin moni luulee uskovan, niin meillähän pitäisi olla nuorten ja aikuisten maajoukkueet täynnä parhaiten resursoitujen junnuseurojen lapsia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan pelaajia voi tulla mistä vaan.

[mulpp]

Vaikka olenkin samaa mieltä, että mainitsemasi teknistaktiset-asiat ovat todella merkittäviä haasteita, niin silti olen sitä mieltä, että tämä alkuvuosi/loppuvuosi -dilemma on meille merkittävä haaste.

Se muodostaa ison ongelman siksi, että jo entuudestaan pientä potentiaalisten pelaajien massaa kavennetaan entuudestaan seurojen luomilla rakenteilla. Kärjistäen sanottuna vain alkuvuonna syntyneet pelaajat saavat 8-vuotiaasta alkaen laadukkaampaa valmennusta, laadukkaammat harjoitus- ja pelikaverit, kovempia pelejä sekä yleensä enemmän pelejä. Loppuvuonna syntyneet potentiaaliset pelaajat joutuvat tyytymään huomattavasti huonompaan toimintaan ja tästä syystä monella jää maksimaalinen huippunsa saavuttamatta ja pahimmassa tapauksessa todella moni lopettaa pelaamisen hyvin nuorena.

Jos tässä ei näe ongelmaa, toimii joko ympäristössä, jossa on niin vähän pelaajia, että jokainen halukas pääsee oikeasti laadukkaan toiminnan pariin tai sitten omat kokemukset (jälkikasvu) ovat vain ja ainoastaan aikaisin kehittyneiden pelaajien parissa toimimisesta.

Samaa mieltä.

Todellisuudessa erityiminen alkaa heti ensimmäisistä treeneistä. Ikävuodet 5-10 pitäisi tarjota kaikille tasavertaiset mahdollisuudet, mutta tämä ei nykyisessä mallissa toteudu.

[Thalian]

Tänne kirjoittavien lapset varmasti pärjäävät keskimääräistä paremmin riippumatta siitä aloittavatko harrastuksen muita hieman myöhemmin tai ovatko syntyneen vuoden jälkimmäisellä puoliskolla (omat lapset ovat esimerkki tästä, kun molemmat aloittaneet myöhään ja jälkimmäisellä puoliskolla syntyneet ja kahlanneet kaikki tasoryhmät läpi) mutta tämä saattaa johtua siitä, että pystytään tarjoamaan harjoittelulle myönteinen ympäristö lapselle, perustelemaan hyvin se miksi pääseminen harrasteesta haasteeseen ja lopuksi kilpaan kestää oman aikanasa, ollaan harrastettu ehkä ennen jalkapallon aloitusta muitakin urheilulajeja ja yleisesti viedään lapsia harrastamaan ja harrastetaan heidän kanssa aktiivisesti. Eli pystytään tarjoamaan edellytykset lapselle pelata ykköstä tai kakkosta ilman, että lapsi edes on mikään superjunnu kuten omassa tapauksessa oli eli ihan perusurheilullinen pystyi pelaamaan ok peliä. Se on sitten eriasia miten käy niissä perheissä joissa harrastus aloitetaan hieman myöhemmin ja ollaan hieman pienempiä mutta missä vanhempien tuki on rajallista ja ei voida tarjota niitä omalla ajalla tehtäviä harjoituksia kun ei ole vaikka töiden takia aikaa mennä lapsen kanssa kentälle pelaamaan. Eli tässä kohtaa on sitten iso vastuu valmentajalla huomata että "pekka" pitäisi nostaa enemmän treenaavaan ryhmään jonkun talentin takia vaikka hän ei "tässä ja nyt" ole vielä kilpapelaaja vaikka fyysisten ominaisuuksien takia.

Se ei tosiaan ole kiinni vain geeneistä, että huippu-urheilijoiden lapsista aika usein tulee myös huippu-urheilijoita.

[pilkku seiska]

Tuollaiset kaaospalloa pelaavat joukkueet voivat toki olla vastustajalle ihan kehittäviä pelejä kun tosiaan eteen tulee erityyppisiä ongelmanratkaisutilanteita kuin mihin ollaan omissa treeneissä totuttu.

Kaaospallo hyödyttää myös sen joukkueen yksilöitä, joka sitä pelaa - varsinkin hyökkääviä pelaajia. Myös kv-kentillä tapahtuu toistuvasti kaaostilanteita vastahyökkäyksissä ja vastustajan bokseissa. Siellä näissä tilanteissa yleensä nousevat esiin samat voittajat, jotka antavat murtavan syötön tai hoitavat pallon maaliverkkoon. Jossakin he ovat täytyneet kokea näitä tilanteita, kun niiden klaaraaminen on jäänyt niin hyvin selkäytimeen. Sanoisin, että kaaospallo on yksi tärkeä väline nopean ongelmanratkaisun kouluttamisessa.

