Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Jortsukka]

Mitäs te olette mieltä, onko palkatuilla junnukoutseilla suomessa tarpeeksi kunnianhimoa kehittyä työssään. Onko heillä vaadittavaa intohimoa lajia kohtaan ja omanarvontuntoa luottaa siihen omaan juttuun?
Tai, onko heillä tarpeeksi resursseja tehdä sitä duunia tarpeeksi laadukkaasti?

Vai ovatko he keskimäärin vain töissä?

Varmasti on myös niitä valmentajia jotka on vain töissä ja ovat töihinsä ns. gonahtaneet, mutta uskoisin että näitä on kyllä valmentajissa paljon vähemmän kuin monessa muussa ammatissa. Miksikö? Koska suurin osa saisi paremmin palkkaa esim. jossain kaupan kassalla tms. ja usein helpomminkin. Eli siis suhteessa työhön korvaus on kuitenkin futisvalmentajalla aika pieni.

Paljon isompi ongelma on se että valmennukseen pääsee ilman kunnon koulutusta, seurat eivät pysty tukemaan valmentajien kehittymistä ja päälle suurin ongelma eli seurojen johtaminen on todella heikkoa Suomessa.

[kilon_paino]

Paljon isompi ongelma on se että valmennukseen pääsee ilman kunnon koulutusta, seurat eivät pysty tukemaan valmentajien kehittymistä ja päälle suurin ongelma eli seurojen johtaminen on todella heikkoa Suomessa.

Mä erottaisin urheilujohtamisen ja seurajohtamisen toisistaan. Hallinnollisesti seuroja johdetaan nykyään yllättävänkin hyvin, mutta se on se urheilupuolen johtaminen mikä mättää, valmentajia ei kehitetä samalla tavalla kuin pelaajia, seuroilla ei ole urheilua kunnolla tukevia rakenteita, linjauksia tai strategioita.

[Eom92]

Edellä olleissa viesteissä totuus ja lisään, että myös koko valmentajien palkkaaminen...aika paljon korjattavaa. Riippuu seurastakin, mutta ei täällä toimita laji edellä. Vaan mukana on "mukavia kavereita jne" toimintaan.

[pilkku seiska]

4. Toimintakulttuuri
- Linkittyy taas seuran identiteettiin. Kentän laidat ovat täynnä faijoja, joiden mielestä juuri niiden "Eino" on seuraava suurpelaaja, mutku toi koutsi on ihan paska. Kusipäät seisoskelevat ja haukkuvat seuratoimintaa sekä valmentajia. Ne vitun hanskat omaan käteen ja vastuu siitä omasta skidistä ja sen treenaamisesta sikäli kun sillä riittää intoa. Seuroille ulkoistamisen on loputtava. Tässä tietysti sen seuran tehtävä on osin ulkoistaa itsensä. Toteutetaan käytännössä valmentajien ja huoltajien yhteistyön kautta. Eli innostetaan myös taustajoukot ja pelaajat sen myötä treenaamaan myös omalla ajalla. Esimerkiksi joku laukaisuhaaste kotiläksynä jne jne. Seuran tehtävä on tietysti valmentaa mahdollisimman paljon, mutta jos haluaa pelaajaksi, perusduuni tehdään kyllä pitkälti kotona. Perusideana on luoda juuri siihen mun valmentamaan joukkueeseen yhteinen tekemisen ja treenaamisen kulttuuri. Junnut, valmentajat ja niiden vanhemmat käyttävät tähän touhuun oikeasti aika helvetisti aikaa joka viikko. Joten miksei me tehdä kaikki sitä kunnolla joka viikko?

Olen samaa mieltä siitä, että jokaisen vanhemman tulisi valmentaa ja sparrata lastaan niin paljon kuin mahdollista ja samalla kehittää omaa valmennusosaamistaan, jotta kunkin junnun maksimitaso varmasti saavutettaisiin.

Kuitenkin mietin, että Suomessa hankitaan/saadaan lapset melko myöhään, joten monien junnujen vanhemmat ovat harrastuksen alkaessa jo keski-ikäisiä mammaraisia ja papparaisia, joiden paikkoja kolottaa ja joiden aloitekyky perheen yhteisen liikunnan järjestämiseksi on päivä päivältä vaikeampaa. Usein näillä vanhemmilla on vain yksi lapsi, joten sisaruksistakaan ei ole apua superjunnujen sparraamisessa. Eli pragmaattisimmaksi ratkaisuksi jää lasten kärräys ohjattuun toimintaan muutaman kerran viikossa - ja jos tästä täytyy jotain maksaa, ne maksavat, joilla on varaa.

Tietysti on typerää, kun useilla vanhemmilla tappiot - ja omien lasten huonot peliesitykset - menevät tunteisiin ja välittömästi aloitetaan valmennuksen kritisointi. Tämä johtuu siitä, että vanhemmat kokevat olevansa seuran asiakkaita, joiden pitää saada rahoilleen vastinetta. Monetkaan eivät ymmärrä, kuinka paljon pitää tehdä ekstratöitä, vaikka oma junnu olisikin lahjakas yksilö, eivätkä he ymmärrä, kuinka kilpailtu laji on jalkapallon kohdalla kyseessä.

Itse tapaan joskus sanoa harjoituksissa valmennettavilleni "tämä ei ole se paikka, jossa teistä - näiden muutaman viikottaisen harjoitustunnin aikana - tehdään pelaajia, vaan se paikka on koti. Täällä te vain mittaatte tasoanne ja saatte eväitä omatoimiharjoitteluun."

[Eom92]

Olen samaa mieltä siitä, että jokaisen vanhemman tulisi valmentaa ja sparrata lastaan niin paljon kuin mahdollista ja samalla kehittää omaa valmennusosaamistaan, jotta kunkin junnun maksimitaso varmasti saavutettaisiin.

Kuitenkin mietin, että Suomessa hankitaan/saadaan lapset melko myöhään, joten monien junnujen vanhemmat ovat harrastuksen alkaessa jo keski-ikäisiä mammaraisia ja papparaisia, joiden paikkoja kolottaa ja joiden aloitekyky perheen yhteisen liikunnan järjestämiseksi on päivä päivältä vaikeampaa. Usein näillä vanhemmilla on vain yksi lapsi, joten sisaruksistakaan ei ole apua superjunnujen sparraamisessa. Eli pragmaattisimmaksi ratkaisuksi jää lasten kärräys ohjattuun toimintaan muutaman kerran viikossa - ja jos tästä täytyy jotain maksaa, ne maksavat, joilla on varaa.

