Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[bupa dukta]

Juuri näin. Tuskinpa esim. maajoukkuepelaajista Leo Walta tai Antman olivat fyysisillä onminaisuuksilla dominoineita varhaisesti kehittyneitä alkuvuoden lapsia.

[KVilho]

Miten sitten oppii näitä ominaisuuksia. Katsoin juuri lyhyen klipin oman pikkujunnun (tokasta) pelistä, niin sillä on hyvä luontainen näkemys miten kannattaa pelata eri tilanteissa. Tämä on syntynyt käytännössä valmentamatta (joukkueharjoituksia on lopulta hyvin vähän) ja ihan vaan pallon kanssa leikkimällä kentällä varmaan vähintään tunti päivässä ja pahimmillaan tuntikausia päivässä ja katsomalla pelejä tai isompien harjoituksia/pelejä vierestä. Mutta tuosta se lähtee, että on pelaaminen on kivaa. Toisille on haastavampaa saada sitä iloa, tuolle on ollut poikkeuksellisen helppoa, kun sille on kivaa kaikki pienet yksityiskohdat eikä lopputulos - ei haittaa ottaa pihapeleissä isommalta turpaan 10-0, kunhan saa välillä onnistumaan jonkun ohituksen, vedon, kuljetuksen, taklauksen. Toiset kaipaa sitä isompaa lopputulosta motivaatioon. Mutta tuollaiset hyvin pienet onnistumiset ja niistä ilon saaminen olisi ominaisuus mihin olisi hyvä lapsilla panostaa.

Lapselle riittää että joku asia tuottaa mielihyvää eikä mitään muuta ajuria tarvita. Se voittaminen on sitten sitä aikuisten maailmaa joka vaan sekoittaa lapsen hienoa oppimisprosessia, tai sanotaanko että lapsella voittaminen tarkoittaa eri asiaa.

Se että pelaaminen on kivaa ja palkitsee tarkoittaa todennäköisesti myös sitä että lapsella on ominaisuuksia pelaamiseen. Lapsi joka on kiinnostunut pallon lisäksi myös itse pelistä saa niin paljon enemmän irti pelaamisesta kuiin pelkästä pallosta kiinnostunut lapsi.

Tuota viimeistä lausetta en allekirjoita. Ei meidän aikuisten tarvitse panostaa yhtään mihinkään. Tärkeintä on että lapsi pelaa mahdollisimman paljon koska se on kivaa. Jos lapselle on vain tärkeää voittaminen (meidän aikuisten käsitys voittamisesta) ei tämmöinen lapsi oikeasti nauti itse pelistä. Joku voi mielummin jäädä vetelmään seinään tai pompottelemaan ja katsoa kun muut pelaa. Mielestäni tämmöine lapsi ei silloin nauti pelistä.

[Manselainen]

Lapselle riittää että joku asia tuottaa mielihyvää eikä mitään muuta ajuria tarvita. Se voittaminen on sitten sitä aikuisten maailmaa joka vaan sekoittaa lapsen hienoa oppimisprosessia, tai sanotaanko että lapsella voittaminen tarkoittaa eri asiaa.

Se että pelaaminen on kivaa ja palkitsee tarkoittaa todennäköisesti myös sitä että lapsella on ominaisuuksia pelaamiseen. Lapsi joka on kiinnostunut pallon lisäksi myös itse pelistä saa niin paljon enemmän irti pelaamisesta kuiin pelkästä pallosta kiinnostunut lapsi.

Tuota viimeistä lausetta en allekirjoita. Ei meidän aikuisten tarvitse panostaa yhtään mihinkään. Tärkeintä on että lapsi pelaa mahdollisimman paljon koska se on kivaa. Jos lapselle on vain tärkeää voittaminen (meidän aikuisten käsitys voittamisesta) ei tämmöinen lapsi oikeasti nauti itse pelistä. Joku voi mielummin jäädä vetelmään seinään tai pompottelemaan ja katsoa kun muut pelaa. Mielestäni tämmöine lapsi ei silloin nauti pelistä.

Lapsella voi kyllä ihan hyvin olla samanaikaisesti molemmat, kyky nauttia itse pelaamisesta ja ihan hirveä voitontahto.

