Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Päävalmentaja]

Okeiokei, oma toimiesta treenaamisesta siis kyse. Mistä sinun mielestäsi johtuu, että alkuvuonna, eritoten Q1:llä syntyneet ovat harjoitelleet U15 tai U21 vaiheeseen tultaessa omalla ajalla enemmän kuin loppuvuodesta syntyneet?

Eikö tässä keskustelussa nimenomaan siitä ollut kyse, että jako kilpaan ja harrasteeseen tapahtuu liian aikaisin ja valintoihin vaikuttaa liikaa pelaajan kunkin hetkinen taso, mikä taas riipppuu esim. syntymäajasta. Tottakai tämä on ongelma, mikä pitäisi ratkaista (monen muun ongelman ohessa), mutta koska tilanne tällä hetkellä on mikä on, voi olla hyvä vaihtoehto treenata sen verran ekstraa, että pääsee sinne kilpajengiin syntymäajasta riippumatta.

[turkistarhaaja]

Eikö tässä keskustelussa nimenomaan siitä ollut kyse, että jako kilpaan ja harrasteeseen tapahtuu liian aikaisin ja valintoihin vaikuttaa liikaa pelaajan kunkin hetkinen taso, mikä taas riipppuu esim. syntymäajasta. Tottakai tämä on ongelma, mikä pitäisi ratkaista (monen muun ongelman ohessa), mutta koska tilanne tällä hetkellä on mikä on, voi olla hyvä vaihtoehto treenata sen verran ekstraa, että pääsee sinne kilpajengiin syntymäajasta riippumatta.

Kai ymmärrät että "kilpaan pääseminen" on lopulta nollasummapeliä?

[Päävalmentaja]

Kai ymmärrät että "kilpaan pääseminen" on lopulta nollasummapeliä?

Kyllä ymmärrän. Ja sen takia mielestäni sekään ei ole täydellinen vaihtoehto, että nostetaan loppuvuonna syntyneitä kilpaan ja tiputetaan sellaisia sitten harrasteeseen, jotka ovat tällä hetkellä parempia pelaajia, mutta alkuvuonna syntyneitä. Parempi ratkaisu olisi tarjota parempaa valmennusta ja muuta toimintaa isommalle määrälle pelaajia.

Mutta edelleen. Omaan tilanteeseen voi vaikuttaa omalla tekemisellä ja treenaamisella sen sijaan/lisäksi, että odottelee seurojen toiminnan parantuvan.

[Päävalmentaja]

Jos oikein tulkitsen, niin ihan kaikki ei ole päässyt tuon loppuvuoden lapsien anomaliaan ja mihin kaikkeen se vaikuttaa.

Toivottavasti nyt vaikkapa Kupposessa ei aleta mittailemaan tönärillä rasvaprossia U10-pelaajilta, tai IKV totea vanhemmille, että laittakaa pojat treenaamaan kotona, kyllä ne sieltä sitten nousee.

Rakenteellinen ongelma loppuvuoden lapsille on jotain muuta kuin "miksi janipetteri ei pääse kilpajoukkueeseen" -asiaa pohtiva vanhempi.

Ei sillä, etteikö kannustaminen treenaamaan ja omatoimiharjoitteiden tekeminen auta yksilöä, niin se ei ole kuitenkaan vastaus ylätason ongelmaan, jossa suhteellisen iän tuomat fysiologiset ja henkiset edut "sokeuttaa" valmentajia ja valitsijoita siitä kuka pärjää ja miksi, ja kenen on hyvä saada ns. parempaa valmennusta.

Nyt oli jo huono spinnaus. Kukaan ei varmasti pidä huonona neuvona omatoimista harjoittelua.

Ymmärrän kyllä, että valmentajan roolissa on vähän outoa neuvoa treenaamaan omalla ajalla (esim. päästäkseen ylemmälle tasolle), koska silloin tulee myöntäneeksi, että oma/seuran toiminta ei välttämättä johda hyvään lopputulokseen.

[Gambinamiäs]

Noi kilpa-/edustusryhmiin ja -joukkueisiin valinnat vaan:
1. johtaa usein eri tasoiseen valmennukseen
2. johtaa eri tason harjoittelu- ja pelikavereihin sekä vastustajiin
3. lisää motivaatiota entisestään

Ulkopuolelle jättäminen sitten aiheuttaa päinvastaiset vaikutukset. Nuo on ihan tosielämän ilmiöitä ja kyllä, kukaan ei kiellä etteikö kannattaisi harjoitella lisää, mutta jo ihan alkuvuodesta syntyneiden yliedustus aikusitasolla kertoo siitä, että ongelma on todellinen.

