Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Kaihlamo]

Jos kaikki ei halua lähtökohtaisestikaan samaa niin miksi kaikille pitäisi tarjota silloin samaa? Juniorijalkapallon keskustelua julkisuudessa on viime aikoina alkanut hallinoimaan kommunistit - tälläistä on tälläkin palstalla ilmoilla ihan liikaa.

Me harjoitellaan ihan liian vähän omalla ajalla ja ohjatusti. Ihan puhdas määrä siis liian vähäistä. Molempien määriä pitää pystyä kasvattamaan.

Meidän nykyisestä harjoittelusta liian iso osa on laadullisesti ihan höttöä. Eli laatua on liian vähän omatoimisessa sekä ohjatussa. Molempien laatua pitää pystyä kasvattamaan

Meillä on vallalla keskinkertaisuuden kulttuuri, jossa tyydytään keskinkertaisuuteen, keskinkertainen osaaminen on ok - kun on pienikin vaara mennä epämukavuusalueelle niin vedetään kaikista hätäjarruista ettei vaan mitään kehitystä saada aikaan. Ja jos joku ei tyydy keskinkertaisuuteen niin jollei pidetä hulluna niin ainakin poikkeavana. Ja jaksetaan muistuttaa siitä ettei lapsitähdistä tule huippuja. Tämä vaikka ei mitään oikeita todisteita tähän asiaan ole. Ei tietenkään kaikista tule huippuja, mutta ihan varmuudella lapsuusajan huippuosaajilla on isommat mahdollisuudet olla aikuisiän huippuja kuin sellaisella lapsella joka ei osaa oikein mitään hyvin.

Lapsille pitää syöttää ajatusmaailma, jossa kehittymiselle ja osaamiselle ei ole mitään rajoja. Osaat jotain - hyvä, mutta osaatko jo tämän. Aina on uusi/seuraava juttu jonka voit osata. Jos osaat ponnautella 100 niin mikset osaa ponnautella 500. Ja tämä ihan kaikessa. Tyytyväisyys tappaa kehityksen ja tyytyminen keskinkertaisuuteen tappaa ihan kaiken.

[Keynes]

Kaaospallo hyödyttää myös sen joukkueen yksilöitä, joka sitä pelaa - varsinkin hyökkääviä pelaajia. Myös kv-kentillä tapahtuu toistuvasti kaaostilanteita vastahyökkäyksissä ja vastustajan bokseissa. Siellä näissä tilanteissa yleensä nousevat esiin samat voittajat, jotka antavat murtavan syötön tai hoitavat pallon maaliverkkoon. Jossakin he ovat täytyneet kokea näitä tilanteita, kun niiden klaaraaminen on jäänyt niin hyvin selkäytimeen. Sanoisin, että kaaospallo on yksi tärkeä väline nopean ongelmanratkaisun kouluttamisessa.

Ehkä näin, mutta ei se silti ole itsessään tavoittelemisen arvoinen asia. Varsinkaan lapsuusvaiheessa ei pidä panostaa liian kollektiiviseen strukturoituun pelaamiseen, mutta yksilöiden pitää edelleen oppia tekemään harkittuja ratkaisuja. Mikäli kaaos syntyy riistojen ja pelin kääntämisen kautta vauhdikkaasti virtaavasta pelistä, voidaan sitä pitää positiivisena asiana. Mikäli kaaos taas syntyy täysin hallitsemattomasta pelaamisesta (kuten esim. maalivahdin jatkuvista persroiskaisuista) en oikein ymmärrä miten tämän voi nähdä suotavana asiana.

[Manselainen]

Jos kaikki ei halua lähtökohtaisestikaan samaa niin miksi kaikille pitäisi tarjota silloin samaa? Juniorijalkapallon keskustelua julkisuudessa on viime aikoina alkanut hallinoimaan kommunistit - tälläistä on tälläkin palstalla ilmoilla ihan liikaa.

Ihan joka paikassahan Suomessa törmäät siihen, että mitään ekstraa, ylimääräistä, ei saa tarjota kenellekään, jollei sitä ole tarjolla kaikille. Etenkään mitään sellaista ei saa olla tarjolla, joka mahdollisesti kasvattaa osaamiseroja.

Yksityisvalmennuksen hankkimista kritisoidaan, kun "rahalla hankitaan kilpailuetua" ihan samaan tapaan kuin pääsykokeiden/yo-kirjoitusten valmennuskurssejakin. Kun se oma piltti ei käy kuin hädin tuskin 60% oman joukkueen harjoituksista eikä jaksaisi yhtään enempää, niin sille toiselle joka köy 100% tapahtumista ja haluaa aina vaan lisää ei saa kuitenkaan tarjota taitokoulua tai mahdollisuutta mennä vanhemman ikäluokan mukaan oman lisäksi jne. Ilmeisesti se on jotenkin omalta lapselta pois, jos hänelle ei tarjota mahdollisuutta lisäharjoitteluun, kun tähänkään asti ei ole harjoittelu napannut hirveästi.

[Nuorenanätti]

...loppuvuonna syntyneiden mukana pitäminen ja kehittymisen mahdollistaminen meni kyllä vähän pintapuoliseksi raapaisuksi...

Tuon taas esiin sen, että haaste ei ole vain syntymäkuukausi vaan myös se, että lasten normaali kasvuvaihe on +/- 2 vuotta. Kasvukäyrin keskihajontaa kuvataan suhdeluvulla SD. SD:n normaalihajonta on samaten tuo +/-2. Oletan, että SD luku korreloi aika hyvin biologisen iän kanssa. Korjatkaa, jos olen väärässä. Ei olisi ensimmäinen kerta.