Tietysti on typerää, kun useilla vanhemmilla tappiot - ja omien lasten huonot peliesitykset - menevät tunteisiin ja välittömästi aloitetaan valmennuksen kritisointi. Tämä johtuu siitä, että vanhemmat kokevat olevansa seuran asiakkaita, joiden pitää saada rahoilleen vastinetta. Monetkaan eivät ymmärrä, kuinka paljon pitää tehdä ekstratöitä, vaikka oma junnu olisikin lahjakas yksilö, eivätkä he ymmärrä, kuinka kilpailtu laji on jalkapallon kohdalla kyseessä.

Itse tapaan joskus sanoa harjoituksissa valmennettavilleni "tämä ei ole se paikka, jossa teistä - näiden muutaman viikottaisen harjoitustunnin aikana - tehdään pelaajia, vaan se paikka on koti. Täällä te vain mittaatte tasoanne ja saatte eväitä omatoimiharjoitteluun."

Ei tähän voi olla muuta kuin samaa mieltä. Se tietenkin että toinen asia on, kuinka moni tekee mitään muuta kuin tuo harjoituksiin? Lisämaksutkin...siinä saattaa motivaatio loppua tai ei ole helppoa enää maksaa tilanteiden vuoksi.

Nämä mainitut vanhemmat...onneksi näitä on melko vähän, jotka näin pihalla.

Tämä loppuhan, että pitäisi olla pakollisena rimpsuna joka paikassa. Kuten tervehdysten sanomiset ja kiittämiset.

[Valonheitin]

Seuroille valmentajien palkkaaminen on tietenkin iso panostus ja päätyön lisäksi seuran puolelta tulee usein paljon muutakin. On leirejä, eri ryhmiä yms. hommaa, joka puolestaan tuo tuloja seuroille. Tämähän on tavallaan ihan ymmärrettävää, mutta Suomessa taitaa ikävä tosi asia olla, että seuran palkkalistoilla olevat valmentajat JA toimihenkilöt eivät tuntejaan laske ja tehtäväkenttä on äärimmäisen laaja ja sirpaloitunut.

Aikaa ei oikein löydy itsensä tai toiminnan kehittämiseen ja kaikki aika menee ns. arjen pyörittämiseen.

[Gullit88]

Välillä tulee mieleen suomalainen musiikkiopistojärjestelmä futiksen yhteydessä. Olisi vähintäänkin viestinnällisesti mielenkiintoista kokeilla vastaavaa, eli siirtää vastuu kehittymisestä enemmän pelaajille ja perheille.

Epäilen, että iso osa perheistä luulee, että pelaajat syntyvät joukkueharjoituksissa. Musiikissa kukaan tuskin kuvittelee, että 30 min viikossa riittää mihinkään. Myös selkeä opetussuunnitelma teki vaikutuksen aikanaan. Harvalla seuralla on mitään vähänkään yksityiskohtaisempaa.

Täytyy myöntää, että mä olen kyllästynyt/pettynyt noihin ylimalkaisiin kuvauksiin valmennuslinjasta tms. Kaikkea muuta puuhaillaan seuroissa, mutta perusta on hutera.

[Jortsukka]

Välillä tulee mieleen suomalainen musiikkiopistojärjestelmä futiksen yhteydessä. Olisi vähintäänkin viestinnällisesti mielenkiintoista kokeilla vastaavaa, eli siirtää vastuu kehittymisestä enemmän pelaajille ja perheille.

Epäilen, että iso osa perheistä luulee, että pelaajat syntyvät joukkueharjoituksissa. Musiikissa kukaan tuskin kuvittelee, että 30 min viikossa riittää mihinkään. Myös selkeä opetussuunnitelma teki vaikutuksen aikanaan. Harvalla seuralla on mitään vähänkään yksityiskohtaisempaa.

Täytyy myöntää, että mä olen kyllästynyt/pettynyt noihin ylimalkaisiin kuvauksiin valmennuslinjasta tms. Kaikkea muuta puuhaillaan seuroissa, mutta perusta on hutera.

Suomessa on seuroilla kyllä valmennuslinjoja, jopa ihan hienoja, valtavasti, mutta harva seura niitä noudattaa. Tällä hetkellä oikeastaan vain HJK on onnistunut jalkauttamaan kaupunginosatoimintaansa hyvin vahvasti tuon valmennuslinjansa. Sieltä löytyy suoraan harjoitukset mitä vetää ja mitä opettaa. Lähes ainoita seuroja Suomessa tuossa. Tulokset näkee kuitenkin kentällä, kun tällä hetkellä HJK:n poikapuolella on ison massan(300+ pelaajaa) lisäksi onnistuttu saamaan todella hyvin opetettuja pelaajia pallon peruskäsittelytaidoissa. Tämän takia HJK:n nuorimmat ikäluokat ovat näissä asioissa Suomessa ihan omaa luokkaansa. Aiemminkin oli massa, mutta sitä ei osattu opettaa. Muissa Suomen seuroissa voisi siis ottaa mallia. Luodaan selkeä malli miten opettaa pienestä pitäen ja sen jälkeen se jalkautetaan kaikkiin ryhmiin. Nythän on hyvinkin normaalia mennä katsomaan isojenkin seurojen harjoituksia ja huomata että niissä tehdään ihan muuta kuin mitä seuran valmennuslinja sanoo. Puhumattakaan pienistä seuroista.

Tämä on osa seurajohtamista, samoin sitten rekrytointi, valmentajien kehittäminen jne. Edelleen väitän että tässä puolessa on vielä isompi ongelma kuin valmentamisessa. Läheltä monen seuran toimintaa seuranneena, niin usein juurikin rekrytään seuroihin kavereita tai "mukavia tyyppejä". Ilman että osataan oikeasti miettiä millainen rekry olisi seuran toimintaan paras rekrytä.

[Gullit88]

Suomessa on seuroilla kyllä valmennuslinjoja, jopa ihan hienoja, valtavasti, mutta harva seura niitä noudattaa. Tällä hetkellä oikeastaan vain HJK on onnistunut jalkauttamaan kaupunginosatoimintaansa hyvin vahvasti tuon valmennuslinjansa. Sieltä löytyy suoraan harjoitukset mitä vetää ja mitä opettaa. Lähes ainoita seuroja Suomessa tuossa. Tulokset näkee kuitenkin kentällä, kun tällä hetkellä HJK:n poikapuolella on ison massan(300+ pelaajaa) lisäksi onnistuttu saamaan todella hyvin opetettuja pelaajia pallon peruskäsittelytaidoissa. Tämän takia HJK:n nuorimmat ikäluokat ovat näissä asioissa Suomessa ihan omaa luokkaansa. Aiemminkin oli massa, mutta sitä ei osattu opettaa. Muissa Suomen seuroissa voisi siis ottaa mallia. Luodaan selkeä malli miten opettaa pienestä pitäen ja sen jälkeen se jalkautetaan kaikkiin ryhmiin. Nythän on hyvinkin normaalia mennä katsomaan isojenkin seurojen harjoituksia ja huomata että niissä tehdään ihan muuta kuin mitä seuran valmennuslinja sanoo. Puhumattakaan pienistä seuroista.