Veikeä verrata noita isompien seurojen elite- ja vaikka haasteryhmiä kun se eliteryhmä näyttää ainakin vuotta isommilta. Pahimmillaan sitten parikin pätevää palkattua valmentajaa ja kolmostason haastejengillä sitten Alvarin ja Matiaksen faijat.

[Henkilö]

Päävalmentaja ei nyt oikein meinaa ymmärtää mistä keskustelussa on kyse. Se on spinnausta/olkiukkoilua, että viet kysymyksen yksilötasolle. Täällä ei ole kukaan tainnut puhua yksilöistä. Ja olettaisin että keskustelijoilla on harvinaisen selvää, että omalla ajalla harjoittelua pitää olla ja sitä pitää olla valtavasti.

Ainahan noissa kilpa/elitejoukkueissa on myös loppuvuonna syntyneitä mukana. Alkuvuonna syntyneiden yliedustus on se systeeminen ongelma. Tämä näkyy myös siinä porukassa joka harjoittelee yhtälailla 700-1000 tuntia vuodessa. Näkyy niin Suomen kuin Englannin nuorisomaajoukkueissa.

[Nipale]

Noi kilpa-/edustusryhmiin ja -joukkueisiin valinnat vaan:
1. johtaa usein eri tasoiseen valmennukseen
2. johtaa eri tason harjoittelu- ja pelikavereihin sekä vastustajiin
3. lisää motivaatiota entisestään

Ulkopuolelle jättäminen sitten aiheuttaa päinvastaiset vaikutukset. Nuo on ihan tosielämän ilmiöitä ja kyllä, kukaan ei kiellä etteikö kannattaisi harjoitella lisää, mutta jo ihan alkuvuodesta syntyneiden yliedustus aikusitasolla kertoo siitä, että ongelma on todellinen.

Veikeä verrata noita isompien seurojen elite- ja vaikka haasteryhmiä kun se eliteryhmä näyttää ainakin vuotta isommilta. Pahimmillaan sitten parikin pätevää palkattua valmentajaa ja kolmostason haastejengillä sitten Alvarin ja Matiaksen faijat.

Mun käsittääkseni on, että näiden isompien seurojen "Haaste" jengit saa lähes saman tasoista valmennusta kuin "akatemia". Toki nämä "haaste" jengit pelaavat yleensä ykköstä tai vähintään kakkosta.
Voisi olettaa että nämä muut "kilpa" jengit mistä puhutaan on kakkos tai kolmoskorin (kylä)seuroja joissa Kilpa pelaa kakkosta tai kolmosta ja "haaste" sitten kolmosta tai nelosta?
Jos siis puhutaan nyt vaikka 10+ vuotiaista. Vaikea kuvitella että mistään Suomesta löytyy sellaisia vanhempia (maksajat) / osaava valmentaja (palkkaa saavat) missä raha ja motivaatio kohtaisivat.

Toki näkemykseni on PK seudulta jossa vaihtoehtoja on enemmän. Onko tätä ongelmaa enemmän Suomen muissa suurissa (fudis)kaupungeissa (Tampere, Turku, Jyväskylä, Kuopio, Lahti jne) missä näyttää olevan vahvaa yhteen seuraan keskittymistä jolloin jako meneekin vähän tylymmäksi? Ainakin FC Lahdella tuntuu olevan jossain ikäluokissa tasoilla Liiga - kolmonen yli viisi joukkuetta. Voin kyllä tässä tapauksessa ainakin kuvitella että ykkösjengiin nouseminen nelosjengistä ei ole ihan helppo rasti vaikka tahtoa ja motivaatiota olisikin.

[Gambinamiäs]

Mun käsittääkseni on, että näiden isompien seurojen "Haaste" jengit saa lähes saman tasoista valmennusta kuin "akatemia". Toki nämä "haaste" jengit pelaavat yleensä ykköstä tai vähintään kakkosta.
Voisi olettaa että nämä muut "kilpa" jengit mistä puhutaan on kakkos tai kolmoskorin (kylä)seuroja joissa Kilpa pelaa kakkosta tai kolmosta ja "haaste" sitten kolmosta tai nelosta?

Jossain saa, jossain ei.

Terminologia, jos puhutaan piirisarjatermeillä 8v8 vaiheen osalta, niin
Elite=Piirisarja Kilpa ja piirisarjan ulkopuoliset "akatemiat" ja
Kilpa=Piirisarja 1-2
Haaste=Piirisarja 3-4
Harraste=Piirisarja 5-6

[Päävalmentaja]

Päävalmentaja ei nyt oikein meinaa ymmärtää mistä keskustelussa on kyse. Se on spinnausta/olkiukkoilua, että viet kysymyksen yksilötasolle. Täällä ei ole kukaan tainnut puhua yksilöistä. Ja olettaisin että keskustelijoilla on harvinaisen selvää, että omalla ajalla harjoittelua pitää olla ja sitä pitää olla valtavasti.