Meidän eskarilainen esimerkiksi pelaa päivittäin sisarusten ja/tai naapuruston lasten kanssa kotipihassa tai lähikentällä. Jokaista maalia ja onnistunutta suoritusta tuuletetaan kuin maailmanmestaruutta. Ja jokaisen hävityn pelin tai kisan jälkeen huudetaan itku silmässä "en pelaa enää ikinä!", kunnes sit taas puoli minuuttia myöhemmin on uusi peli käynnissä.

[KVilho]

Lapsella voi kyllä ihan hyvin olla samanaikaisesti molemmat, kyky nauttia itse pelaamisesta ja ihan hirveä voitontahto.

Meidän eskarilainen esimerkiksi pelaa päivittäin sisarusten ja/tai naapuruston lasten kanssa kotipihassa tai lähikentällä. Jokaista maalia ja onnistunutta suoritusta tuuletetaan kuin maailmanmestaruutta. Ja jokaisen hävityn pelin tai kisan jälkeen huudetaan itku silmässä "en pelaa enää ikinä!", kunnes sit taas puoli minuuttia myöhemmin on uusi peli käynnissä.

Pointtini lähinnä oli että se voittaminen tarkoittaa ja näyttäytyy erilaisena lapselle kuin aikuiselle.

Tempperamentit on erilaisia ja reagointi niinikään erilaista. Tärkeintä on että pelaa ja nauttii siitä, niin kuin nyt tämän tekstin pohjalta kuulosti.

Miten käy kun et ole katsomassa peliä? Onko reagointi samanlainen? Se että aikuinen on edes katsomassa lasten peliä vaikuttaa dynamiikkaan, saattaa tuoda mukanaan vastikkeellisuutta ja voi sekoittaa herkkää prosessia.

[Manselainen]

Pointtini lähinnä oli että se voittaminen tarkoittaa ja näyttäytyy erilaisena lapselle kuin aikuiselle.

Tempperamentit on erilaisia ja reagointi niinikään erilaista. Tärkeintä on että pelaa ja nauttii siitä, niin kuin nyt tämän tekstin pohjalta kuulosti.

Miten käy kun et ole katsomassa peliä? Onko reagointi samanlainen? Se että aikuinen on edes katsomassa lasten peliä vaikuttaa dynamiikkaan, saattaa tuoda mukanaan vastikkeellisuutta ja voi sekoittaa herkkää prosessia.

Siis tuo kuvaus on juuri niistä tilanteista, kun en ole katsomassa pelaamista. Huuto kuuluu pihalta ja kentältä sisälle asti.

Joukkueen pelitapahtumissa tunteet ei yleensä läiky ihan noin kovasti, mutta harjoituksissa kyllä (riippumatta siitä olenko seuraamassa vai en).

[Nipale]

Pointtini lähinnä oli että se voittaminen tarkoittaa ja näyttäytyy erilaisena lapselle kuin aikuiselle.

Tempperamentit on erilaisia ja reagointi niinikään erilaista. Tärkeintä on että pelaa ja nauttii siitä, niin kuin nyt tämän tekstin pohjalta kuulosti.

Miten käy kun et ole katsomassa peliä? Onko reagointi samanlainen? Se että aikuinen on edes katsomassa lasten peliä vaikuttaa dynamiikkaan, saattaa tuoda mukanaan vastikkeellisuutta ja voi sekoittaa herkkää prosessia.

Vanhemman homma on jatkuvaa nuorallatanssimista. Lähtökohtana on tietysti se että lapsi pitää lajista (jalkapallosta). Tämän lisäksi hänellä on jonkin sortin halu olla lajissa myös hyvä. Periaatteessa pitäisi antaa touhuta vapaasti, koska se pitää lajin harrastamisen mukavana, mutta toisaalta lapsella ei ole käsitystä mitä pitäisi tehdä / mitä kehittyminen vaatii vaikka niin luuleekin. Esimerkiksi heikomman jalan käyttö. Tässä vaiheessa pitää sitten vanhemman arvioida että kuinka paljon lasta pitää "piiskata" siten että saa pidettyä harrastuksen edelleen mukavana, mutta myös sellaisena että kiinnostus säilyy tulevaisuudessa eikä peliä menetetä heti nuoruusvuosina. Faktahan on se että harrastejalkapallo tekee välikuoleman ikävuosien 14-25 välissä. Tämän jälkeen itsetunto on kehittynyt jo niin hyväksi että on ihan ok olla p*ska ja voidaan alkaa taas pelailemaan.