Tämä on osa seurajohtamista, samoin sitten rekrytointi, valmentajien kehittäminen jne. Edelleen väitän että tässä puolessa on vielä isompi ongelma kuin valmentamisessa. Läheltä monen seuran toimintaa seuranneena, niin usein juurikin rekrytään seuroihin kavereita tai "mukavia tyyppejä". Ilman että osataan oikeasti miettiä millainen rekry olisi seuran toimintaan paras rekrytä.

Kyllä, valmennuslinjoja on varmasti, mutta en itse ole nähnyt tarpeeksi yksityiskohtaisia. Tosin olen julkisten lähteiden varassa. Mutta sitten tuo jalkautus on vielä ihan eri tason asia tietysti. Hienoa kuulla, jos Klubi on siinä onnistunut. Mielestäni se ilmeisesti Vallan kirjoittama kirja, joka oli vielä joku vuosi sitten netissäkin saatavilla oli myös hyvä, yksityiskohtaisia tavoitteita jne sisältävä valmennuslinja. Ilmeisesti sen kanssa käytäntöön vienti ei vielä vain onnistunut.

Täytyy sanoa, että en ymmärrä, mitä salatiedettä tämäkin on. Palloliiton pitäisi julkaista tällainen kaikkien seurojen käyttöön ja ne käyttää ketkä haluaa. Olisi ainakin joku pohja, mistä lähteä selkeästi liikkeelle. Sktisofreeninen rooli liitolla edistää futista ja jarruttaa sen kehitystä samaan aikaan.

[Valonheitin]

Ihan mielenkiinnosta kysyisin HJK:n tilannetta, kuinka paljon valmiita harjoitteita on määritelty ja onko valmennuksella mahdollisuus tuoda myös osittain omia harjoitteita käyttöön?

Jos miettii esim. pienemmän resurssin seuraa, niin varmasti muutaman ns. avainharjoitteen (ja näiden variaatioilla) tuomisella arkeen pääsisi jo aika pitkälle.

[Jumalin]

Olen samaa mieltä siitä, että jokaisen vanhemman tulisi valmentaa ja sparrata lastaan niin paljon kuin mahdollista ja samalla kehittää omaa valmennusosaamistaan, jotta kunkin junnun maksimitaso varmasti saavutettaisiin.

Kuitenkin mietin, että Suomessa hankitaan/saadaan lapset melko myöhään, joten monien junnujen vanhemmat ovat harrastuksen alkaessa jo keski-ikäisiä mammaraisia ja papparaisia, joiden paikkoja kolottaa ja joiden aloitekyky perheen yhteisen liikunnan järjestämiseksi on päivä päivältä vaikeampaa. Usein näillä vanhemmilla on vain yksi lapsi, joten sisaruksistakaan ei ole apua superjunnujen sparraamisessa. Eli pragmaattisimmaksi ratkaisuksi jää lasten kärräys ohjattuun toimintaan muutaman kerran viikossa - ja jos tästä täytyy jotain maksaa, ne maksavat, joilla on varaa.

Tietysti on typerää, kun useilla vanhemmilla tappiot - ja omien lasten huonot peliesitykset - menevät tunteisiin ja välittömästi aloitetaan valmennuksen kritisointi. Tämä johtuu siitä, että vanhemmat kokevat olevansa seuran asiakkaita, joiden pitää saada rahoilleen vastinetta. Monetkaan eivät ymmärrä, kuinka paljon pitää tehdä ekstratöitä, vaikka oma junnu olisikin lahjakas yksilö, eivätkä he ymmärrä, kuinka kilpailtu laji on jalkapallon kohdalla kyseessä.

Itse tapaan joskus sanoa harjoituksissa valmennettavilleni "tämä ei ole se paikka, jossa teistä - näiden muutaman viikottaisen harjoitustunnin aikana - tehdään pelaajia, vaan se paikka on koti. Täällä te vain mittaatte tasoanne ja saatte eväitä omatoimiharjoitteluun."

Joo. Hyvää pohdintaa. En nyt välttämättä tarkoita itse sitä, että joka mamman ja papan pitää seistä siellä vesisateessa hiomassa kupeittensa hedelmän ulkokierrettä tuntitolkulla. Useimmiten hyvä tietysti, jos tällaisiakin löytyy. Tarkoitan lähinnä, että joka ikäluokan/joukkueen ympärille saataisiin seurassa x luotua positiivinen, mutta vaatimustasolla kuorrutettu "humupilvi", jossa valmentajilla, pelaajien huoltajilla ja pelaajilla olisi suunnilleen yhteinen näkemys työn tekemisen merkityksestä. Erilaisten juttujen "johtaminen" on varmaan vähintään 80 % viestintää. Tuo sinun viimeisessä kappaleessa esitetty viesti pelaajille on mainio!

Henkilökohtaisesti ei erityisemmin sinänsä harmita ne vittuilevat vanhemmat, vaikka täysin älytöntä ja epäasiallista se toki suurimmassa osassa tapauksia on. Vaan enemmänkin se, että käytetään melko paljon energiaa ja aikaa johonkin ihan hyödyttömään sen sijaan, että kannustaisi ja vaikka sitten valmentaisi sitä omaa skidiään. Junnuiässä pystyy vaikka yhdessä kesässä tekemään oman junnun kanssa riittävän määrän duunia, että vähän kusipäisemmänkin valmentajan on suurimmassa osassa seuroja pakko ottaa tämä pelaaja huomioon, jos ei ole aiemmin ottanut. Valmentajat, pelaajat ja vanhemmat käyttävät jo jostain 10 veestä ylöspäin tähän touhuun kuitenkin todella paljon aikaa, ja monelle vanhemmalle tuntuu oman lapsen pärjääminen olevan (luonnollisesti) tosi tärkeääkin, niin mielestäni tuo tarmo ja ajankäyttö pitäisi suunnata entistä tehokkaammin sen pelaajan hyödyksi.