Ainahan noissa kilpa/elitejoukkueissa on myös loppuvuonna syntyneitä mukana. Alkuvuonna syntyneiden yliedustus on se systeeminen ongelma. Tämä näkyy myös siinä porukassa joka harjoittelee yhtälailla 700-1000 tuntia vuodessa. Näkyy niin Suomen kuin Englannin nuorisomaajoukkueissa.

Eikö tässä keskustelussa nimenomaan siitä ollut kyse, että jako kilpaan ja harrasteeseen tapahtuu liian aikaisin ja valintoihin vaikuttaa liikaa pelaajan kunkin hetkinen taso, mikä taas riipppuu esim. syntymäajasta. Tottakai tämä on ongelma, mikä pitäisi ratkaista (monen muun ongelman ohessa), mutta koska tilanne tällä hetkellä on mikä on, voi olla hyvä vaihtoehto treenata sen verran ekstraa, että pääsee sinne kilpajengiin syntymäajasta riippumatta.

Kyllä ymmärrän. Ja sen takia mielestäni sekään ei ole täydellinen vaihtoehto, että nostetaan loppuvuonna syntyneitä kilpaan ja tiputetaan sellaisia sitten harrasteeseen, jotka ovat tällä hetkellä parempia pelaajia, mutta alkuvuonna syntyneitä. Parempi ratkaisu olisi tarjota parempaa valmennusta ja muuta toimintaa isommalle määrälle pelaajia.

Mutta edelleen. Omaan tilanteeseen voi vaikuttaa omalla tekemisellä ja treenaamisella sen sijaan/lisäksi, että odottelee seurojen toiminnan parantuvan.

Kyllä minä tuon systeemin ongelman ymmärrän ja olen monta kertaa sen maininnutkin. Jos se on spinnausta/olkiukkoilua, että tuo tähän myös sen yksilön näkökulman, että jokainen voi omaan kohtaloonsa tässä nykytilanteessa treenaamisella vaikuttaa, niin olkoon sitten niin.

[mulpp]

Niin kuin täälläkin on varmaan useita kertoja käyty läpi, koulumaailmassa on myös ihan sama suhteellisen iän -ilmiö, varsinkin poikien suhteen.  Alkuvuonna syntyneet pojat ovat yliedustettuina yliopistoihin valituissa. Vaikka ilmiö on täysin tunnistettu ja tiedossa, sille on yllättävän vaikeaa tehdä mitään.

Mutta siellä opettaja ei onneksi kerro 7v janipetterille, että lue nyt vaan kovasti niin sinustakin voi vielä joku päivä tulla juristi, mutta minä keskityn vain näihin lahjakkuuksiin, jotka osasivat kirjaimet jo kouluun tullessa.

[Tino Asprilla]

Okeiokei, oma toimiesta treenaamisesta siis kyse. Mistä sinun mielestäsi johtuu, että alkuvuonna, eritoten Q1:llä syntyneet ovat harjoitelleet U15 tai U21 vaiheeseen tultaessa omalla ajalla enemmän kuin loppuvuodesta syntyneet?

Voisiko olla siitä positiivisesta kierteestä? Jos sä olet aikaisemmin kehittynyt, sä pelaat ehkä edustamasi seuran ikäluokan lippulaivassa, sä saat enemmän huomiota ja kenties laadukkaampaa valmennusta ja sitä kautta motivoidut antamaan futikselle enemmän pienestä pitäen..

Sit voi olla joku kaupunginosa/harrastepelaaja joka ei kiinnosta seurassa ketään kuin toivottavasti edes sitä omaa koutsia. Sä treenaat jossain hiekkakentällä ja seuraa kiinnostaa ylipäätään se onkosun vanhemmat maksanut lisenssin ajoissa.

KVilho puhui muutama viesti taaksepäin junnujen huomioinnista. Sitä ne just seuran osalta tarvii että ne ylipäätään alkaa ajattelee isommin.

[Henkilö]

Voisiko olla siitä positiivisesta kierteestä? Jos sä olet aikaisemmin kehittynyt, sä pelaat ehkä edustamasi seuran ikäluokan lippulaivassa, sä saat enemmän huomiota ja kenties laadukkaampaa valmennusta ja sitä kautta motivoidut antamaan futikselle enemmän pienestä pitäen..

Sit voi olla joku kaupunginosa/harrastepelaaja joka ei kiinnosta seurassa ketään kuin toivottavasti edes sitä omaa koutsia. Sä treenaat jossain hiekkakentällä ja seuraa kiinnostaa ylipäätään se onkosun vanhemmat maksanut lisenssin ajoissa.

