Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[kilon_paino]

Palloliiton strategiassa on 4 kohtaa ja niistä 2 liittyy suoraan kansainvälisiin huippuammattilaisiin.

Majut kisoissa ja pelaajia kv huipulle.

Ja ne kaksi muuta ovat "Pidetään kaikki mukana" ja "Suomen suosituin urheilulaji".

[Gullit88]

Erkon teesit ovat minusta erittäin hyvät lapsuusvaihetta ajatellen. Nuoruusvaihe tarvitsee varmasti sitten jo aika paljon lisää kaikenlaista. Vanhempien ymmärrys on joka tapauksessa kaikki kaikessa ja tiedän, että Palloliitossa se on tiedostettu ainakin n. 10 vuotta. Sen sijaan mitään konkreettista ei asialle ole tehty, vaikka itsekin kävin ihan neuvottelujakin työn puolesta aiheeseen liittyen.

[Fillarikommari]

Yksi ongelma on, että seurat saavat vanhemmat yleensä kiinni liian myöhään. Huippujalkapallon osalta peli on jo menetetty, jos pallon potkiminen alkaa 8-9-vuotiaana.

[Tino Asprilla]

Meren teeseistä 2/3 ollut aktiivisesti käytössä itselläni muutaman vuoden ajan. Futsal on pari viimeistä vuotta ollut hieman haastava edes toteuttaa, vaikka viime talvi sarjaa pelattiinkin.  

Käyn aina kun Kemppinen on maisemissa, apinoimassa häneltä juttuja. Niitä voi sitten yhdistellä coerverin kanssa osaksi yhtä treeniosiota.

Vanhempien kanssa olen tehnyt heti alusta asti (6-7v sitten) yhteistyötä. Härvääjien koteihin olen soitellut, samoin kuin urheilullisten ja lahjakkaiden koteihin olen lähetellyt treenivinkkejä yhteiseksi tekemiseksi. Olen uhannut jättää pojan treeneistä sivuun jos äiti edelleen kuskaa sitä autolla 500m matkan kotoa treeneihin.
Olen ihmetellyt erään äidin huolta kun urheilullisesti lahjakas poika treenasi 12v aika paljon. Äidin mielestä ei ole tervettä että 12v haluaa olla seuraava messi tai mbabbe.

Kaikenlaista sitä on näkynyt. On myös niitä koteja jotka ovat ymmärtäneet poikansa potentiaalin järkevästi ja yhdessä olemme saaneet pienen pojan innostumaan futiksesta asteittain tavoitteellisemmin.  

Sinällään kokemuksestakin voin sanoa että erkon teesit ovat järkeviä, ja melkoisen helppoja myös toteuttaa.  

[Gullit88]

Yksi ongelma on, että seurat saavat vanhemmat yleensä kiinni liian myöhään. Huippujalkapallon osalta peli on jo menetetty, jos pallon potkiminen alkaa 8-9-vuotiaana.

Yleensä seurat tarjoaa ensimmäisen kosketuksen futikseen 3-5 -vuotiaana. En tiedä, onko liitolla tai seuroilla mahdollisuutta pystyä vaikuttamaan perheisiin tuota ennen. Ehkä päiväkodin kautta jotenkin. Jalkapallo- ja urheilukulttuurin luonti on aikamoinen työnsarka, jos taas siitä puhutaan.

[mieskone]

En oikein usko tuohon, että on liian myöhäistä aloittaa 8 vuotiaana kun kuitenkin huipputasolla on pelannut monia , jotka aloittanut tosi myöhään. Esim. Tanskan maalikuninkuus on voitettu kun on aloitettu 18 vuotiaana ja eikö joku tyyppi pelannut mestarienliigaa kun vaihtoi painista jalkapalloon?  Toki vaikeaa , mutta mielestäni kannattaisi harkita aloittelijoiden joukkueita 15 ja 18 iässä muihin lajehin kyllästyneille  hyvällä valmennuksella. Voi löytyä tosi mahtavia pelaajia jos on riittävästi tietotaitoa.  Itsekkin opin kuolettamaan pitkät syötöt hyvin kun serkun poika pelaa nyt tosi hyvällä tasolla  ja piti näyttää junnulle eli kyllä monesti saisi hylätystä lahjakkuudesta hyvän jos on vaikka joku muu erityisominaisuus. Toki ei useinkaan onnistu, mutta jos kerran kymmenessä vuodessa  myydään muutama ex pikajuoksija tai painija tai lentopalloilija jne. barceloonaan niin melko hyvä business.