- 95% terveistä lapsista on kasvussa +/- 2 SD normaalijakaumalla
- 2,5% terveistä lapsista on normaalijakauman ulkopuolella
- 2,5 % lapsilla, jotka eivät ole +/-2 normaalijakaumalla kasvuun vaikuttavat terveydelliset syyt
- 68% lapsista on +/-1 SD normaalijakauman välissä
- 50% lapsista on +/- 0,675 SD normaalijakauman välissä

*

Tein pienen laskelman olettaen, että pelaajia on tasaisesti joka neljännekseltä. Yhdistettynä syntymäkvartaali ja normaalin kasvun jakauma joukkue on biologiselta iältään vuoden alussa jotakuinkin tällainen:
+1...+2 vuotta 4%
0...+1 vuotta 25%
-1...0 vuotta 50%
-2...-1 vuotta 21%

+0...+2 ryhmästä 43,1% (12,5/29) on tammi-maaliskuussa syntyneitä. Loka-joulukuun lapsia on 13,8 % (4/29).

Loppuvuonna syntyneistä 84% (21/25)on vuoden alussa ryhmässä kehitysvaihe -2...0 vuotta. Siinä nollakäyrän yläpuolella on se 16% (4/25) joka on vuoden tai enemmän kasvussa edellä.

Luvut ovat karkeita, koska menin neljännesvuosittain ja olen muutenkin vähe hitas, mutta antavat ne suuntaa. Ne myös aika hyvin vastaavat nuorisomaajoukkueiden ja kilpajoukkueiden syntymäkuukausien jakaumaa ja ehkä jollain tasolla osoittavat myös sitä, että biologisella iällä on vielä suurempi merkitys valinnoissa kuin mitä tahdotaan myöntää.

Suomessa liian vähäinen määrä lapsia harjoittelee riittävän paljon ja tarpeeksi hyvin. Mikäli tämä ei muutu, kaikki muu on itsensä pettämistä.

[erno]

Ihan joka paikassahan Suomessa törmäät siihen, että mitään ekstraa, ylimääräistä, ei saa tarjota kenellekään, jollei sitä ole tarjolla kaikille. Etenkään mitään sellaista ei saa olla tarjolla, joka mahdollisesti kasvattaa osaamiseroja.

Jep. Tähän siis törmää esimerkiksi yläkoulumaailmassa (varmasti myös alakoulussa, mutta vähemmän), joissa oppimateriaaleissa voi olla sisäänrakennettuna vaikkapa kaksi vähän eritasoista linjaa. Mutta jos sen vaikeamman tason linjan tehtävät ei ole sulle erityisen haasteellisia, niin vaikeampaa on hyvin vaikea saada, paitsi lähinnä yksittäisiltä opettajilta, joita asia kiinnostaa tarpeeksi. Sehän on lisätyötä mistä ei makseta. Ihan sama homma on futiksessa. Osaltaan yksityisvalmennukset vastaa tähän ainakin kohtalaisella tasolla, missä voidaan huomioida pelaajan nykyinen taso, mutta vaatii sitten pinkkaa.

Useimmissa akatemioissa parhaan ja kuudenneksi parhaan välinen tasoero on suurempi kuin seitsemänneksi parhaan ja kahdenneksikymmeneksi parhaan. Huippufutareiden kasvattamisen näkökulmasta suunnilleen se top-3 on se mikä tarvitsisi sen ammattilaisten tuen mennäkseen eteenpäin, mutta useimmissa paikoissa tarjotaan mallia joka on optimoitu suunnilleen sijaluvuille 5-15. Ja tuota sitten vedetään kuitenkin koko ikäluokan osalta, myös sijoilla 30-100, joissa etenkin pohjimmilla tarvittaisiin minkäänlaiseen kehitykseen yhtälailla täysin räätälöityä opastusta painottuen hyvin vahvasti motoriseen puoleen ja perustason pallonkäsittelytaitoihin.

[pohjoistienhiekka]

Tuon taas esiin sen, että haaste ei ole vain syntymäkuukausi vaan myös se, että lasten normaali kasvuvaihe on +/- 2 vuotta. Kasvukäyrin keskihajontaa kuvataan suhdeluvulla SD. SD:n normaalihajonta on samaten tuo +/-2. Oletan, että SD luku korreloi aika hyvin biologisen iän kanssa. Korjatkaa, jos olen väärässä. Ei olisi ensimmäinen kerta.

- 95% terveistä lapsista on kasvussa +/- 2 SD normaalijakaumalla
- 2,5% terveistä lapsista on normaalijakauman ulkopuolella
- 2,5 % lapsilla, jotka eivät ole +/-2 normaalijakaumalla kasvuun vaikuttavat terveydelliset syyt
- 68% lapsista on +/-1 SD normaalijakauman välissä
- 50% lapsista on +/- 0,675 SD normaalijakauman välissä

*

Tein pienen laskelman olettaen, että pelaajia on tasaisesti joka neljännekseltä. Yhdistettynä syntymäkvartaali ja normaalin kasvun jakauma joukkue on biologiselta iältään vuoden alussa jotakuinkin tällainen:
+1...+2 vuotta 4%
0...+1 vuotta 25%
-1...0 vuotta 50%
-2...-1 vuotta 21%

+0...+2 ryhmästä 43,1% (12,5/29) on tammi-maaliskuussa syntyneitä. Loka-joulukuun lapsia on 13,8 % (4/29).