KVilho puhui muutama viesti taaksepäin junnujen huomioinnista. Sitä ne just seuran osalta tarvii että ne ylipäätään alkaa ajattelee isommin.

Hyviä pointteja. Nouseekin kysymys siitä onko tuolla syntymäajalla enää tuolla u15 saati u21 vaiheessa enää suurtakaan merkitystä noin niinkuin fysiologisesti. (Tuossa vaiheessa sitten phv:n vaihe vaikuttaa). Eli tehdäänkö virheet (kaikkien muiden virheiden lisäksi) ihan pienenä lapsena kun osa saa huomiota eri tavoin ja siten vaikutetaan motivaatioon? Todennäköisesti.

[erno]

On. U15-U21 väli on se missä erityisen korostetusti alkuvuoden + -käyrällä menevät lapset dominoi jalkapallotaidoista riippumatta. Osa vetää tossa 16-vuotiaana jo täysin aikuisen fysiikalla. Yleensä häviävät kuvioista sitten aikuisuuden kynnyksellä, kun muut on kuronut ton etumatkan umpeen. Ja kärsivät tosta siis kehityksellisesti ihan kyrpänä, ettei tartte tehdä muutamaan vuoteen futismatseissa mitään painaakseen hattutempun viikkoon.

Edelleen siis tossakin iässä alkuvuoden + -käyrällä menevät on vuoden edellä loppuvuoden + -käyrällä meneviä. Erot isoimmillaan ja alkuvuoden kehittyneen ja loppuvuoden kehittymättömän välinen ero voi vastata helposti sellasta 4-4.5 vuoden ikäeroa.

[Josses]

Meillä lapset harrastavat useita lajeja ja jalkapallo on ainut laji, jossa koen, että seura ei harrastamisessa tue lasten optimaalisesti kehittymistä. Muut harrastukset ovat paljon pienempiä lajeja ja niissä kaikista harrastajista halutaan pitää kiinni ja kehittää kaikkia mahdollisimman paljon tasosta riippumatta ja kannustetaan onnistumisissa sekä omalla tasolla kehittymisessä. Harrastukset ovat pääkaupunkiseudulla muita pallopelejä, kamppailulajeja, liikuntaa ja musiikkia. Lapset liikkuvat kaikki ulkoilu mukaan lukien yli 20h viikossa ja iät ovat 6-10 vuoden väliin.

Tehdään tässä välissä selväksi se, että itselle ei ole väliä millä tasolla lapsi pelaa vaan kasvatuksellisena tavoitteena on liikunnallinen elämä.

Itse näen näen jalkapallon suurimpana ongelmana on tasoryhmät, joita ei osata hyödyntää joustavasti, vaan niistä tehdään todella kiinteitä jo 6-7 vuoden iästä lähtien.
Nähdäkseni jalkapallossa ei myönnetä, että tasoryhmät ovat kiinteitä, vaikka näin käytännössä kuitenkin on. Valmentajat muodostavat pelaajista mielipiteen hyvin lyhyen ajanjakson perusteella ja tuota mielipidettä on hankala saada muutettua myöhemmin. Monesti myös Kupsin kriteereissä mainittu "valmennettavuus" tuntuu olevan todella määrävä kriteeri. Tällä tarkoitan, sitä että ihan taitavia pelaajia pidetään todella alhaisella tasolla, kun he eivät noudata 100% valmennuksen ohjeita koko harjoitusten ajan vaan häröilevät ja eivätkä keskity. Yleisesti ihmettelen, miten lapset pystytään jakamaan todella mustavalkoisesti eri tasoihin, kun kuitenkin suurin osa on lähes samaa tasoa. Ääripäissä on toki isot erot ja näiltä osin tasoryhmät ovat tarpeen. Ja olen nähnyt muissa lajeissa tasoryhmiä hyödynnettävän joustavasti, tehokkaasti ja motivoivasti. Jalkapallossa monesti innokkaiden pelaajien motivaatio saadaan latistettua laittamalla heidät alimman tason ryhmään, jossa ei tarjota mitään tukea kehittymiselle vaan treenit on suurta häröilyä. Lisäksi jalkapallossa ei "turhaa" kysellä perään jos joku lopettaa seurassa, kunhan ykkösjengit pysyy kasassa.

Jos Suomessa halutaan saada lapsista jalkapalloammattilaisia, (mikä mielestäni ei ole tärkeä tavoite) niin näkisin seurojen tärkeimpänä tehtävänä saada lapset innostumaan jalkapallosta ja harjoittelemaan lajia vapaa-ajalla. Tutkimusten mukaan ne, jotka harjoittelevat omalla ajalla enemmän menestyvät myöhemmässä vaiheessa paremmin. Tämä ei kuitenkaan tapahdu, vaan (kiiinteillä) tasoryhmillä, muiden kuin kilpatason pelaajien motivaatio saadaan latistettua. Meillä esimerkiksi yksi lapsista vaatii vanhemman mukaan "potkimaan" ennen ja jälkeen harjoitusten, kun muuten tulee niin paljon dissausta ns. "paremmilta", ettei lapsi halua sitä  kuunnella. Tähänkin on joukkueen johdosta kommentoitu, että normaalia lasten toimintaa, kun asia nostettu esille.