Meillä ei Suomessa ole massoja, joista valita pelaajat, joten pelaajatuotantoon tarvitaan jonkinlaista katalyyttiä. Esimerkkejä tästä löytyy ihan naapurimaista. Ja tietysti sitten jossain Uruguayssa on joku 3,5 miljoonaa asukasta jne.. Raha ja laatu ovat tietysti yksi tapa katalysoida. Esim. Norjassa ja vaikka Englannissa resurssit taitavat näytellä isoa roolia junnujenkin kasvatuksessa. Mutta toisaalta parhaat pelaajat tulevat aina lähes järjestään muualta kuin "laboratorio-olosuhteista". Joten yksi tapa katalysoida suomessa laadullisten panostusten ohella olisi mun mielestä kehittää laji- ja toimintakulttuuria ihan ruohonjuuritasolla. Eli käytännössä luoda just siihen meidän ikäluokkaan meidän seurassa sellainen kulttuuri, jossa työnteko ja pihapelit ovat olennainen osa kaikkien elämää. Tässä siis pointtina edelleen se, että vanhemmat usein haluavat lastensa menestyvän lajissa ja me kaikki käytetään siihen touhuun viikossa aika paljon aikaa. Silti tuloksena on usein se perinteinen tunnin läpsyttely ja maasturien letka älylaitteiden äärelle. Tämä on aika helppo muutos aloittaa omasta jengistä jo tänään. Käytettäisiin aika ja myös osittain niitä kotien resursseja hyödyksi pelaajatuotannossa. Ideaalia olisi tietysti myös joku koulun harrastusmalli, mutta se on jo vähän toinen kysymys.

Käytännön esimerkkinä vaikka molemmilla jaloilla laukomisen opetteluun ei tarvita keneltäkään juuri mitään muuta kuin motivaatiota ja viesti sinne kotiin, että treenatkaa vaikka tätä. Olen itse nähnyt, kun 6-vuotias peruslahjakas jannu oppi muutamassa kuukaudessa about puolen tunnin päiväannoksilla, jos sitäkään, käyttämään molempia jalkoja peleissä ihan sujuvasti ja luontaisesti. Sitten näkee jonkin verran "eliittitason" pelaajia, joille vasurilla vetäminen on vaikka 12-vuotiaana lähes täysin vieras asia. Tämä on vaan puhtaasti tyhmää, jos otetaan huomioon pelin vaatimukset. Jos nyt vaikka puolet niistä kentän laitojen täydellisen kokonaisrationaliteetin omaavista isähahmoista opettaisi kultapalloilleen esimerkiksi tuon jutun pieninä päiväannoksina joukkuetreenin päälle.  

edit.: Tuo musiikkiopisto-esimerkki on aika hyvä. Tai sitten ihan vaan peruskoulu. Aika harva perhe varmaan vie silmäteräänsä ykkösluokalle ja sanoo opettajalle, että teette tästä sitten vittu juristin tai muuten.. Jalkapallossa tämän tyyppistä asennetta näkee..

[13ergkamp]

Käytännön esimerkkinä vaikka molemmilla jaloilla laukomisen opetteluun ei tarvita keneltäkään juuri mitään muuta kuin motivaatiota ja viesti sinne kotiin, että treenatkaa vaikka tätä. Olen itse nähnyt, kun 6-vuotias peruslahjakas jannu oppi muutamassa kuukaudessa about puolen tunnin päiväannoksilla, jos sitäkään, käyttämään molempia jalkoja peleissä ihan sujuvasti ja luontaisesti. Sitten näkee jonkin verran "eliittitason" pelaajia, joille vasurilla vetäminen on vaikka 12-vuotiaana lähes täysin vieras asia. Tämä on vaan puhtaasti tyhmää, jos otetaan huomioon pelin vaatimukset. Jos nyt vaikka puolet niistä kentän laitojen täydellisen kokonaisrationaliteetin omaavista isähahmoista opettaisi kultapalloilleen esimerkiksi tuon jutun pieninä päiväannoksina joukkuetreenin päälle.

Heittelen tänne keskusteluun lähinnä anekdootteja kun ei ole minkäänlaista kokonaiskuvaa, mutta: juuri näin. Broidi ei ollut tosiaan mikään erityislahjakas futaaja, mutta faija sai motivoitua hänet treenaamaan vedon kuntoon molemmilla jaloilla. JA: se tapahtui yhdessä kesässä eikä tosiaan vaatinut mitään yli-inhimillistä efforttia, ehkä kasvuvaihe oli oikea (taisi olla kyllä lähempänä 10v kuin 6v siinä kohtaa). Eikä faijan tarvinnut olla edes koko ajan vieressä piiskaamassa vaan harjoittelu tapahtui omatoimisesti.

Siihen nähden ihmettelen että kuinka heikko se heikompi jalka voi olla Veikkausliigatasolla, ja oikeastaan moni muukin asia, kuten helppojen syöttöjen peliä ohjaava vaikutus ja ekan kosketuksen laatu. Ehkä meillä sitten sattui olemaan poikkeushyvät olosuhteet mutta tällaiset asiat voisi/pitäisi minusta olla järjestelmällisesti kunnossa kaikilla junioreilla.

[erno]

Tossa tullaan samoihin teemoihin mistä vaikka minä, jumalin hetki sitten, Jortsu ja muutama muu on jo jokusen vuoden ajan kirjoittanut. Eli tuossa lähdetään liikkelle siitä, että sulla pitäs olla ensin ajatus siitä minkälaisia pelaajia sun seura haluaa kasvattaa. Ja sit kun toi ajatus on saatu kasaan, niin jälkeen sun pitäs pilkkoa homma hyvin pieniin osiin. Pitäisi pohjata ainakin osittain ihan olemassa olevaan tieteeseen ja määrittää se että mitä taitoja pelaajien pitäisi oppia missäkin vaiheessa uraa mennäkseen eteenpäin. Ja sit saada aikataulutettua ne asiat yhdistelmänä joukkuearkea ja vapaa-ajan treeniä.

Suomessa mun havaintojen perusteella lähes kaikille seuroilla tuo tökkää jo ihan alkumetreille. Heitän tämän hatusta, mutta sanoisin että about 90%:lla suomalaisista futisjengeistä puuttuu joko ihan täysin kokonaan tai lähes kokonaan ajatus progressiivisesta taitoharjoittelusta. Omakohtaisesti on tullut oltua mukana useammassa seurassa jossa ei ollut seuratasolta mitään ajatusta tuosta, vaan homma menee täysin herran haltuun -meisingillä.