[turkistarhaaja]

Savon Sanomien toimittaja oli lukenut foorumia ja haastatellut KuPS ry:n toiminnanjohtajaa. Pitkä juttu eikä ainakaan vielä maksumuurin takana, joten en nyt lainaa tähän:

https://www.savonsanomat.fi/urheilu/9374156

[Marja Cartell]

Ihan järkeviäkin vastauksia siellä oli, on selvästi ajateltu jotain ainakin.

Silti tämä loppuvuonna syntyneiden mukana pitäminen ja kehittymisen mahdollistaminen meni kyllä vähän pintapuoliseksi raapaisuksi vastauksen perusteella. Vissiin tätä problematiikkaa ei ihan ymmärretä loppuun asti (eli ei vain että loppuvuodesta syntynythän voi sitten treenata kotona että saa muut kiinni).

[uutinen]Miten KuPS on huomioinut pelaajavalinnoissa suhteellisen iän ilmiön? Alkuvuonna syntynyt on ehtinyt harjoitella vuoden pidempään ja on todennäköisesti myös pidempi ja vahvempi. Eikö ole vaarana, että loppuvuonna syntyneitä lupauksia jää valitsematta kilpajoukkueeseen?

– Vaikka ikä antaa raamit, katsomme ennen kaikkea lapsen senhetkistä taitotasoa ja harjoitteluhistoriaa. Moni loppuvuodesta syntynyt on voinut harrastaa lajia jo pitkään, mikä tasoittaa fyysistä eroa.

Kuinka paljon kilpajoukkueeseen valittiin alkuvuonna syntyneitä suhteessa loppuvuodesta syntyneisiin?

– On totta, että alkuvuodesta syntyneitä on usein mukana suuri määrä, mutta meillä tärkein mittari on aina lapsen yksilöllinen tilanne ja intohimo lajiin. Syntymäkuukautta merkittävämpi tekijä on usein se, kuinka kauan lapsi on ehtinyt harrastaa. Joku on voinut aloittaa jalkapallon vasta hiljattain, kun taas toinen on ollut mukana jo useamman vuoden.[/uutinen]

[Gambinamiäs]

Vähemmän yllättäen savolainen seurajohtaja ei vastannut oikeastaan mihinkään kysymykseen ja viestintä muutenkin kovin, noh, savolaista. Vastuu edelleen lukijalla, eli ei ihme että näitä märehditään valtakunnanmedioissakin kun ei vaan kyetä kertomaan asiaa suoraan. Puhutaan sekaisin tasojoukkueista ja tasoryhmistä. On kilpa- ja haastejoukkue, mutta silti kaikki "kaikki P8-ikäluokan lapset harrastavat KuPSin perinteikkäissä kaupunginosajoukkueissa lähellä kotiaan". Jos kyse on esim PPJ:n tai HJK:n kaltaisista taitokouluista noiden kaupunginosajengien päälle, niin tuon nyt osaisi puolet tämän ketjunkin kirjoittajista muotoilla suomen kielelle paremmin kuin nuo viäräleuat.

[Mikaeli]

Jos kyse on esim PPJ:n tai HJK:n kaltaisista taitokouluista noiden kaupunginosajengien päälle, niin tuon nyt osaisi puolet tämän ketjunkin kirjoittajista muotoilla suomen kielelle paremmin kuin nuo viäräleuat.

Ja tästä nimenomaan on kyse.

E:

Todellisuudessa erityiminen alkaa heti ensimmäisistä treeneistä. Ikävuodet 5-10 pitäisi tarjota kaikille tasavertaiset mahdollisuudet, mutta tämä ei nykyisessä mallissa toteudu.

Tätä ajatuskulmaa en ymmärrä. Isoissa seuroissa on paljon lapsia tuossa ikävaiheessa, jotka ovat käytännössä päivähoidossa, kun lapsella kuuluu olla harrastus. Vastaavasti on lapsia, jotka harjoittelevat sen 600-800 tuntia vuodessa. Ei heille kannata/ole järkeä tarjota samaa polkua. Siitä samaa mieltä, että kaikille niille motivoituneille pitäisi pyrkiä tarjoamaan samat mahdollisuudet.

[Henkilö]

Ihan järkeviäkin vastauksia siellä oli, on selvästi ajateltu jotain ainakin.

Silti tämä loppuvuonna syntyneiden mukana pitäminen ja kehittymisen mahdollistaminen meni kyllä vähän pintapuoliseksi raapaisuksi vastauksen perusteella. Vissiin tätä problematiikkaa ei ihan ymmärretä loppuun asti (eli ei vain että loppuvuodesta syntynythän voi sitten treenata kotona että saa muut kiinni).

[uutinen]Miten KuPS on huomioinut pelaajavalinnoissa suhteellisen iän ilmiön? Alkuvuonna syntynyt on ehtinyt harjoitella vuoden pidempään ja on todennäköisesti myös pidempi ja vahvempi. Eikö ole vaarana, että loppuvuonna syntyneitä lupauksia jää valitsematta kilpajoukkueeseen?

– Vaikka ikä antaa raamit, katsomme ennen kaikkea lapsen senhetkistä taitotasoa ja harjoitteluhistoriaa. Moni loppuvuodesta syntynyt on voinut harrastaa lajia jo pitkään, mikä tasoittaa fyysistä eroa.