Oma näkemys nykyisestä tilanteesta on se, että todella pieni joukko harrastajista saadaan seuratoiminnalla innostettua vapaa-ajalla jalkapallon harrastamiseen (ovat jo valmiiksi innostuneet), kun tavoitteena tulisi olla saada innostettua mahdollisimman iso joukko harjoittelemaan vapaa-ajalla. En usko että kenestäkään tulee jalkapalloilija pelkästään seuratoiminnassa. Kärjistettäen uskon, että monesta on tullu jalkapalloilija seuratoiminnasta huolimatta

Viimeisenä lisäyksenä yllä olevaan, liiton tulisi tehdä toimenpiteitä ikävinouman poistamiseen, sillä kuten monet ovat maininneet se on todellinen ongelma. Meillä lapset ovat syntyneet alkuvuodesta, niin näiltä osin syntymäkuukausi on edullinen ja biologisestikin varmasti varsin keskimääräisiä. Yhden lapsen osalta kuitenkin veikkaisin, että mikäli olisi loppuvuonna syntynyt, niin ei pelaisia edes jalkapalloa, kun alkuvuodesta syntyneenäkin on niin nihkeää. (Lähinnä joustamattomista tasoryhmistä johtuen ja pelaa tasoonsa nähden hyvin silloin, kun saa omien "paremman tason" kavereiden kanssa muutamat harvat pelit pelata).

Yleisesti näyttää siltä, että suurimman edun jalkapallossa saavat, alkuvuodesta syntyneet, varhain kehittyneet sekä ne, joilla vanhempi (yleensä isä) on pelannut jalkapalloa pisimpään nuoruudessa. (Vanhempien perimä sekä heidän panostus vapaa-ajalla lasten jalkapallo-osaamisseen 6-7 vuotiaana, kun "tasoryhmät" muodostetaan). Nämä ovat yhdistävät tekijät suurimmalla osalla kilpajoukkueen pelaajista.

[Tino Asprilla]

En usko että kenestäkään tulee jalkapalloilija pelkästään seuratoiminnassa. Kärjistettäen uskon, että monesta on tullu jalkapalloilija seuratoiminnasta huolimatta


Yleisesti näyttää siltä, että suurimman edun jalkapallossa saavat, alkuvuodesta syntyneet, varhain kehittyneet sekä ne, joilla vanhempi (yleensä isä) on pelannut jalkapalloa pisimpään nuoruudessa. (Vanhempien perimä sekä heidän panostus vapaa-ajalla lasten jalkapallo-osaamisseen 6-7 vuotiaana, kun "tasoryhmät" muodostetaan). Nämä ovat yhdistävät tekijät suurimmalla osalla kilpajoukkueen pelaajista.

Hyvä kirjoitus kokonaisuudessaan. Poimin pari pointtia.

Ensimmäiseen: vaikka ei suoranaisesti liity tasoryhmiin, niin tossahan olisi erinomainen tausta-ajatus parantamaan valmennuksen laatuseurantaa. Uskon että monessa seurassa on tavoitteena vaikka kasvattaa 2xveikkausliigapelaajaa per ikäluokka. (Tiedän että joissakin tapauksissa näin on). Valmennusosaamisen kehittämisen näkökulmasta ongelmalliseksi näin epämääräinen tavoite muodostuu siinä, kun ei määritellä tarkemmin tavoitetta. Eli silloin mahdollistuu kahden veikkausliigapelaajan tavoitteen saavuttaminen periaatteessa siten että se on varsin vähän riippuvaista joukkueympäristön merkityksestä. Eli urheilullisimmista ja kovimmin omalla ajalla treenaavista seuloutuu paremmalla todennäköisyydellä näistä pelaajista vl-pelaajia.

Jos tavoite olisi vaikka kehittää veikkausliigatason pelaaja jokaiselle pelipaikalle siten että tuo määrä toteutuisi per jokainen kolmen vuoden välinen ikäluokkajakauma,  eli esim 2007-2009 syntyneistä, jouduttaisi isosta massasta pitämään jo huomattavasti enemmän huolta ja kiinnostumaan pelaajien biologisesta taustasta, esim vanhempien pituudesta. Lisäksi tietysti se haastaisi valmennuksen tasoa kehittämään vaikkapa niitä hyvätasoisia laitapakkeja joita Suomessa on varsin vähän. Tai aika-ajoittaisen target-hyökkääjän tms.