Jos ajatellaan jalkapalloilijan ihan perustaitopalettia, niin kaikkihan lähtee liikkeelle siitä että pelaaja hallitsee itsensä riittävällä tasolla. Etenkin tänä päivänä kun harrastaminen ei ole kauhean monipuolista, niin pelaajapolkujen alkutaipaleilla (3-7v) pitäisi laittaa hyvin paljon aikaa ja eforttia tähän. Tämän kanssa rinnakkain (toki vielä tosta ikävaiheesta eteenpäinkin) esimerkiksi pallon kuljettaminen, harhauttaminen ja kääntyminen niin, että aivan jatkuvasti pelaajilla on mukana molemmat jalat, sekä huomioituna jalan eri osat.

Sit jos meillä on kasassa jotain seuraavaa:

1. Alkutaival (ikä -7 vuotta): "Liikkeen ilo ja pallon ystävyys"
Tavoite:
Luoda myönteinen suhde palloon ja liikkumiseen.

Kehittää koordinaatiota ja yleisiä liikuntataitoja.

Opetettavat taidot:
Pallon hallinta: kuljettaminen eri suuntiin, kääntyminen, sisä-ulkosyrjä kosketukset.

Kehollinen koordinaatio: tasapaino, suuntautuminen, jarrutukset ja lähdöt.

Potkut ja osumat: ei vielä voimalla, vaan monipuolisuus – osaa potkaista eri tavoilla.

Menetelmä:
Leikinomainen lähestyminen – ei harjoituksia vaan pelejä.

1v1, 2v2 pelit: paljon pallokosketuksia.

2. Seuravaksi (ikä 8–10 vuotta): "Taidot ja peliymmärrys alkavat"
Tavoite:
Kehittää monipuolista pallonkäsittelyä.

Antaa perustaidot peliin osallistumiseen.

Opetettavat taidot:
Syöttäminen (sisäsyrjä, ulkosyrjä) ja vastaanottaminen (jalka, reisi, rinta, pää(?)).

Driblaus (1v1): harhautuksia, suojauksia.

Pelin avaava liike: liiku syötön jälkeen.

Peliymmärrys alkeistasolla: etsi vapaa tila, tee valinta: syötä, kuljeta vai laukaise.

Menetelmä:
Harjoittele pienpeleissä (1v1 - 4v4): paljon tilanteita, joissa pitää päättää.

Motorisia taitoja (koordinaatio, nopeus).

Palkitse oivalluksia, ei suorittamista.

3. Jonka jälkeen (ikä 11–13 vuotta): "Kokonaispelaaja rakentuu"
Tavoite:
Saada riittävä taitopaketti, jolla pärjää missä tahansa pelissä.

Innostaa oivaltamaan peliä syvemmin.

Opetettavat taidot:
Syöttövalikoima: lyhyt, pitkä, diagonaali, maassa, ilmassa.

Liike ilman palloa: sijoittuminen ja tukeminen.

Pelaaminen selkä maaliin ja paineen alla.

Kenttänäkemys ja päätöksenteko: kuka on vapaana, missä on tila.

Menetelmä:
Taitoharjoitteet aina pelinomaisessa kontekstissa.

Videoita / piirroksia tilanteista – peliymmärryksen vahvistus.

Pelitilanneharjoittelu > perinteiset "tekniikkadrillit".

5. Lopuksi (ikä 14+): "Nautinnollinen peli vaatii sujuvuutta"
Tavoite:
Pelaamisen flow: peli rullaa, koska pelaajalla on peruspeliäly ja taidot.

Sosiaalinen ja itsenäinen ilo pelaamisesta.

Opetettavat taidot:
Kaksinkamppailut: ajoitus, kontaktin sietäminen.

Pelipaikkakohtainen ymmärrys: miten liikut ja tuet peliä.

Tempo & rytmi: milloin pelataan nopeasti, milloin rauhoitetaan.

Viestintä kentällä: eleet, äänet, katseet – kommunikatiivinen pelaaja.

Menetelmä:
Paljon pelejä

Välillä videotallenteita – “mitä huomasit?”.

Harjoitukset perustuvat pelissä ilmeneviin tarpeisiin ("nyt me ei saatu purettua prässiä – harjoitellaan sitä").

Läpileikkaavia periaatteita:
Periaate   Miksi tärkeä?
Pallokosketusten määrä   Mitä enemmän pallo on omissa jaloissa, sitä nopeampi oppiminen
Pienpelit (1v1–4v4)   Enemmän päätöksiä, kosketuksia ja vastuuta
Taitojen opetus kontekstissa   Tekniikka yksinään ei riitä – pitää liittyä peliin
Leikki ja luovuus   Pitää olla tilaa kokeilla ja epäonnistua
Palaute pääasiallisesti innostuksesta, ei niinkään suorituksesta (kuitenkin virheet korjaten)   Motivaatio pysyy korkealla vuosien ajan

Sit kun on saanut kasattua jotain tällaista, niin pilkkoo asiaa eteenpäin, vaikkapa käännösten osalta jotenkin näin:

Käännös   Kuvaus / Tekniikka
Sisäsyrjäkäännös   Suunnanmuutos sisäsyrjällä
Ulkosyrjäkäännös   Suunnanmuutos ulkosyrjällä
Pohjakäännös   Astu pallon päälle, pysäytä ja käänny
Cruyff-käännös   "Valepotku", nilkalla pallo jalan taakse
Marseille Roulette   Pyörähdys pallon päällä → vaihda jalkaa
Iniesta   Pallon liu'utus jalalta toiselle vartalon poikki
Inside-out   Ensin sisäsyrjä, heti perään ulkosyrjä
Harhautus + sisäsyrjä   Kehon harhautus + sisäsyrjäkäännös
Piruetti + ulkosyrjä   Zidane yhdistetty nopeaan ulkosyrjäliikkeeseen
Yliaskelkäännös   Vie jalka pallon yli, käännä toisella pallo takaisin
Tuplayliaskelkäännös   Kaksi step-overia eri jaloilla, sitten käännös
Inside-to-Step Over   Sisäsyrjäohjaus + yliaskel → suunta toiseen

Ja sit miettii et missä kohtaa noin ikävaiheen puolesta ja missä harjoituksessa näitä käydään läpi. Mulla nää on perustaitoja, joiden pitäisi olla suurimmalla osalla pelaajista jollain tavalla selkärangassa U9 loppuun mennessä. Osalla toki sujuvuus paljon heikompaa kuin toisilla, mutta ymmärrys tarvittaviin liikeratoihin ym pitäs löytyä. Ja vaikka siis kävin läpi tuossa vain käännöksiä, niin saman pitäisi ulottua perustason koordinaatioon, liiketaitoihin, harhautuksiin, syöttötekniikkaan, potkutekniikkaan, kuljetustekniikkaan, pallon manipulointiin ym (joiden osalta ei siis välttämättä olla samassa U9 ikävaiheessa, vaan voi myös olla joku muu). Ja kun nää käydään joukkueharjoituksissa läpi, niin tuolta tarttuu mukaan myös se et mitä sä vapaa-ajalla treenaat. Nyt mennään aivan liian monessa paikassa kaavalla, jossa valmennus kehottaa treenaamaan omalla ajalla, mutta ei vastaa millään tavalla siihen et mitä pitäisi grindata. Vetely paskoilla pohjatiedoilla ei vie mihinkään.