Loppuvuonna syntyneistä 84% (21/25)on vuoden alussa ryhmässä kehitysvaihe -2...0 vuotta. Siinä nollakäyrän yläpuolella on se 16% (4/25) joka on vuoden tai enemmän kasvussa edellä.

Luvut ovat karkeita, koska menin neljännesvuosittain ja olen muutenkin vähe hitas, mutta antavat ne suuntaa. Ne myös aika hyvin vastaavat nuorisomaajoukkueiden ja kilpajoukkueiden syntymäkuukausien jakaumaa ja ehkä jollain tasolla osoittavat myös sitä, että biologisella iällä on vielä suurempi merkitys valinnoissa kuin mitä tahdotaan myöntää.

Suomessa liian vähäinen määrä lapsia harjoittelee riittävän paljon ja tarpeeksi hyvin. Mikäli tämä ei muutu, kaikki muu on itsensä pettämistä.

Suomessa on parin eri tekoälyn mukaan esim. poikaikäluokissa puolet vähemmän pelaajia/ikäluokka kuin samankokoisissa Tanskassa ja Norjassa.  Vaikka kuinka harjoiteltaisiin niin verrokkimaista tulee tilastollisella todennäköisyydellä enemmän ammattijalkapalloilijoita koska heillä on niin paljon enemmän yksilöitä. Lisäksi kun jopa ylimmän tason eli Veikkausliigan seurat ovat köyhiä ja toiminta perustuu yhä osittain talkoisiin tms. niin minkäänlaista isompaa suunnitelmaa junioreiden kasvattamiseksi ammattilaispelaajiksi on turha odottaa.

Eli kun meillä ei ole rahaa, eikä massoja, niin kaikki paukut pitäisi laittaa siihen, että yhtään lahjakkuutta ei hukattaisi murrosiän alkamisajan perusteella. Joku kirjoitti, että kun treenaa niin kyllä myöhään kehittyväkin pärjää, mutta tilastollisesti asia ei ole niin, ja tilastot eivät valehtele. 

Palloliittokaan ei oikein asiaa tunnu ymmärtävän, jos ajatellaan vaikka nykyistä aluejoukkuetoimintaa, niin kuinkahan hyödyllistä on laittaa resursseja siihen, että kutsutaan valtava määrä enimmäkseen alkuvuonna syntyneitä ja ylimmän sarjatason pelaajia tähän toimintaan.  Itse loisin nyt alkajaiseksi etelän ykkösen ja kakkosen omat aluejoukkueet - sieltä saattaisi alkaa löytyä niitä oikeasti myöhään kehittyjiä. Eli tarkkailtaisiin pelaajia oikeasti myös alemmilta sarjatasoilta ja luotaisiin heille toimintaa. Kriteerit valinnoille pitäisi myös laittaa uusiksi. Myöhään kehittyvät pelaajat ovat heikompia, pienempiä ja usein hitaampia kuin normikilpapelaajat. Tämä on kuitenkin osan kohdalta jopa nopeuden suhteen väliaikaista.

[Skylark]

Biologiseen ikään liittyy Suomessa vielä sekin, että ennen lapsia syntyi eniten maaliskuussa. Maaliskuussa syntyneet ovat näitä kuuluisia juhannuslapsia. Nykyisin lapsia syntyy eniten heinä-elokuussa. Vaikuttaako tämä sitten jotenkin ikäluokan tasoon ja korostaa entisestään alkuvuoden lasten etumatkaa?

Jos ja kun lapsia järjestetään tasoryhmiin jo nuorina, tämä fyysinen etumatka korostuu. Onhan tammikuun alkupäivinä syntynyt käytännössä vuoden vanhempi kuin joulukuussa syntynyt. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esim. vuoden 2015 tammikuun alkupuolella syntynyt käveli jo ennen kuin osa ikäluokan lapsista oli vielä edes syntynyt. Totta kai lasten motorisessa kehityksessä on eroja, ja myöhemmin syntyneet ottavat ikätovereitaan kiinni. Mutta varmaan voi sanoa, että esimerkiksi 6-vuotiaiden lasten kohdalla vain motorisesti erittäin lahjakkaat loppuvuoden lapset yltävät samaan kuin melkoisen keskiverron hyvät tammi-helmikuun lapset. Kaikki alkuvuoden lapset eivät ole motorisesti lahjakkaita, mutta väittäisin, että heidän kohdallaan sellainen hyvä keskivertolahjakkuus riittää kilparyhmään.

Jos lapsi jää valinnoissa kilparyhmän ulkopuolelle, suurin haaste on varmaan löytää hyvä ympäristö kehittymiseen. Monissa seuroissa kilparyhmän ulkopuolella ei oikein ole mitään muuta kuin jonkun Eetun isän vetämää höntsää pari kertaa viikossa. Treeneissä osa häröilee ja hölmöilee, mikä tuskastuttaa ja turhauttaa innokkaampia. Seurauksena on usein harrastuksen lopettaminen ja toisen lajin pariin siirtyminen. Kun jauhetaan tasoryhmistä ja siitä miten helkkarin hyviä ne ovatkaan, unohdetaan juuri nämä innokkaat mutta taidoiltaan niukasti kilparyhmän ulkopuolelle jääneet.