Nythän tasojengit pikkujunnuissa ovat menestyksen näkökulmasta varsin riippuvaisia niistä muutamista ns. lapsitähdistä, koska jalkapallossa huipputasollakin tuloksellisuus saattaa helposti korreloitua muutamiin yksilöihin.

Mielenkiintoiseksi homman tekee se, että esim kakkostasolla pelaavaan jengiin jos laitetaan ne ykköstason ns. lapsitähdet, niin kakkostason jengi saattaa hyvinkin voittaa ottelun.

Eli tasojengeissä lopulta pienestä pitäen oman arvion perusteella ne ns. lapsitähdet kehittyy kovasti jokatapauksessa ja heidän ennuste on hyvä. Eli nämä pelaajat saattavat olla niitä jotka tuon asetetun pelaajakehittämisen tavoitteen toteuttavat.

Haastavaksi homman tekisi se, kuinka hyvin osataan valmentaa potentiaalisia lahjakkuuksia sieltä terävimmän kärjen taustalta, vai annetaanko 7-8 -vuotiaana ykkösryhmään valittujen olla mukana ykkösryhmissä pitkälti siksi koska ovat kehittyneet aiemmin suhteessa muihin, ovat jojojen ja valmentajien lapsia, ovat osa joukkueen dynamiikkaa, ovat saaneet ehkä enemmän laadukasta valmennusta jne..

Väitän että isommassa kuvassa ryhmäjakoja katsotaan pitkälti enemmän joukkuemenestyksen kuin aajemman yksilöiden kehittämisen näkökulmasta.

Toiseen: omassa seurassa huomasin, että ykköstason valinnoissa, silloin kun kaupunginosatoiminta alkoi 7-vuotiaana, korostuivat kaksi asiaa: valmentajien lapset ja se, että isoveli oli jo pelannut seurassa. Myöhemmin tarkasteltuna se alkuvuosi- painotteisuus oli myös merkittävästi vaikuttava tekijä.

Eli kun joukkuetta alunperin perustettiin, oltiin kaupunginosavalmentajien kanssa keretty jo sopimaan pelaajista ja toimintatavoista ilman laajempaa seurantaa. Todellisuus oli, kun ykköstason treenejä katsoi, se, että siellä sattoi olla viisi valmentajaa, joiden lapset pelasi myös, ryhmän kanssa jonka koko oli se 25 pelaajaa. Sit nää valmentajat koutsasi myös niitä kaupunginosia usein yksin, joissa saattoi olla se 30 pelaajaa helposti.

Valmentajalle tekemätön paikka, mutta lisäksi on syytä pohtia millä motivaatiolla se koutsi isoa porukkaa koutsaa jos se oma lapsi on jo siellä ykkösryhmässä    ja toisaalta, osaako se edes koutsata?   

Näitä taustajupinoita syntyy sitten tällaisesta toiminnasta jossa taustalla on jos jonkinlaista suhmurointia.
Sitten seuraava mahdollisuus siirtyä ykkösryhmään on vuoden päästä olevat try-outit johon mennessä se ykkösryhmä on treenannut ja pelannut 100× enemmän ja joka koostuu niistä aikaisista kehittyjistä.
Ei ole yllätys että ryhmistä tulee melko pysyviä sinne teini-ikään saakka vähintään.           

[Manselainen]

Tässä tasoryhmäkeskustelussa palataan edelleen myös siihen tosiasiaan, että hyvin harvassa seurassa 6-9 vuotiaita valmentaa kokenut valmentaja. Edes niitä kilpajoukkueita. Varsinkin edellä mainituissa pienemmissä lajeissa on yleensä toisin, aloittelijoilla on rautaiset ammattilaiset valmentajina.

Niissä futisseuroissa joissa kuitenkin se kokenut valmentaja löytyy, tasoryhmittelykin on yleensä oikeasti joustavaa ja toimii kuten pitää.

[erno]

Kyllä täällä pääkaupunkiseudulla on hyviä coacheja pienemmissäkin lapsissa. Ei tietenkään aivan kaikissa seuroissa, mutta tosi monissa on.

[mieskone]

Ajatus tuohon ikäluokkajuttuun. Ihan koulujen liikuntatunneilla kannattaisi jakaa ikäluokka mahdollisuuksien mukaan  ja miksei muutenkin luokat niin , että kaikki on kolmen kuukauden sisällä. Ei liity jalkapalloon, mutta voisi innostaa enemmän lajin pariin loppuvuodesta syntyneitä.