Ja siis harrastepelaajatkin oppii valtaosan näistä kyllä.

[erno]

Jotkut minuutin 1v1 -suojausväännöt treeneissä seisovilla jaloilla saavat ainakin meikäläisen lähinnä voimaan pahoin. Ei mitään käyttöä ikinä missään.

Mä en lähtis suhtautumaan mihinkään yksittäiseen harjoitukseen näin jyrkästi. Toki jos kyseessä on täysin seisovilla jaloilla tehtävä harjoitus, niin jotain on mennyt pieleen, mutta aika monet junnut tarttee jeesiä ihan perus kontaktin ottamiseen (sekä antavana, että ottavana osapuolena) enkä toisaalta tiedä mikä olisi parempi tapa käydä tämän perusteita läpi kuin mahdollisimman yksinkertainen asetelma jossa on pari pelaajaa ja pallo.

[ginikettu]

Suomessa mun havaintojen perusteella lähes kaikille seuroilla tuo tökkää jo ihan alkumetreille. Heitän tämän hatusta, mutta sanoisin että about 90%:lla suomalaisista futisjengeistä puuttuu joko ihan täysin kokonaan tai lähes kokonaan ajatus progressiivisesta taitoharjoittelusta. Omakohtaisesti on tullut oltua mukana useammassa seurassa jossa ei ollut seuratasolta mitään ajatusta tuosta, vaan homma menee täysin herran haltuun -meisingillä.

Täällä mainittu HJK on tosiaan panostanut aika paljon tuon "opetusohjelmansa" systemaattiseen toimeenpanoon kaikille kaupunginosille ja kaikille joukkueille. Mielestäni kokonaisuutena sitä kannattaisi monien apinoida aika suoraan, mutta se ei ole varmaankaan ihan helppoa, koska siihen kuuluu aika paljon hyvin matalan tason detaileja ja prosessia ja hyvin korkean tason prosesseja ja käytäntöjä miten tuollainen "opetusohjelma" viedään läpi ja paljon tuonne välistä mistä joukkueen arki koostuu. Siihen kuuluu paljon valmennusresurssien kehittämistä ja seuratason resurssien hallintaa miten sitä saadaan tehokkaasti vietyä läpi. Mitä tuota katsoin aika pitkään välillä hyvinkin läheltä, niin tuo kokonaisuus ihan pienistä nappuloista nuoriin on klubissa viety siihen pisteeseen, että tuo "junioriputki" tuottaa aiempaa enemmän ja parempia pelaajia. Täälläkin on väitetty, että se johtuu siitä, että parhaita pelaajia rekrytään muualta, mutta se on ehkä "vaarallinen" näkemys muille seuroille uskotella itselleen, että siitä se varmaan johtuu, että junnut alkaa olla kärjen osalta "vuotta" muita edellä. HJK kokonsa ansiosta voi tehdä tuota hyvinkin kustannustehokkaasti eli on resursseja millä ylläpitää ja kehittää tuota valmennusosaamista ja jalkauttaa sitä opetusohjelmaansa - se ei ole mikään pieni kokonaisuus.

Mä en lähtis suhtautumaan mihinkään yksittäiseen harjoitukseen näin jyrkästi. Toki jos kyseessä on täysin seisovilla jaloilla tehtävä harjoitus, niin jotain on mennyt pieleen, mutta aika monet junnut tarttee jeesiä ihan perus kontaktin ottamiseen (sekä antavana, että ottavana osapuolena) enkä toisaalta tiedä mikä olisi parempi tapa käydä tämän perusteita läpi kuin mahdollisimman yksinkertainen asetelma jossa on pari pelaajaa ja pallo.

Niin 1v1 suojausvääntö on ihan hyvä harjoite pallosta huolehtimisen jaksolle ja riippuen kehitystasosta niin seisovillakin jaloilla ihan ok eli tosiaan miten suojata palloa käsillä ja etäisyydellä. Kun pikkunappula pystyy pitämään "oikein" vastustajan etäällä ja pallon kontrollissaan, niin siihen voi hyvin sitten tuoda liikettä ja liikkeeseen kilpailullisuutta. Tai sitten hyvää alkulämmittelyä.

[Jumalin]

Tossa tullaan samoihin teemoihin mistä vaikka minä, jumalin hetki sitten, Jortsu ja muutama muu on jo jokusen vuoden ajan kirjoittanut...

Juuri näin! Lisäisin ehkä sen, että koska kyse on tyyliin kymmenistä tuhansista ihmisistä yhteensä, tulisi perusviestin varmaan olla kuitenkin vähän yksinkertaisempi kuin alkaa jollekin eilen koutsaamaan alkaneelle U7-mutsille puhua jalan eri osien käytöstä. Viesti pitäisi pureksia valmiiksi erilaisiksi harjoitteiksi ja vaikka vähän "fiiliksiksikin". Tyyliin, tällä jaksolla teema on "nopea pelaaja" jne.. Ja tietysti pelaajillekin on tärkeää viestiä, miksi tehdään ja mitä tehdään heille ymmärrettävässä muodossa. Ja näkisin itse, että vaikka se vahvemman jalan vedon mänttääminen pari tuntia päivässä lähikentällä on ihan hyvä alku. Ei varmaankaan lopullinen vastaus kuitenkaan. Joka tapauksessa: perusviestin pitäisi olla melko yksinkertainen ison osan ajasta.

Mä en lähtis suhtautumaan mihinkään yksittäiseen harjoitukseen näin jyrkästi. Toki jos kyseessä on täysin seisovilla jaloilla tehtävä harjoitus, niin jotain on mennyt pieleen, mutta aika monet junnut tarttee jeesiä ihan perus kontaktin ottamiseen (sekä antavana, että ottavana osapuolena) enkä toisaalta tiedä mikä olisi parempi tapa käydä tämän perusteita läpi kuin mahdollisimman yksinkertainen asetelma jossa on pari pelaajaa ja pallo.