Lisämauste on tässä vielä se, että osa vanhemmista ei tunne lajia. He eivät tiedä, että tällainen jako tehdään näin varhain ja että se jää hyvinkin pysyväksi. Lajin parissa toimivat tietävät, mikä pelin henki on. He usein preppaavat lapsiaan niin, että nämä pääsevät parempiin ryhmiin. Onko taustalla sitten mitään todellista lahjakkuutta, onko kyseessä vain se, että näillä lapsilla toistoja on ollut enemmän, on hyvä kysymys. Koska usein nämä vanhemmat sitten liikuntaluokkien pääsykokeiden jälkeen ulisevat kuorossa, kun lapsi ei tullutkaan valituksi. Kukka-Pellervo ei osannutkaan kuperkeikkaa kärrynpyörästä puhumattakaan. Eihän jalkapallossa tarvitse kärrynpyöriä yleisesti ottaen osatakaan, mutta jos lapsi ei niitä opi, kyse voi olla liikunnallisista haasteista, jotka näkyvät pitkässä juoksussa sitten jalkapallossakin.

Ja sitten vielä: jalkapalloa pelataan myös älyllä. Jos lapsi ei hahmota kenttää eikä peliä, jos hän näkee vain pallon, ei ymmärrä eri pelipaikkoihin liittyviä vastuita, ei ymmärrä yleisestikään peliä joukkuepelinä, hänestä ei tule pelaajaa, vaikka skillit olisi mitkä. Olen itse vähän sitä mieltä, että tämä hahmotuskyky on synnynnäinen, ja sitä voi opettaa vain aika rajatusti. Oman kokemukseni mukaan tämä hahmotuskyky ei kuitenkaan pelaa mitään roolia lasten valinnoissa tasoryhmiin. Yleisesti valituksi tulevat isot, vahvat, nopeat. Taitojenkin kanssa voi olla vähän niin ja näin. Taitava mutta pieni ja hento jää todennäköisesti ulkouolelle.

[Marja Cartell]

Ja sitten vielä: jalkapalloa pelataan myös älyllä. Jos lapsi ei hahmota kenttää eikä peliä, jos hän näkee vain pallon, ei ymmärrä eri pelipaikkoihin liittyviä vastuita, ei ymmärrä yleisestikään peliä joukkuepelinä, hänestä ei tule pelaajaa, vaikka skillit olisi mitkä. Olen itse vähän sitä mieltä, että tämä hahmotuskyky on synnynnäinen, ja sitä voi opettaa vain aika rajatusti. Oman kokemukseni mukaan tämä hahmotuskyky ei kuitenkaan pelaa mitään roolia lasten valinnoissa tasoryhmiin. Yleisesti valituksi tulevat isot, vahvat, nopeat. Taitojenkin kanssa voi olla vähän niin ja näin. Taitava mutta pieni ja hento jää todennäköisesti ulkouolelle.

Ei tarvitse olla vain mieltä tuosta asiasta, koska avaruudellinen hahmotuskyky (spatial awareness) on erityisen periytyvä ominaisuus:

[uutinen]We conducted a meta-analysis on the twin study literature—comparing monozygotic and dizygotic twins—to provide clarity and a general consensus regarding the extent to which genetic and environmental factors contribute to variation in spatial ability. Consistent with previous work, we found that spatial ability is largely heritable (meta-analytic
 = .61; 95% CI [.55, .66]), with non-shared environmental factors having a substantial impact (meta-analytic
. = .43; 95% CI [.38, .49]), and shared environmental factors having very little impact (meta-analytic
. = .07; 95% CI [.05, .10]).[/uutinen]

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0160289618301314

[Kossi Agassa]

Joku kirjoitti, että kun treenaa niin kyllä myöhään kehittyväkin pärjää, mutta tilastollisesti asia ei ole niin, ja tilastot eivät valehtele. 

Jos katselee nykyisen U21-maajoukkuepelaajien syntymäaikoja tai viime kesän EM-kisoihin valitun ryhmän syntymäaikoja, niin kyllähän tuosta näkee, että missä kuussa superjunnujen kannattaa syntyä ja missä kuussa ei kannata missään nimessä putkahtaa maailmaan, jos haluaa jalkapalloilijaksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Finland_national_under-21_football_team

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_alle_21-vuotiaiden_jalkapallomaajoukkue

Olen tämän kirjoittanut aiemminkin, mutta jos esim. Santeri Väänänen olisikin sattunut syntymään 31.12.2001 (eikä 1.1.2002), niin se olisi todennäköisesti ollut hänen jalkapallouransa kannalta täysi katastrofi.

[gv39]

Onko mikään seura kokeillut konseptilla loppuvuoden pelaajien turnaus.
Varmaan onnistuisi kokoonpanojen suhteen ainakin nuoremmilla, missä pelaajia on vähän enemmän ja esim 8v8.

Ei palasta maailmaa, mutta mietintämyssyyn.

[ginikettu]

Niin. Eikä tuota oikein hyvin seuroissa voida korjata. Ennemmin tämä on sellainen mihin liiton pitäisi yrittää löytää ratkaisua esim täällä mainitulla muutoksella edustusoikeuksiin. Se pakottaisi seurat muuttamaan joukkuetoimintaa. Mutta joukkueiden toimiessa paljolti vapaaehtoisvoimin, niin ratkaisuna voisi olla jakaa joukkuekalenteri kahteen alkuvuosi ja loppuvuosi ja välissä sitten siirrot. 

[Marja Cartell]

Niin. Eikä tuota oikein hyvin seuroissa voida korjata. Ennemmin tämä on sellainen mihin liiton pitäisi yrittää löytää ratkaisua esim täällä mainitulla muutoksella edustusoikeuksiin. Se pakottaisi seurat muuttamaan joukkuetoimintaa. Mutta joukkueiden toimiessa paljolti vapaaehtoisvoimin, niin ratkaisuna voisi olla jakaa joukkuekalenteri kahteen alkuvuosi ja loppuvuosi ja välissä sitten siirrot.  