Kuinka paljon kilpajoukkueeseen valittiin alkuvuonna syntyneitä suhteessa loppuvuodesta syntyneisiin?

– On totta, että alkuvuodesta syntyneitä on usein mukana suuri määrä, mutta meillä tärkein mittari on aina lapsen yksilöllinen tilanne ja intohimo lajiin. Syntymäkuukautta merkittävämpi tekijä on usein se, kuinka kauan lapsi on ehtinyt harrastaa. Joku on voinut aloittaa jalkapallon vasta hiljattain, kun taas toinen on ollut mukana jo useamman vuoden.[/uutinen]

Tuossahan suoraan sanotaan, että tätä suhteellisen iän dilemmaa ei lainkaan huomioida, eikä siitä välitetä.

Ei tosiaan sillä että missään muuallakaan siihen osattaisi reagoida, mutta ainakin keskusteluissa se on esillä, kuten tässä forumilla.

[ginikettu]

Tuossahan suoraan sanotaan, että tätä suhteellisen iän dilemmaa ei lainkaan huomioida, eikä siitä välitetä.

Ei tosiaan sillä että missään muuallakaan siihen osattaisi reagoida, mutta ainakin keskusteluissa se on esillä, kuten tässä forumilla.

Näin itsekin tulkitsin. Enkä nyt oikein ymmärrä miksi näin.

[Tino Asprilla]

Sama. Eihän tossa vastattu dilemmaan lainkaan.

Sit se joukkueiden vaihtaminen, eli ns.pudottaminen tai nostaminen tai ihan yksittäiseen turnaukseen mukaan tuleminen ns. tuuraajaksi ei todellakaan ole lapselle helppo, jos tietyt dynamiikat on ehtinyt jo muodostua eriytettyjen jengien sisällä.

Eli vaikka rakenteissa asiat näyttävät kaiken mahdollistavalta ja yksinkertaisilta, ei ihmisluontoa ja siihen vaikuttavia eri tekijöitä pystytä ottaa kuitenkaan huomioon niin että se palvelisi pelaajapolkuja ja potentiaalien tunnistamista täydellisesti tai edes siedettävästi.

Enkä sano että asia olisi helppo kokonaisuus, mutta onhan tässä kokonaisuudessa rahallakin merkitys. Seurojen lippulaivoja ovat edustusjoukkueet ja niiltä vaaditaan tiettyä menestystä joka tapauksessa. Ja kun näin on, niin silloin mennään pelaajan hetkellinen laatu edellä.

Ei ongelma ole siinä, että ei tiedettäisi, mitä huipulle pääseminen vaatii. Ongelma on siinä, että miten motivoidaan se lapsi tekemään se vaadittu duuni. Se ei ole helppoa näille alkuvuoden lapsille, joilla kuitenkin on paljon helpotuksia ihan siitä syntymäajasta johtuen, ja vielä vaikeampaa se on loppuvuonna syntyneiden kohdalla; On vaikea motivoitua, jos koko ajan häviää muille kaikessa.

Siis tää on erinomainen kiteytys. Kaiken tasoryhmäkeskustelun taustalla pitäisi just olla tää. Tämä kiteytys antaa siunauksen tasoille, mikä on mun mielestä ihan ok. Mut jos sen ns. kilpatason pelaajien tekemistä ei tarkastella kriittisesti (joo kuulostaa hullulta pienten lasten kohdalla), ja samalla alemmalla tasolla treenaaville ei mahdollisteta laadukasta valmennusta, niin niitä esim alkuvuoden syntymästä koituvia eroja ei kurota umpeen kuin mahdollisesti teini-iässä.
Ja jos kilpatoiminnalla tavoitellaan tasonmittauksissa tuloksia, niin saahan siellä helposti olla mukana se heikosti sitoutuva pelaajakin jos se vaan tekee tulosta.

Eli siitä huippu-urheilun näkökulmasta annetaan aivan väärä viesti jo pienestä pitäen. Toisaalta vaikka joku heikompitasoinen osoittaisi huikeaa paloa treenata, muttei rakenteet mahdollista sen treenaamisen arvostamista, niin sillekin annetaan väärä viesti.

Mulle tää seikka on yksi merkittävimpiä tekijöitä tässä kokonaisuudessa. Jos se pitäisi jotenkin kiteyttää, niin varmaan oleellinen kysymys on, onko seurat ja koutsit niin tuloshakuisia, että on helppoa ja laiskaa tehdä arvioita pelaajien pitlän aikavälin potentiaalista hetkellisen tason perusteella.          

   

[Gambinamiäs]

En ihan tajua, miksi 24 pelaajan taitokoulu (siitä nyt kyse, eikä edustusjoukkueesta?) pitää jakaa 15+9 ryhmiin? Eikö 24 oli oikein hyvä, jonka saa treeneissä jaettua sitten tarpeen mukaan 2-4 rastiin/ryhmään ja turnauksiin 5v5-vaiheessa kolmeen ryhmään?