[Gambinamiäs]

Liittyen tähän syntymäaikakeskusteluun... Se, että mahtuu 8-10 vuotiaana jonkun "mapsin" tai "tipsin" kilpajoukkueeseen, ei kyllä vaadi minkäänlaista erityislahjakkuutta. Tässä muutama ohje 1.7. --> syntyneiden lasten vanhemmille, joilla perusterve lapsi kyllä yltää tarvittavalle tasolle:

- Kuskaa lapsi jokaisiin treeneihin. Tämä on jo hyvä lähtökohta.

Älkää kuskatko vaan saattakaa, jos vain mahdollista, on se sitten fillarilla, kävellen tai julkisilla. Opettakaa se lapsi kulkemaan itse. Älkää opettako, että jalkapallo tai mikään muu harrastus on jotain, mitä voi tehdä kun isi tai äiti ensi vie autolla jonnekin, vaan jotain, mitä voi ihan itse lähteä harjoittelemaan. Muuten toki asiaa.

[Päävalmentaja]

Älkää kuskatko vaan saattakaa, jos vain mahdollista, on se sitten fillarilla, kävellen tai julkisilla. Opettakaa se lapsi kulkemaan itse. Älkää opettako, että jalkapallo tai mikään muu harrastus on jotain, mitä voi tehdä kun isi tai äiti ensi vie autolla jonnekin, vaan jotain, mitä voi ihan itse lähteä harjoittelemaan. Muuten toki asiaa.

Saatoit ehkä itsekin ymmärtää, ettei pointti ollut se, että pitäisi nimeomaan kuskata lapsi autolla kaikkiin treenihin. Ja että muut liikkumismuodot olisivat futiksen oppimisen kannalta haitallisia.

Ehkä parempi muotoilu olisi vaikka näin:

- Kuskaa lapsi jokaisiin treenihin. Älä jätä treenejä väliin milloin mistäkin syystä. Tämä on jo hyvä lähtökohta.

[KVilho]

Vanhemman homma on jatkuvaa nuorallatanssimista. Lähtökohtana on tietysti se että lapsi pitää lajista (jalkapallosta). Tämän lisäksi hänellä on jonkin sortin halu olla lajissa myös hyvä. Periaatteessa pitäisi antaa touhuta vapaasti, koska se pitää lajin harrastamisen mukavana, mutta toisaalta lapsella ei ole käsitystä mitä pitäisi tehdä / mitä kehittyminen vaatii vaikka niin luuleekin. Esimerkiksi heikomman jalan käyttö. Tässä vaiheessa pitää sitten vanhemman arvioida että kuinka paljon lasta pitää "piiskata" siten että saa pidettyä harrastuksen edelleen mukavana, mutta myös sellaisena että kiinnostus säilyy tulevaisuudessa eikä peliä menetetä heti nuoruusvuosina. Faktahan on se että harrastejalkapallo tekee välikuoleman ikävuosien 14-25 välissä. Tämän jälkeen itsetunto on kehittynyt jo niin hyväksi että on ihan ok olla p*ska ja voidaan alkaa taas pelailemaan.

Itse väitän että lapsi kehittyy parhaiten kun hän tekee asiat vain ja ainoastaan ilon ja oman mielihyvän kautta. Totta kai lapsella on myös käsitys hyvästä, mutta se on todennäköisesti aivan eri kuin aikuisen maailman käsitys hyvästä. Kun lapsi lähtee toteuttamaan aikuisen käsitystä hyvästä ja siihen liittyviä vaatimuksia optimaalisin oppimisprosessi häiriintyy.

[Gambinamiäs]

Saatoit ehkä itsekin ymmärtää, ettei pointti ollut se, että pitäisi nimeomaan kuskata lapsi autolla kaikkiin treenihin. Ja että muut liikkumismuodot olisivat futiksen oppimisen kannalta haitallisia.

Ehkä parempi muotoilu olisi vaikka näin:

- Kuskaa lapsi jokaisiin treenihin. Älä jätä treenejä väliin milloin mistäkin syystä. Tämä on jo hyvä lähtökohta.

Valitettavaa todellisuutta on, että moni vanhempi kyllä kuskaa autolla joka tapahtumaan. Ja nämä lapset ei sitten hirveästi omalla ajalla treenaa. Ja sitten pahimmillaan vinkuvat valmennukselle, että miksei pääse kilparyhmään vaikka on niin motivoitunut, vaikka ei tee mitään vapaa-ajalla. Mutta eihän ne voi kun ei ole kenttää vieressä eikä ehdi viemään edes kaikkiin joukkutapahtumiin jne.