Kai se voisi auttaa, että pelaajien "ryhmistä" vastaavat ainakin tiedostaisivat tämän problematiikan ja mistä se kumpuaa, ja mihin se pahimmillaan johtaa. Minkä seurauksena toivottavasti valintahetkellä voisi keskittyä sen hetkiseen valmennettavuuteen, jalkapallon paloon, eikä niinkään fyysisiin ominaisuuksiin tai johonkin tiettyyn ponnauttelumittariin.

Ja tämä pitäisi tietenkin viedä eteenpäin peleihin siinä, että ei ole väliä vaikka häviää, jos siellä toteutetaan niitä asioita mitä pitää ja opitaan.

Ja tämän kaiken pitäisi vanhempienkin ymmärtää, että miksi se oma janipetteri ei pelaa kilvassa vaikka takoo maaleja (koska on isompi kuin muut, mutta ei muuta teekään kentällä tai treeneissä).

Tarkoittaa myös sitä, että jos se maaleja takova janipetteri kuitenkin on valmennettava, on paloa jalkapalloon ja ymmärtää sitä, niin tietenkin se saa olla mukana.

Ehkä se vaikein asia on tuo, että "sen hetken parhaat" vaan aina päätyy "kilparyhmään", miten sen saisi käännettyä niin että kaikki olisi messissä? Sehän on myös helppo jossain treeneissäkin tehdä nopeasti jako "parhaisiin", kun vaan miettii järjestyksessä omasta mielestä parhaat, eikä syytä miksi ne on parhaita juuri sillä hetkellä omassa mielessäni.

Voisiko esimerkiksi joku pienempi ja vähemmän treenannut loppuvuoden pelaaja puhjeta kukkaan, kun pääsisi treenaamaan ja pelaamaan ns. parempien kanssa? Tämähän on tosiaan joukkuelaji, ja kaikenlaisia pelaajia tarvitaan. Esimerkiksi joku syöttökone ja tilojen tulkki ei pääse missään tapauksessa loistamaan, jos muut pelaavat vaan "omaan pussiin" eivätkä tajua liikkua tiloihin pelattavaksi. Kuinka monta "kroosia" on menetetty, kun on keskitytty junnuista lähtien "hålandmaisiin" ominaisuuksiin?

[Jortsukka]

Ongelma on liiton ja seurojen, kaikkien. Liitto kopioi, useita vuosia myöhässä, tuon "late bloomer maajoukkueen". Toki sekin on ollut pääosin kyllä ihan muuta kuin late bloomereita. Katselin juuri olikohan reilu vuosi sitten jotain U15(eli 2010) poikien "late bloomer" maajoukkuetta jossa Suomella oli enemmän isoja pelaajia kuin Viron maajoukkueella, joka piti olla ns. normaali maajoukkue. Toki Suomella oli ehkä 3-4 pientä pelaajaa, mutta esim. pelitaktiikka oli pitkää ristipalloa 190cm pelaajalle joka juoksi sitten vastustajan laitapakista, joka oli pieni, ohitse. Pelaajakehitys siis liitossa kaukana, mutta niin on seuroissakin.

Ainakin isoimmilla seuroilla(esim. Ilves ja HJK) massat pyörittää ns. late bloomer toimintaa, jos vaan olisi halua. Mutta yleensä näissäkin seuroissa tärkeintä tuntuu olevan tulokset, eikä mietitä pitkäjänteistä kehitystä. Tämän näkee hyvin kun katselee ihan vain U12-U15 EL-liigoja. Siellähän ne isot pelaajat jyllää. Ja tämän toki näkee heti kun joukkueet muodostetaan. Tässä muutama vuosi sitten takaperin katselin olikohan silloin vielä U14 vaiheessa SM-turnaus ja sen kärkijoukkueita, niin käytännössä kaikki olivat täysin alkuvuoden joukkueita.

[jantsa]

Tuli vaan mieleen omasta lapsuudestani, että jossain vaiheessa loppuvuodesta syntyneet pelasi ihan sääntöjen mukaisesti nuoremmassa ikäluokassa. Tämä toki vain muutaman vuoden ajan kasarin puolenvälin paikkeilla. E-junnuihin siirryttäessä osa jäi F-junnuihin mutta C-junnuissa oltiin jo taas samassa joukkueessa. Ei sitten ilmeisesti saatu semmoisia tuloksia mitä haettiin, kun loppui noin nopeasti.

[KVilho]

Ei tarvitse olla vain mieltä tuosta asiasta, koska avaruudellinen hahmotuskyky (spatial awareness) on erityisen periytyvä ominaisuus:

[uutinen]We conducted a meta-analysis on the twin study literature—comparing monozygotic and dizygotic twins—to provide clarity and a general consensus regarding the extent to which genetic and environmental factors contribute to variation in spatial ability. Consistent with previous work, we found that spatial ability is largely heritable (meta-analytic
 = .61; 95% CI [.55, .66]), with non-shared environmental factors having a substantial impact (meta-analytic
. = .43; 95% CI [.38, .49]), and shared environmental factors having very little impact (meta-analytic
. = .07; 95% CI [.05, .10]).[/uutinen]

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0160289618301314

Ja siihen suuntaan huippufutis menee koko ajan, tykättiin siitä täällä tai ei.