Ja joo. Ehkä tuo oli vähän kärjistetty lausahdus. Oman fiilikseni taustalla on lähinnä, että ainakin itse näen jonkin verran pelaajia, joille koko laji tuntuu näyttäytyvän lähinnä seisoskeluna. Jos treenataan paljon staattisia 1v1:siä, niin en usko, että hyödyttää. Muutenkin on joskus mielenkiintoista havainnoida sitä, miten joku treeni tai jopa pelaajan ominaisuudet korreloivat itse pelin kanssa. Juuri vaikka noissa 1v1:ssä tulee jonkin verran tilanteita, joissa joku vaikka voittaa joka kerta oman vastustajansa, mutta on täysin selvää, että pelissä sama ei onnistu ollenkaan.

[erno]

No mä oon tehny periaatteessa tota samaa harjoitetta pienemmillä junnuilla niin, että mulla on rajattu alue ja esim. 8 pelaajaa ja 4 palloa. Tossa tarttee aika lyhyet erät et moti pysyy kunnossa, mutta se mitä tossa on nimenomaisesti haettu on yhdistelmä sitä että miten sä suojaat että sit sitä että pystyt havainnoimaan mistä suunnasta se vihulainen on tulossa joka yrittää nyysiä sulta pallon. Mutta mä siis koen niin, että sä et voi tehdä ton monimutkaisempaa settiä jos mietitään vaikka sitä et miten sä laitat kroppas jotta sä saat suojattua sitä palloa. Jossain pelinomaisessa harjoituksessa tota on tosi vaikea ja todennäköisesti jopa aika tyhmä lähteä coachaamaan, mutta jos toi on vaikka U8-U9 ikäsillä sellanen 7min osio alkulämppässä jossa otetaan 7*45sek erää, niin ei se oo missään määrin hukattua aikaa.

Ja mä en välttämättä lähde puhumaan jalan eri osien käytöstä ton ikäisille tai aloitteleville valmentajille, vaan toi voidaan toteuttaa esim. yksinkertaisilla kuljetusradoilla joissa harjoituksen aikana lapset ohjataan käyttämään kuljetukseen molempia jalkoja ja niiden eri osia. Plus sitten tarvittaessa (eli aina) näytetään mallisuorituksia ja korjataan virheet. Niin ikään, alkulämpässä tai tekniikkaosiossa 10min veto, jossa käydään läpi vasen-oikee, sisä-ulko-pöytä-pohja määrättyyn rataan niin se alkaa löytymään sieltä hiljalleen. Tai löytyy tohon erilaisia leikkejäkin, joista oma suosikkini on nk perttikemppinen-klassikko jossa pelaajat laitetaan keskimmäiselle viivalle ja siitä ohjeen mukaan kuljetus-käännös jommalle kummalle kahdesta muusta viivasta. Yleisin virhehän noissa on se että yritetään pitää pallo vahvemman jalan vahvimmassa osassa, koska se on helppoa.

[bupa dukta]

Nämä opestussuunnitelmat on käytännössä vaikeita toteuttaa koska ryhmässä on lapsia, jotka ovat aloittaneet 6v ja sellaisia jotka tulevat ekaa kertaa 10-11v. Tavallaan ryhmä harjoittelee jo näiden aikaisemmin aloittaneiden aikataululla. Itse olen tuota yrittänyt harrasteryhmän osalta taklata niin että aina ennen peliä harjoitellaan juurikin käännöksiä ja muita perusjuttuja. Aika harva tosin 11v tyttöjen enemmän pelanneessa ryhmässäkään noita tuntuu osaavan hyödyntää vaikka teknisesti useampi ne melko hyvin periaatteessa osaa. Vähän aikaa sitten oli yksi peli jossa toisen joukkueen pelaajista useampi driblasi ja hyödynsi erilaisia käännöksiä pelissään taitavasti. Meidän seuran ryhmä taas aika suoraviivaisesti eteni ja käännöksen tai harhautuksesn sijaan laitetaan alibi syöttö/keskitys ei minnekään. Tässä valmennuksellinen ero selvästi jossa toisessa joukkueessa nuo taidot oli saatu valmennettua käyttöön.

[erno]

Joo, onhan tossa ihan käytännön ongelmia jalkauttamisessa, en ole siitä eri mieltä. Mutta jos noi 10v+ haluaa millään tavalla saavuttaa noita aikaisemmin aloittaneita, niin siinä on ehkä juuri sellanen paikka missä valmiit materiaalit voivat niitä pelaajia myös jeesata eteenpäin. Toki se vaatii työntekoa, mutta aivan kaikessa on se ongelma että eritasoisten treenauttaminen samalla tavalla. Ihan siis riippumatta katsotaanko peruskouluun tai johonkin muualle missä opetus tapahtuu ryhmissä.

Mutta myöskin siinä on omat ongelmansa, jos tällaset lajissa vaadittavat perustaidot jäävät verrattaen korkeista harjoitusmääristä huolimatta joko vähälle painoarvolla tai niin että niille ei anneta minkäänlaista painoarvoa. Jos katsotaan vaikka jalkapallon potkaisemisen puolelle, niin tiedän enemmän seuroja joissa ei opeteta tuota lapsille lainkaan kuin seuroja joissa sitä tehtäisiin edes semisti määrätietoisesti. Ja mun on sitten taas vaikea määrittää yksittäistä taitoa joka olisi vaikkapa maalinteon tai onnistuneen syötön näkökulmasta tärkeämpi taito.

[Jumalin]

No mä oon tehny periaatteessa tota samaa harjoitetta pienemmillä junnuilla niin, että mulla on rajattu alue ja esim. 8 pelaajaa ja 4 palloa. Tossa tarttee aika lyhyet erät et moti pysyy kunnossa, mutta se mitä tossa on nimenomaisesti haettu on yhdistelmä sitä että miten sä suojaat että sit sitä että pystyt havainnoimaan mistä suunnasta se vihulainen on tulossa joka yrittää nyysiä sulta pallon. Mutta mä siis koen niin, että sä et voi tehdä ton monimutkaisempaa settiä jos mietitään vaikka sitä et miten sä laitat kroppas jotta sä saat suojattua sitä palloa. Jossain pelinomaisessa harjoituksessa tota on tosi vaikea ja todennäköisesti jopa aika tyhmä lähteä coachaamaan, mutta jos toi on vaikka U8-U9 ikäsillä sellanen 7min osio alkulämppässä jossa otetaan 7*45sek erää, niin ei se oo missään määrin hukattua aikaa.