[Marja Cartell]

Jos oikein tulkitsen, niin ihan kaikki ei ole päässyt tuon loppuvuoden lapsien anomaliaan ja mihin kaikkeen se vaikuttaa.

Toivottavasti nyt vaikkapa Kupposessa ei aleta mittailemaan tönärillä rasvaprossia U10-pelaajilta, tai IKV totea vanhemmille, että laittakaa pojat treenaamaan kotona, kyllä ne sieltä sitten nousee.

Rakenteellinen ongelma loppuvuoden lapsille on jotain muuta kuin "miksi janipetteri ei pääse kilpajoukkueeseen" -asiaa pohtiva vanhempi.

Ei sillä, etteikö kannustaminen treenaamaan ja omatoimiharjoitteiden tekeminen auta yksilöä, niin se ei ole kuitenkaan vastaus ylätason ongelmaan, jossa suhteellisen iän tuomat fysiologiset ja henkiset edut "sokeuttaa" valmentajia ja valitsijoita siitä kuka pärjää ja miksi, ja kenen on hyvä saada ns. parempaa valmennusta.

[ginikettu]

Itse väitän että lapsi kehittyy parhaiten kun hän tekee asiat vain ja ainoastaan ilon ja oman mielihyvän kautta. Totta kai lapsella on myös käsitys hyvästä, mutta se on todennäköisesti aivan eri kuin aikuisen maailman käsitys hyvästä. Kun lapsi lähtee toteuttamaan aikuisen käsitystä hyvästä ja siihen liittyviä vaatimuksia optimaalisin oppimisprosessi häiriintyy.

Näin itsekin näkisin. Tuossa sitten toisia lapsia pitää saada kannustettua toisin kuin toisia. Tämä oma pienempi on siitä helppo, että riittää kun päästään pelaamaan ja osallistun leikkiin jos ei ole pelikavereita. Tietoisesti jätän neuvomatta ja opastamatta vain lähinnä yritän helpottaa leikkiä. Toki joka ilta päättyy pieneen riitaan, kun pitää lähteä iltatoimille, mutta paljon tuosta on itseluottamusta, rohkeutta ja sinnikkyyttä - tuo kehtaa yrittää toistaa ison lapsen perässä vaikka punnerruksia tai elasticoa jne usein mielikuvitusvastustajia vastaan, kun toiset kokee ulkopuolista painetta liikaa tai eivät kenen tahansa esimerkkiä katso oman tekemisen mallina samoin. Joskus toki on tullut palautettua maanpinnalle, kun 3v uhosi olevansa muistaakseni 10v nopeampi kuin kukaan kentällä (taisi olla hjk peli) ja lopulta taipui muistaakseni 15v ikään. Ps. Mielikuvitusvastustajat voivat kampittaa, tehdä käsivirheitä, torjua jne. Ne on mun silmissä aika hyviä treenikamuja.

[BenArfa]

Jos oikein tulkitsen, niin ihan kaikki ei ole päässyt tuon loppuvuoden lapsien anomaliaan ja mihin kaikkeen se vaikuttaa.

Toivottavasti nyt vaikkapa Kupposessa ei aleta mittailemaan tönärillä rasvaprossia U10-pelaajilta, tai IKV totea vanhemmille, että laittakaa pojat treenaamaan kotona, kyllä ne sieltä sitten nousee.

Rakenteellinen ongelma loppuvuoden lapsille on jotain muuta kuin "miksi janipetteri ei pääse kilpajoukkueeseen" -asiaa pohtiva vanhempi.

Ei sillä, etteikö kannustaminen treenaamaan ja omatoimiharjoitteiden tekeminen auta yksilöä, niin se ei ole kuitenkaan vastaus ylätason ongelmaan, jossa suhteellisen iän tuomat fysiologiset ja henkiset edut "sokeuttaa" valmentajia ja valitsijoita siitä kuka pärjää ja miksi, ja kenen on hyvä saada ns. parempaa valmennusta.

Juuri näin!