Tulevaisuuden ykköskorin pelaajat ovat enenevässä määrin tyyppejä joilla on paljon näitä huippufutista tukevia ominaisuuksia, joista avaruudellinen hahmotuskyky on yksi monista. Mm.tietyt neurodiversiteetin osa-alueet, jalkapallon toimintaympräistöön liittyvät kongitiiviset kyvyt, eideettiset ominaisuudet, hermostolliseen hallintaan liittyvät poikeavuudet jne. tulevat määrittelemään tulevien huippupelaajien profiilia.

Nykyinen pelaajan ihanneprofiilihan, ainakin tämän foorumine mukaan on se, että jaksaa tahkota ja hirveästi haluaa.

Jos koitan mun näkemystä tämänhetkisestä tilanteesta avata esimerkin kautta, koripallomaailmaan siirrettynä. Nyt ei nähdä 3 päätä muita pidempää junnua jonka kasvuennuste on aikuisen 2 ja 10. Katse kiinnitetään pelaajiin jotka jaksaa aamusta iltaan heitellä koreja tmv, vaikka ikävä todellisuus on se että aivan sama mitä tekee ja kuinka paljon haluaa, jos ei-opittavat / -perinnölliset ominaisuudet eivät tätä tue. Onneksi futiksessa tuo profiili koostuu useasta osa-aueesta ja erilaisista kombinaatioista, eikä vain esim. pituudesta.

Jos ymmärrettäisiin paremmin huippufutiksen tarpeet nyt ja varsinkin tulevaisuudessa niin ymmärräisiin, että on todennöisempää saada 210 pitkästä pojasta koripalloilija oikealla lailla häntä käsittelemällä ja tukemalla, kuin 160 senttisestä, oli hän kuinka innokas ja peräksiantamaton hyvänsä.

[Mikaeli]

Tämä x 100. Jalkapallo on maailman kilpailluin laji, jossa korkealle tasolle päästäkseen täytyy geeniloton osua. Jo kymmeniä vuosia sitten Sir Alex katsoi nuorten pelaajien luontaista rasvaprosenttia ennustajana tulevaisuuden tasosta, koska näillä pelaajilla on paras suhteellinen voimaantuotto. Nykyään tiedetään, että biologisesti korjattu absoluuttinen nopeus ennustaa 80% pelaajien tulevaa uraa jo pre-PHV -vaiheessa. Nämä ominaisuudet ovat luonnollisesti tasaisesti jakautuneet eri kvartaalien välillä, toki nopeustulosten korjaaminen biologisella iällä on jo asiantuntijan hommaa. Tuossa palstan valmentajille kaksi hyvää keinoa omaan arkeen.

[KVilho]

Tämä x 100. Jalkapallo on maailman kilpailluin laji, jossa korkealle tasolle päästäkseen täytyy geeniloton osua. Jo kymmeniä vuosia sitten Sir Alex katsoi nuorten pelaajien luontaista rasvaprosenttia ennustajana tulevaisuuden tasosta, koska näillä pelaajilla on paras suhteellinen voimaantuotto. Nykyään tiedetään, että biologisesti korjattu absoluuttinen nopeus ennustaa 80% pelaajien tulevaa uraa jo pre-PHV -vaiheessa. Nämä ominaisuudet ovat luonnollisesti tasaisesti jakautuneet eri kvartaalien välillä, toki nopeustulosten korjaaminen biologisella iällä on jo asiantuntijan hommaa. Tuossa palstan valmentajille kaksi hyvää keinoa omaan arkeen.

En nyt aivan hoksannut pointtia, mutta omat kokemukset on että juoksunopeuden osuus korostuu aivan liikaa näissä. Toki varmasti johtuu usein siitä että sen ymmärtää tyhmäkin kun kellotetaan vaikka 30 metrin aika. Toinen syy miksi nopeus nousee esille on se kun noita mainitsemiani ominaisuuksia taas ei juurikaan nähdä tai niitä ei ymmärretä.

Nyt kun on sattuneesta syystä tutustunut noihin psyykkisiin ominaiuuksiin ja oppinut jonkin verran tunnistamaan niitä pelistä, niin on myös  huomannut näiden ominaisuuksien evoluutio parin viime vuosikymmenen aikana. Esimerkiksi jossain 90-luvun huippupelissä (vaikka sitten Sir A:n Manu) ne loistavat poissaolollaan. Peli oli silloin luonteeltaan niin erilaista, että kyseisesten ominaisuuksien mahdollistavia pelitekoja ei tarvittu tai ne eivät olleet pelin kannalta olennaisia. Peli oli mm. sen verran hidasta, enkä nyt tarkoita juoksunopeutta.

Tilat ovat vähentyneet ja peliä pelataan koko ajan enemmän pienemmillä marginaaleilla, ennakoinnilla ja mm. reagointiajoilla. Koitan taas esimerkkiä, nyt lentokoneiden kehityksen kautta.

Nykyajan ja varsinkin tulevaisuuden futis vs. vaikka vuosituhannen vaihde eroaa vähän niin kuin lentokoneet 30-40 luvulla ja suihkukoneiden tulemisen välillä. Vanhan potkurikoneen löydät taivaalta ja pystyt seuraamaan sitä katsomalla sinne mistä ääni kuuluu. Nyky futis taas menee koko ajan enemmän äänennopeuden tuolle puolelle. Jos seuraat palloa (vrt. lentokoneen ääni), et näe peliä (vrt. itse lentokoneen liikkeet). Peli tapahtuu nopeimmissa vaiheissa "pallon edellä".