[Schneider]

Jotain ihan sairasta suomalaisuudessa, jos tavoitteena on lähinnä löytää pelaajista puutteita jo 7-8 vuotiaina ja sen perusteella tehdä pysyviä tasojen määrityksiä. Samaan aikaan Islannissa pystyvät pelaamaan kaksi ikäluokkaa samassa koko lapsuuden. Eli Islannissa kun on kaksi ikäluokkaa samassa, niin vuoro vuosin on sitten joko nuorempi tai vanhempi ikäluokka siinä joukkueessa ja sarjassa, eikä heillä ole tällaisia ongelmia. Miksi meillä tehdään ongelmia siitä, että lapset ovat eri vaiheissa lapsuudessa niin iän kuin taitojen ja fyysisyyden sekä psyykkeen osalta. Miksi meillä etsitään vain virheitä ja puutteita, sekä pitäisi heti tehdä tulosta, vaikka takana olisi vasta 1-2 vuotta futista. Miksi on kiire lopettaa ennen kuin on edes kunnolla ehtinyt aloittaakaan?

Miksi meille on rakennettu systeemi, joka on jotenkin aivan epäarvoinen pelaajia kohtaan ja kohtelee pelaajia väärin. Kun pelaajia pitäisi valmentaa ja kasvattaa hyvässä valmennuksessa, jossa on niin pysyvät kaverit kuin mahdollista, sillä kavereiden takia moni siellä kuitenkin käy ja näiden samojen kaverien kanssa pelaavat pihapelejä tai ne jäävät pelaamatta. Jos joukkueen pelaajat on koottu ympäri PKS seutua, niin pienemmät eivät ainakaan ikinä näe toisiaan pihapelien tms merkeissä, edes vahingossa.

Jos jotenkin jos/kun olisi "luokan/koulu/säbä/lätkä/tms" kaverit samassa futisjoukkueessa, niin saataisiin sen ansiosta enemmän pihapelejä, niin silloinhan kannattaisi panostaa kaikkien noiden kaverusten tason nostamiseen, jotta sitten ne lahjakkaatkin saavat tasokkaampia pihapelejä. Pihapeleissä usein on myös isoveljiä yms mukana, niin on siinä sitä haastettakin sitten. Ne pihapelit voisivatkin olla ratkaisu, mutta sen sijaan meillä systeemi on rakennettu tappamaan pihapelit.

Sitten voi myös miettiä onko mitään järkeä puhua lapsille, että sinä olet eliittitason pelaaja, joka sitten koulussa dissaa muut "alemman" tason joukkueiden pelaajat lopettamaan, vaikka samasta seurasta olisivatkin. Tuskin tällainen eliittilapsi edes haluaa pelata pihapelejä, kun voi joku harrasteryhmän kaveri pistää kahville. Rakennetaan myytti, joka toteutuu vain jos muut saadaan lopettamaan.

[Schneider]

MIKÄ ON MYYTTI FUTIKSESSA?

"Myytit ovat olleet keskeisiä kulttuurien historiassa ja identiteetissä. Ne välittyvät sukupolvelta toiselle ja sisältävät usein opetuksia, arvoja ja selityksiä maailman monimutkaisuudelle.

Myytti eli jumalaistaru on kertomus, joka käsittelee jumalia, yliluonnollisia olentoja, maailmankaikkeuden syntyä tai muita merkittäviä aiheita.

Arkikielessä myytillä voidaan tarkoittaa myös tarunomaista asiaa, harhakäsitystä tai uskomusta, joka ei perustu järkiperusteisiin. Esimerkiksi sanotaan, että jokin yleinen käsitys on "vain myytti", jolloin viitataan siihen, ettei se ole totta."

----

Kun lapsia kilpailutetaan ja kuormitetaan sekä oikein paljon aiheutetaan kaaosta, epäselvyyttä ja huolta, niin vain hullut jatkavat lajin parissa, niin siitä pienestä porukasta sitten toki löytyy kukkulan kuningas, lähinnä oman kukkulan kuningas, jolla ei pärjää ulkomailla tai edes kotimaan aikuisten sarjoissa.

Suomessa ei opita edes futiksen perustaitoja, eikä ole näemmä tarkoituskaan, kun peruskoulukin on niin latistava, kun meidän Jani on ihan liian lahjakas opiskelemaan mitään perujuttuja, eikä oikein niissä pärjääkään, kun on niin lahjakas ettei oikein nappaa kun muut on niin huonoa tasoa ja osa on hikareita, joita vasta pänniikin katsoa.

Jos sen sijaan ymmärrettäisiin, että lapset vasta kasvavat ja voivat oppia vaikka kuinka paljon, jos vain on kaverit ja löytyy intoa treenailla sekä pelailla edes kymmenisen vuotta, niin ehkä sitten alkaa jo näkymään onko mitään tarttunut matkan varrella? Pitäisi tuossa ajassa jo oppia ainakin syöttää ja kuljettaa palloa sekä löytää omat pelaajat, mutta jostain syystä näen paljon ihan aikuisiakin pelaajia, joilla on ainakin yhden noista kanssa isoja haasteita. Onko liikaa vaadittu, kun 10+ vuotta kuitenkin pelailleet "huippuvalmennuksessa"?