Ongelma ei todellakaan ole se, että onko joku 8-vuotiaana kilpajoukkueessa vaan se, että vain osalle tarjotaan laadukasta toimintaa. Ja valitettavasti laadukkaan toiminnan piiriin päätyy lähes ainoastaan alkuvuonna syntyneitä aikaisemmin kehittyneitä lapsia.

[KVilho]

Jos oikein tulkitsen, niin ihan kaikki ei ole päässyt tuon loppuvuoden lapsien anomaliaan ja mihin kaikkeen se vaikuttaa.

...

Ei sillä, etteikö kannustaminen treenaamaan ja omatoimiharjoitteiden tekeminen auta yksilöä, niin se ei ole kuitenkaan vastaus ylätason ongelmaan, jossa suhteellisen iän tuomat fysiologiset ja henkiset edut "sokeuttaa" valmentajia ja valitsijoita siitä kuka pärjää ja miksi, ja kenen on hyvä saada ns. parempaa valmennusta.

Sillon kun noita minialueturnausten ja tähtitarhojen pelivideoita tarkemmin analysoi niin muistan miettineeni samaa sokeutta. Noissa oli pelaajia jotka puhtaalla fyysisellä etumatkallaan "loistivat" noissa tapahtumissa. Luulisi noiden valitsijoiden pystyvän erottamaan pelitekoja jotka tehdään puhtaalla korkea biologisen iän tuomalla edulla ja mitkä liittyvät ominaisuuksiin jotka ovat ja pysyvät ja tuovat etua myöhemminkin.

Se että esim. näissä tapahtumissa juoksee pallon vastustajan maaliin ja matkalla vastustajan smurffit lentelee alta pois, on sataprosenttisesti peliteko joka ei muutaman vuoden päästä onnistu, varsinkaan yhtään kovemmissa sarjoissa. Toisaalta tavallaan ymmärrän miksi nämä ikäisekseen körmyt valittiin joukkueeseen (mukana toki myös körmyjä joilla niitä oikeitakin avuja) koska valmentajan pitää voittaa. Tärkeää kuitenkin olisi että näitä myöhemmin kehittyvien ominaisuuksia jotenkin huomioitaisiin ja kyseiset pelaajat kohdattaisiin niin, että voisivat kokea tulleensa huomatuksi.

Nyt kun jokusen vuoden taas lisää touhua seurannut, niin ikävä kyllä kyse taitaa olla siitä ettei näitä juttuja edes majutason valmennuksessa ymmärretä saatikka nähdä.

[turkistarhaaja]

Edelleen on myös valmennuksen heikkoutta että näistä körmyistä ei saada koulittua esimerkiksi kunnollisia target-hyökkääjiä. Pitäisi siirtää niin monta ikäryhmää ylöspäin, että tulee tasavertaisia painikavereita. Mikähän prosenttiosuus nuorisomaajoukkueiden pelaajista on 8v8-vaiheessa pelannut keskikenttää?

[Nigel Kugelschfeir]

Eihän ne sitten aikuisina välttämättä sen enempää körmyjä ole vaikka saavuttaisivat aikuispituuden 15-vuotiaana. Noista pelaajista silti pitäisi saada enemmän irti kun ulkomailla monet kuitenkin breikkaa jo 16-vuotiaana aikuistasolla.

[ginikettu]

Eihän ne sitten aikuisina välttämättä sen enempää körmyjä ole vaikka saavuttaisivat aikuispituuden 15-vuotiaana. Noista pelaajista silti pitäisi saada enemmän irti kun ulkomailla monet kuitenkin breikkaa jo 16-vuotiaana aikuistasolla.

Ehkä nekin hyötyisi pelata enemmän vastaavan biologisen iän pelaajien kanssa. Eli nekin varmasti kärsii tästä nykyisestä mallista.

[Valonheitin]

Scoutit taitavat käyttää termiä transferable attributes, eli voiko jotain pelitekoja viedä kovempaan ympäristöön tai seuraaviin ikäluokkiin. Tämä on ehkä se avainasia myös valmentajille ja pitäisi olla malttia miettiä junioritoimintaa pidemmällä aikajänteellä.

En tiedä miten isommat seurat suomessa operoivat, mutta pelaajakehitys pitäisi aina mennä hetkellisen menestyksen edelle ja seuralla pitäisi olla selkeät linjaukset valmentajille. Saattaahan se olla, että osa valmentajista on lähinnä päivittämässä CV:tä ja tähtäin on jossain ihan muualla, kuin viiden vuoden pelaajakehityksessä.