Vaikka omat kykyni ennakoida peliä edes tv:n välityksellä ovat heikot, pidän nykyfutiksen seuraamista huomattavasti mielekkäämpänä ja mielihyvää tuottavana kuin vaikka vuosituhannen vaihteen futista joka oli hidasta. Ei hidasta jouksunopeuden, vaan pelin ennakoinnin ja reagoinnin näkökulmasta.

[Mikaeli]

Pointti oli nimenomaan siinä, että ominaisuudet jatkavat kehittymistään ja yhä vahvemmin syntyy se "210-senttistä koripalloilijaa" vastaava futari.

Jokaisella voimalla on vastavoima. Pelinopeuden lisääntyminen on johtanut siihen, että yhä vahvemmin joukkueet pelaavat koko kentän 1vs1 -puolustamisesta. Toisin sanoen pallollisen pelin nopeutuminen asettaa vastavoimaksi puolustuspelin vaatimusten muutoksen ja entistä suuremman painon pelaajien nopeudelle.

[KVilho]

Pointti oli nimenomaan siinä, että ominaisuudet jatkavat kehittymistään ja yhä vahvemmin syntyy se "210-senttistä koripalloilijaa" vastaava futari.

Jokaisella voimalla on vastavoima. Pelinopeuden lisääntyminen on johtanut siihen, että yhä vahvemmin joukkueet pelaavat koko kentän 1vs1 -puolustamisesta. Toisin sanoen pallollisen pelin nopeutuminen asettaa vastavoimaksi puolustuspelin vaatimusten muutoksen ja entistä suuremman painon pelaajien nopeudelle.

Mitä itse huippupelejä ja pelaajia katselen näen että se vastavoima ei ole fyysinen juoksunopeus, vaan puolustuspelaajan ennakointi ja reagointi. Samat asiat pätevät myös pallottomiin pelitekoihin, niin puolustavan kuin hyökkäävänkin joukkueen osalta.

[ginikettu]

Mitä itse huippupelejä ja pelaajia katselen näen että se vastavoima ei ole fyysinen juoksunopeus, vaan puolustuspelaajan ennakointi ja reagointi. Samat asiat pätevät myös pallottomiin pelitekoihin, niin puolustavan kuin hyökkäävänkin joukkueen osalta.

Miten sitten oppii näitä ominaisuuksia. Katsoin juuri lyhyen klipin oman pikkujunnun (tokasta) pelistä, niin sillä on hyvä luontainen näkemys miten kannattaa pelata eri tilanteissa. Tämä on syntynyt käytännössä valmentamatta (joukkueharjoituksia on lopulta hyvin vähän) ja ihan vaan pallon kanssa leikkimällä kentällä varmaan vähintään tunti päivässä ja pahimmillaan tuntikausia päivässä ja katsomalla pelejä tai isompien harjoituksia/pelejä vierestä. Mutta tuosta se lähtee, että on pelaaminen on kivaa. Toisille on haastavampaa saada sitä iloa, tuolle on ollut poikkeuksellisen helppoa, kun sille on kivaa kaikki pienet yksityiskohdat eikä lopputulos - ei haittaa ottaa pihapeleissä isommalta turpaan 10-0, kunhan saa välillä onnistumaan jonkun ohituksen, vedon, kuljetuksen, taklauksen. Toiset kaipaa sitä isompaa lopputulosta motivaatioon. Mutta tuollaiset hyvin pienet onnistumiset ja niistä ilon saaminen olisi ominaisuus mihin olisi hyvä lapsilla panostaa.

[Nigel Kugelschfeir]

Tämä x 100. Jalkapallo on maailman kilpailluin laji, jossa korkealle tasolle päästäkseen täytyy geeniloton osua. Jo kymmeniä vuosia sitten Sir Alex katsoi nuorten pelaajien luontaista rasvaprosenttia ennustajana tulevaisuuden tasosta, koska näillä pelaajilla on paras suhteellinen voimaantuotto. Nykyään tiedetään, että biologisesti korjattu absoluuttinen nopeus ennustaa 80% pelaajien tulevaa uraa jo pre-PHV -vaiheessa. Nämä ominaisuudet ovat luonnollisesti tasaisesti jakautuneet eri kvartaalien välillä, toki nopeustulosten korjaaminen biologisella iällä on jo asiantuntijan hommaa. Tuossa palstan valmentajille kaksi hyvää keinoa omaan arkeen.

Mistä nuo nyt sitten saa tietää? Alapa mittailemaan jotain rasvaprosentteja lasten joukkueelta niin ollaan aika nopeasti jossain Iltalehdessä.

[Schneider]

Lasten rasvaprosenteilla ei kylläkään ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka nopea pelaaja on aikuisena.

Ihan hukkaan heitettyä aikaa edes pohtia tuollaista. Toki jos paljon treenailee ja liikkuu, niin yleensä paino pysyy hallinnassa, mutta esim ennen kasvupyrähdystä usein tulee hieman extraa mistä elimistö sitten ammentaa kasvuun tarvittavan energian.

Lapsilla voi olla perheessä vaikka menossa avioero tai sairastelua, joka vaikuttaa väliaikaisesti niin painoon kuin tekemiseen. Futiksessa kun pitäisi 15+ vuotta tehdä töitä, niin ei ole mitään mieltä heittää pelaajia mäkeen jonkin huuhaamutuilun perusteella. Sen sijaan pitäisi kyetä tukemaan pelaajia ylitse noiden vaikeiden hetkien ja futiksen pitäisi olla "turvapaikka" sekä henkireikä, mistä aina löytyy "aikuinen" valmentaja sekä innostavia/kannustavia kavereita.