Ja mä en välttämättä lähde puhumaan jalan eri osien käytöstä ton ikäisille tai aloitteleville valmentajille, vaan toi voidaan toteuttaa esim. yksinkertaisilla kuljetusradoilla joissa harjoituksen aikana lapset ohjataan käyttämään kuljetukseen molempia jalkoja ja niiden eri osia. Plus sitten tarvittaessa (eli aina) näytetään mallisuorituksia ja korjataan virheet. Niin ikään, alkulämpässä tai tekniikkaosiossa 10min veto, jossa käydään läpi vasen-oikee, sisä-ulko-pöytä-pohja määrättyyn rataan niin se alkaa löytymään sieltä hiljalleen. Tai löytyy tohon erilaisia leikkejäkin, joista oma suosikkini on nk perttikemppinen-klassikko jossa pelaajat laitetaan keskimmäiselle viivalle ja siitä ohjeen mukaan kuljetus-käännös jommalle kummalle kahdesta muusta viivasta. Yleisin virhehän noissa on se että yritetään pitää pallo vahvemman jalan vahvimmassa osassa, koska se on helppoa.

Joo. Ihan hyviä pointteja. Ostan kyllä nuo näkökulmat. Mun pointti tuossa tosiaan vaan se, että kovin staattisia tilanteita ei kannata kovin paljon mielestäni treenata. Mutta vähän tietysti ja tuosta kulmasta, niin mikä ettei.

Ja juuri noin, myös meikäläisen mielestä valmentamisessa on kenties jopa tärkein juttu se, miten aika monimutkainen asia puristetaan helposti ymmärrettävään ja motivoivaan viestiin. Ja tietysti hommasta pitäisi pyrkiä tekemään luontaista juuri tälle yksilölle. Esimerkiksi laukausta ole itse opettanut aluksi siten, että "vedä silleen, että tuntuu kivalta". Sen jälkeen aletaan sitten katsoa muuta.

[Eom92]

Varmasti ei mitään uutta, näkeehän vastaavia tehtävän..

Eli oma tilanne lapsien jalkapalloharrastuksen suhteen ei ole tällä hetkellä vielä todella aktuaali mutta on jo kokeiluja ollut. Nykyisten olosuhteiden vallitessa, hirveä sanoakin johtuen omasta taustasta lajin kanssa, niin olen ohjannut lapsia muihin aktiviteetteihin koska en kestä katsella nykyistä jalkapallotoimintaa. Toki hyvinkin mahdollista että alan ns seurashoppailemaan niin että muuttoja edessä että pääsee sitä kautta kunnon toimintaan.

Kuinka paljon sitten seurashoppaillaan tai ohjataan lapsi muiden lajien ja tekemisten pariin vastaavista syistä. Vanhemmathan ne todellisesti lajivalinnatkin voi ohjata vaikka lapsi kiinnostuisi itse mistä tahansa myöhemmin.

[Jumalin]

Mutta myöskin siinä on omat ongelmansa, jos tällaset lajissa vaadittavat perustaidot jäävät verrattaen korkeista harjoitusmääristä huolimatta joko vähälle painoarvolla tai niin että niille ei anneta minkäänlaista painoarvoa. Jos katsotaan vaikka jalkapallon potkaisemisen puolelle, niin tiedän enemmän seuroja joissa ei opeteta tuota lapsille lainkaan kuin seuroja joissa sitä tehtäisiin edes semisti määrätietoisesti. Ja mun on sitten taas vaikea määrittää yksittäistä taitoa joka olisi vaikkapa maalinteon tai onnistuneen syötön näkökulmasta tärkeämpi taito.

Todetaan vielä, että tämä on ihan helvetin tärkeä pointti. Tätä homma tehdään isolla porukalla viikkoa kohti isolla tuntimäärällä ja ihan perusjutut voi olla täyttä skeidaa päivästä toiseen. Siinä varmaan yksinkertaisuudessaan vastaus aika moneen ongelmaan lajin kanssa tässä maassa.

[Kossi Agassa]

Eli oma tilanne lapsien jalkapalloharrastuksen suhteen ei ole tällä hetkellä vielä todella aktuaali mutta on jo kokeiluja ollut. Nykyisten olosuhteiden vallitessa, hirveä sanoakin johtuen omasta taustasta lajin kanssa, niin olen ohjannut lapsia muihin aktiviteetteihin koska en kestä katsella nykyistä jalkapallotoimintaa. Toki hyvinkin mahdollista että alan ns seurashoppailemaan niin että muuttoja edessä että pääsee sitä kautta kunnon toimintaan.

Jos nykyinen jalkapallotoiminta on kerran mielestäsi heikkoa (ilmeisesti täällä Oulun alueella vaikutat), niin miksi et itse ala sitä parantamaan ja lähde valmentajaksi lapsesi futisjengiin?

Tuolla spämmitahdilla on ainakin turha alkaa selittelemään, että ei ole aikaa

[Eom92]

Jos nykyinen jalkapallotoiminta on kerran mielestäsi heikkoa (ilmeisesti täällä Oulun alueella vaikutat), niin miksi et itse ala sitä parantamaan ja lähde valmentajaksi lapsesi futisjengiin?

Tuolla spämmitahdilla on ainakin turha alkaa selittelemään, että ei ole aikaa

Myös osittain Oulun alueella totta. Valitettavasti en ole toiminut enää vuosiin lasten jalkapallossa aikuisten viedessä ajan, joka näihin hommiin aikana käytetään. Lisäksi jos foorumia vertaa futishommiin niin yöllä ei yleensä treenejä ole, se hankala tässä:)

Sitten lisään sen, että ei se ole koko homma, jos tiedät konkreettisesti miten asia menee oikeasti millä tahansa junnutasollakin, että "hommiin vain aletaan". Jos Oulussakin olisi ollut pitkin vuosien kykyjen perusteella vetäjät niin eri nimiä olisi hommissa ollut. Valinnat on henkilökemiaperusteisia ja politiikkaakin. Ei seurat esimerkiksi juuri Oulussa ole oikeasti kiinnostuneita intohimoisesti parantamaan pikkujunnujen toimintaa. Näinpä oma toimintatapa ja filosofia mitä todennäköisimmin saattaa istua ihan muualle paremmin. Oulussa ainakin osassa seuroista ei myöskään ole edes vanhemmille sellaista kysyntää, vaan seuroissa vetäjinä seurojen omien junnuja ja vastaavia ja tämä se näyttää vahva tarkoitus olevan sen sijaan että esimerkiksi johonkin laatuun pyrittäisiin.

Muuten yleisesti mitä ehdotit toki voisin homman hoitaa, jos aikataulut ja reaalinen tilanne tulee mahdolliseksi. Itse olen ehdottomasti asian kanssa sitä mieltä, kuten aika monen muunkin asian kanssa, että paras tapa on mennä itse tekemään malliksi.

[Valonheitin]

Vaikka suomalaisessa junnufutiksessa on kehittämisen varaa, niin ei tilanne nyt niin huono ole, etteikö kannattaisi lasta viedä treeneihin.