Onhan näitä keskusteluja tullut käytyä vanhempien ja muiden valmentajien kanssa pelaajien todellisesta tasosta, vaikka ovatkin viimeisenä 8v8 vuonna tykitellyt puolestakentästä jatkuvasti maaleja.

[Nuorenanätti]

Ongelma ei todellakaan ole se, että onko joku 8-vuotiaana kilpajoukkueessa

Juurikin näin. Isompi ongelma on se, että joku ajattelee, että tämä on suhteellisen iän ongelman ydin.

*

Sanon uudestaan sen, että minusta ratkaisu suhteellisen iän ongelmaan on se, että seuroissa alettaisiin tehdä joukkuejakoja enemmän biologisen kuin kronologisen iän perusteella.

Esimerkiksi nyt vaikka U10 voi olla lapsille, jotka ovat syntymäpäiviä tarkastellen iältään 9-11, mutta biologiselta iältään aika tavalla sen 10. Tuo sitten siirtää aikaisin kasvavat alkuvuoden peikkolapset vuotta vanhempiin ja kituliaasti kasvavat joulukuun menninkäiset vuotta nuorempiin. Noin 70% pelaa omanikäisissään

Piirisarjan menestys voi olla tiukemmassa, mutta tulevat maajoukkuepelaajat sitten kiittävät järjestelmää kymmenen vuoden kuiuttua.

*

Tulee tästä keskustelusta mieleen muuan paikallisesti hehkutettu superlupaus, joka kävi ulkomaisessa akatemiassakin näytillä. Palautteessa luki karkeasti niin, että onhan se iso ja nopea, mutta ei se jalkapalloa osaa pelata.

[Nipale]

Näin itsekin näkisin. Tuossa sitten toisia lapsia pitää saada kannustettua toisin kuin toisia. Tämä oma pienempi on siitä helppo, että riittää kun päästään pelaamaan ja osallistun leikkiin jos ei ole pelikavereita. Tietoisesti jätän neuvomatta ja opastamatta vain lähinnä yritän helpottaa leikkiä. Toki joka ilta päättyy pieneen riitaan, kun pitää lähteä iltatoimille, mutta paljon tuosta on itseluottamusta, rohkeutta ja sinnikkyyttä - tuo kehtaa yrittää toistaa ison lapsen perässä vaikka punnerruksia tai elasticoa jne usein mielikuvitusvastustajia vastaan, kun toiset kokee ulkopuolista painetta liikaa tai eivät kenen tahansa esimerkkiä katso oman tekemisen mallina samoin. Joskus toki on tullut palautettua maanpinnalle, kun 3v uhosi olevansa muistaakseni 10v nopeampi kuin kukaan kentällä (taisi olla hjk peli) ja lopulta taipui muistaakseni 15v ikään. Ps. Mielikuvitusvastustajat voivat kampittaa, tehdä käsivirheitä, torjua jne. Ne on mun silmissä aika hyviä treenikamuja.

Omaa lasta itketin eskari-iässä ja vähän sen jälkeen päivittäin 1v1:ssä kun en antanut voittaa. Silti se halusi aina uudelleen yrittää. Kysyin että haluaako että annan sen voittaa? Sanoi että ei.
Mutta annoin mä se sit kuitenkin kerran kymmenestä voittaa.

[Nipale]

Nyt kun jokusen vuoden taas lisää touhua seurannut, niin ikävä kyllä kyse taitaa olla siitä ettei näitä juttuja edes majutason valmennuksessa ymmärretä saatikka nähdä.

Voi aika monen maajoukkuevalmentajan paikka heilua jos maajoukkuetapahtumiin ei oteta sillä hetkellä parhaita pelaajia.

[Päävalmentaja]

Juuri näin!

Ongelma ei todellakaan ole se, että onko joku 8-vuotiaana kilpajoukkueessa vaan se, että vain osalle tarjotaan laadukasta toimintaa. Ja valitettavasti laadukkaan toiminnan piiriin päätyy lähes ainoastaan alkuvuonna syntyneitä aikaisemmin kehittyneitä lapsia.