[Schneider]

Tämä x 100. Jalkapallo on maailman kilpailluin laji, jossa korkealle tasolle päästäkseen täytyy geeniloton osua. Jo kymmeniä vuosia sitten Sir Alex katsoi nuorten pelaajien luontaista rasvaprosenttia ennustajana tulevaisuuden tasosta, koska näillä pelaajilla on paras suhteellinen voimaantuotto. Nykyään tiedetään, että biologisesti korjattu absoluuttinen nopeus ennustaa 80% pelaajien tulevaa uraa jo pre-PHV -vaiheessa. Nämä ominaisuudet ovat luonnollisesti tasaisesti jakautuneet eri kvartaalien välillä, toki nopeustulosten korjaaminen biologisella iällä on jo asiantuntijan hommaa. Tuossa palstan valmentajille kaksi hyvää keinoa omaan arkeen.

Nämä väittämät eivät kylläkään voi mitenkään pitää paikkaansa, koska miesten voimatasot kehittyvät vasta murrosiän myötä ja muutenkin koko kehon biologinen soveltuvuus juoksemiseen miehilläkin selviää vasta murrosiän jälkeen. Naisilla on vielä heikompi ennustettavuus, koska tytöt ovat ennen murrosikää vielä "yhtä" nopeita kuin pojat, mutta kun tytöillä alkaa murrosiässä "naisistuminen", niin vasta sitten nähdään kuinka lantio muuttuu valmiuteen synnyttämistä varten. Leveä lantio on huonoksi juoksemiselle, joten jos haluaa hyviä juoksugeenejä, niin kapealanteinen nainen on siihen soveltuvampi, mutta synnytykset haastavampia, joka on naisten kehon kompromissi.

[Päävalmentaja]

Liittyen tähän syntymäaikakeskusteluun... Se, että mahtuu 8-10 vuotiaana jonkun "mapsin" tai "tipsin" kilpajoukkueeseen, ei kyllä vaadi minkäänlaista erityislahjakkuutta. Tässä muutama ohje 1.7. --> syntyneiden lasten vanhemmille, joilla perusterve lapsi kyllä yltää tarvittavalle tasolle:

- Kuskaa lapsi jokaisiin treeneihin. Tämä on jo hyvä lähtökohta.
- Tehkää ennen treenejä ja/tai treenien jälkeen vaikka 20-30 min ekstraa. Vetoja, syöttöjä, haltuunottoja, pomputtelua, höynää jne. Samalla kuskauksella ja vaivalla todella paljon lisää toistoja.
- Tehkää omatoimista harjoittelua vaikka pari-kolme kertaa viikossa tunti kerrallaan. Jos ei itse osaa/jaksa/halua/kerkeä vetää treenejä (ei kylläkään ole mitään rakettitiedettä), niin aina voi ottaa yksityistunteja.
- Edelliseen liittyen, kyselkää aktiivisesti jengin whatsapp ryhmissä kavereita mukaan.

Epäilemättä tämä ilmiö on olemassa, että syntymäaika vaikuttaa, mutta eipä ole kovin helppo realistisesti tätä "systeemin" kautta korjata. Meanwhile, voivottelun sijaan kannattaisi vähän nähdä itsekin vaivaa, jotta se oma poika kehittyisi kilpajengitasolle.

[Tino Asprilla]

Liittyen tähän syntymäaikakeskusteluun... Se, että mahtuu 8-10 vuotiaana jonkun "mapsin" tai "tipsin" kilpajoukkueeseen, ei kyllä vaadi minkäänlaista erityislahjakkuutta. Tässä muutama ohje 1.7. --> syntyneiden lasten vanhemmille, joilla perusterve lapsi kyllä yltää tarvittavalle tasolle:

- Kuskaa lapsi jokaisiin treeneihin. Tämä on jo hyvä lähtökohta.
- Tehkää ennen treenejä ja/tai treenien jälkeen vaikka 20-30 min ekstraa. Vetoja, syöttöjä, haltuunottoja, pomputtelua, höynää jne. Samalla kuskauksella ja vaivalla todella paljon lisää toistoja.
- Tehkää omatoimista harjoittelua vaikka pari-kolme kertaa viikossa tunti kerrallaan. Jos ei itse osaa/jaksa/halua/kerkeä vetää treenejä (ei kylläkään ole mitään rakettitiedettä), niin aina voi ottaa yksityistunteja.
- Edelliseen liittyen, kyselkää aktiivisesti jengin whatsapp ryhmissä kavereita mukaan.

Epäilemättä tämä ilmiö on olemassa, että syntymäaika vaikuttaa, mutta eipä ole kovin helppo realistisesti tätä "systeemin" kautta korjata. Meanwhile, voivottelun sijaan kannattaisi vähän nähdä itsekin vaivaa, jotta se oma poika kehittyisi kilpajengitasolle.

Mulle tämä keskustelu ei ole näyttäytynyt semmoisena, että jokun tietyn lapsen pitäisi olla kilpajengissä.

Keskusteltu on enemmän siitä, kuinka seuroilla on mahdollisuus ja rakenteet ensinäkin ymmärtää erilaisia kehityskulkuja, tekijöitä late bloomereiden kohdalla ja sitä kautta mahdollistaa se laadukkaampi ympäristö isommalle massalle pelaajia kuin mitä se nyt on.