[Tino Asprilla]

Sitten voi myös miettiä onko mitään järkeä puhua lapsille, että sinä olet eliittitason pelaaja, joka sitten koulussa dissaa muut "alemman" tason joukkueiden pelaajat lopettamaan, vaikka samasta seurasta olisivatkin. Tuskin tällainen eliittilapsi edes haluaa pelata pihapelejä, kun voi joku harrasteryhmän kaveri pistää kahville. Rakennetaan myytti, joka toteutuu vain jos muut saadaan lopettamaan.

Tähän kokonaisuuteen kun liittyy lieveilmiöitä jos jonkinlaista, niin todettakoon lainaukseen sen verran, että alkuaikoina kaupunginosaa valmentaessa meillä oli neljä ikäluokkaa kerralla koutsattavana. Näiden nuorempien ikäluokkien ns. eliittipelaajien vanhemmat kysyivät usein voisiko se oma jantteri pelata vanhempien mukana niitä kaupunginosapelejä, kun oma ikäluokka sekatasoilla pelatessa ei kehitä. Eli pikkukavereilla oli mahdollisuus pelata omien luokkakavereiden kanssa, niin isäpapoille ja äitimuorille se ei olisi ollut hyvä ajatus.

Itse olen ainakin ollut havaitsevinani ykkösryhmäläisten osalta vanhempien puolelta myös jonkin verran painetta. Eli kun koutsaamisen taso, treenimäärät, olosuhteet yms on epätasaista, niin sitten ajatellaan helposti että siellä yksilötasolla on pysyttävä. Pieniä lapsia väsytetään paljon erilaisella paineistamisella siihen tasoon liittyen.      

[Dede]

Tätä ketjua lukiessa lähinnä hirvittää laittaa omia loppuvuoden lapsia jalikseen. Toki tytöille ei 7-vuotiaille jengiä edes ole eli perhefutiksen jälkeinen "putki" katkeaa siihen, toisin kuin pojilla.

Joku 10 sivua sitten joku kysyi miksi 7-vuotiaille pitää olla kilpajoukkeita, ja vastaus oli se, että niillä osallistutaan "Elite-tason" turnauksiin.. en nähnyt mielestäni jatkokysymystä, miksi helvetissä 7-vuotiaissa on jotain "Elite-tason"-turnauksia??

[Nuorenanätti]

Joku 10 sivua sitten joku kysyi miksi 7-vuotiaille pitää olla kilpajoukkeita, ja vastaus oli se, että niillä osallistutaan "Elite-tason" turnauksiin.. en nähnyt mielestäni jatkokysymystä, miksi helvetissä 7-vuotiaissa on jotain "Elite-tason"-turnauksia??

Elite-tason turnauksia on, jotta Elite-tason pelaajia voi olla. Naurettavanahan vanhempia pidettäisiin, jos turmauksia sanottaisiin kilpaturnauksiksi ja vanhemmat kertoisivat, että heille on Elite-tason jalkapalloileva lapsi. Nyt sanoille on katetta.

Vai ajatteliko joku, että Elite-taso pikkulapsilla on jotenkin lapsia varten?

[Nigel Kugelschfeir]

Joo ja joku HJK järjestää tytöissä omia eliittiturnauksia vaikka ne ei ole edes ikäluokassa sen enempää eliittiä kuin kukaan mukaan. Ei näihin hömpötyksiin kannata lähteä mukaan, menee vaan rahat eikä kenestäkään tule pelaajaa vain siksi että kehitetään jotain hienoja termejä.

Tyttö voi mennä poikien kanssa pelaamaan jos ei ole lähellä joukkuetta tai sitten mennä sinne missä tytöille on toimintaa.

[erno]

Erikoinen näkemys. PLG on oikein hyvä jalkapalloturnaus. Tänä vuonna pelattiin neljässä ikäluokassa, Klubi voitti niistä 2, yhdessä oli kolmas ja yhdessä neljäs ja kokonaispanokseltaan selkeästi paras seura. Tossa ikäluokassa missä jäivät kolmanneksi HPS:llä on ihan jäätävän kova nivaska ja käytännössä oli selvää että finaalissa on HPS ja joku toinen ja kyse on siitä miten kaaviot asettuu. Klubi sai kaaviossa HPS:n välierään, jolloin tuo kolmas oli maksimisuoritus mitä oli tarjolla. HPS vei turnauksen helpohkosti vaikka parhaat pelaajat ei ollut mukana.