Onhan tässä ketjussa aika paljonkin ollut puhetta nimenomaan siitä, että jos et pääse kilpajengiin (vaikkapa sen takia, että olet loppuvuonna syntynyt), niin saumat tulla hyväksi pienenevät huomattavasti. Jokainen yksilö voi kilpajengiin pääsemiseen omalta osaltaan vaikuttaa lähtemällä vaikka samantien kentälle potkimaan. Huomattavasti pidemmässä puussa on koittaa korjata muita rakenteellisia ja isoja ongelmia suomalaisessa futiksessa. Tottakai molempi parempi.

Hämmentävää, että täällä pystytään kääntämään omalla ajalla treenaamisen lisääminen huonoksi neuvoksi.

[Valonheitin]

Itse en usko, että saadaan kovin helposti rakenteita tai valmentajien/organisaatioiden ajattelua muutettua siten, että syntymäkuukausi ei vaikuttaisi valintoihin. Ehkä sen vuoksi olisikin järkevämpää huolehtia, että kaikki junnut saavat hyvää valmennusta, eikä kilpajoukkueen ulkopuolelle jääminen tarkoittaisi automaattisesti "höntsäfutista."

Tietenkin joku irvileuka voisi väittää, että meillä ei kilpajoukkueetkaan saa tarpeeksi hyvää valmennusta, niin miten sitä saataisiin sitten muille. Mutta jos nyt ainakin voitaisiin tarjota ympäristö, mistä voi ponnistaa kilpaan mukaan.

[BenArfa]

Onhan tässä ketjussa aika paljonkin ollut puhetta nimenomaan siitä, että jos et pääse kilpajengiin (vaikkapa sen takia, että olet loppuvuonna syntynyt), niin saumat tulla hyväksi pienenevät huomattavasti. Jokainen yksilö voi kilpajengiin pääsemiseen omalta osaltaan vaikuttaa lähtemällä vaikka samantien kentälle potkimaan. Huomattavasti pidemmässä puussa on koittaa korjata muita rakenteellisia ja isoja ongelmia suomalaisessa futiksessa. Tottakai molempi parempi.

Hämmentävää, että täällä pystytään kääntämään omalla ajalla treenaamisen lisääminen huonoksi neuvoksi.

Onhan tässä ketjussa aika paljonkin ollut puhetta nimenomaan siitä, että jos et pääse kilpajengiin (vaikkapa sen takia, että olet loppuvuonna syntynyt), niin saumat tulla hyväksi pienenevät huomattavasti. Jokainen yksilö voi kilpajengiin pääsemiseen omalta osaltaan vaikuttaa lähtemällä vaikka samantien kentälle potkimaan. Huomattavasti pidemmässä puussa on koittaa korjata muita rakenteellisia ja isoja ongelmia suomalaisessa futiksessa. Tottakai molempi parempi.

Hämmentävää, että täällä pystytään kääntämään omalla ajalla treenaamisen lisääminen huonoksi neuvoksi.

Nyt oli jo huono spinnaus. Kukaan ei varmasti pidä huonona neuvona omatoimista harjoittelua.

Enemmän on kyse siitä, että loppuvuoden lasten pitää joidenkin mielestä harjoitella 600-800 tuntia omatoimista vuodessa päästäkseen hyvän toiminnan pariin, kun samaan aikaan osalle riittää se, että on syntynyt tammikuussa. Tämä on se rakenteellinen ongelma, joka pitäisi pystyä korjaamaan.

Ja ennen seuraavaa spinnausta, totean että mielestäni kaikkien pitäisi harjoitella omatoimista.

[Henkilö]

Onhan tässä ketjussa aika paljonkin ollut puhetta nimenomaan siitä, että jos et pääse kilpajengiin (vaikkapa sen takia, että olet loppuvuonna syntynyt), niin saumat tulla hyväksi pienenevät huomattavasti. Jokainen yksilö voi kilpajengiin pääsemiseen omalta osaltaan vaikuttaa lähtemällä vaikka samantien kentälle potkimaan. Huomattavasti pidemmässä puussa on koittaa korjata muita rakenteellisia ja isoja ongelmia suomalaisessa futiksessa. Tottakai molempi parempi.

Hämmentävää, että täällä pystytään kääntämään omalla ajalla treenaamisen lisääminen huonoksi neuvoksi.

Okeiokei, oma toimiesta treenaamisesta siis kyse. Mistä sinun mielestäsi johtuu, että alkuvuonna, eritoten Q1:llä syntyneet ovat harjoitelleet U15 tai U21 vaiheeseen tultaessa omalla ajalla enemmän kuin loppuvuodesta syntyneet?