[Jortsukka]

En oikein usko tuohon, että on liian myöhäistä aloittaa 8 vuotiaana kun kuitenkin huipputasolla on pelannut monia , jotka aloittanut tosi myöhään. Esim. Tanskan maalikuninkuus on voitettu kun on aloitettu 18 vuotiaana ja eikö joku tyyppi pelannut mestarienliigaa kun vaihtoi painista jalkapalloon?  Toki vaikeaa , mutta mielestäni kannattaisi harkita aloittelijoiden joukkueita 15 ja 18 iässä muihin lajehin kyllästyneille  hyvällä valmennuksella. Voi löytyä tosi mahtavia pelaajia jos on riittävästi tietotaitoa.  Itsekkin opin kuolettamaan pitkät syötöt hyvin kun serkun poika pelaa nyt tosi hyvällä tasolla  ja piti näyttää junnulle eli kyllä monesti saisi hylätystä lahjakkuudesta hyvän jos on vaikka joku muu erityisominaisuus. Toki ei useinkaan onnistu, mutta jos kerran kymmenessä vuodessa  myydään muutama ex pikajuoksija tai painija tai lentopalloilija jne. barceloonaan niin melko hyvä business.

Kukas tämä myyttinen 18-vuotiaana aloittanut maalikuninkuuden voittanut pelaaja on?

[Fillarikommari]

Taisi olla trolli.

[erno]

Mietin tässä futismatseja katsoessa, että maksetaanko tässä nyt hiljalleen hintaa ekkono-buumista sillai, että meillä on suhteellista ylitarjontaa tietynlaisista keskikenttäpelaajista, mutta sit osa pelipaikoista tuntuu siltä että ei oo oikein ketään eikä mitään. Tää on toki vahvistusharhaa varmasti, kun mulla tuli ittellä tiettyjä ekkono-manuaalin perusdrillejä katsellessa sellanen olo, että vaikkapa topparit ei saa niistä oikein asioita irti, eikä ne oikein opeta topparointia. En viittaa pelkästään maajoukkuetoppareihin, vaan myös siihen mitä niiden takana on vaikkapa liigassa.

[Jortsukka]

Mietin tässä futismatseja katsoessa, että maksetaanko tässä nyt hiljalleen hintaa ekkono-buumista sillai, että meillä on suhteellista ylitarjontaa tietynlaisista keskikenttäpelaajista, mutta sit osa pelipaikoista tuntuu siltä että ei oo oikein ketään eikä mitään. Tää on toki vahvistusharhaa varmasti, kun mulla tuli ittellä tiettyjä ekkono-manuaalin perusdrillejä katsellessa sellanen olo, että vaikkapa topparit ei saa niistä oikein asioita irti, eikä ne oikein opeta topparointia. En viittaa pelkästään maajoukkuetoppareihin, vaan myös siihen mitä niiden takana on vaikkapa liigassa.

Aika harvassa seurassa on kyllä ekkonoa käytetty ollenkaan ja niissä missä on, niin ei ole ymmärretty sen parhaita anteja. Enemmän tässä nyt näkyy se Espanjan menestys ja siitä tullut huuma pallonhallintoihin, rondoihin, jne. Samalla sitten puolustamista ei osata ollenkaan opettaa vaan on vain kaksi tapaa puolustaa:

1) Otetaan superylhäältä heti kiinni kaikki pelaajat/juostaan täysiä siellä vain päin
2) Ohjeistetaan joukkuetasolla puolustamista joukkuetaktisesti, mutta ei osata puolustajia ollenkaan opettaa

Olen nähnyt valtavasti toppareita joilla ei ihan perusasiat ole hallussa. Ja kyllähän Ekkonoissakin paljon on harjoituksia mitkä opettaa toppareita, jos vaan osaa valita sopivia harjoituksia eikä pelkkiä pallonhallintoja. Otetaan esim. aallot tai pelit maaleilla, niin aina tulee toppareille toimintoja. Toki siltikään ei osata opettaa.

edit: Esimerkkinä siis esim. pelaajian peliasento, kun puolustetaan linjassa ja on uhka selustaan, on usein sellainen että ei olla valmiita puolustamaan selustaa. Pallollisen puolustamisessa ei osata käyttää kroppaa, jne. Ihan perusasioissakin kauheasti hommia vaikka nyt jossain BSM tasollakin. VL:ssakin näkee taas usein että ei osata yhtään tunnistaa ketä pelaajaa puolustetaan tai mikä alue on se mihin pallo on tulossa/mikä alue pitäisi sulkea pois. Siis nämä ongelmat voivat olla pelaajilla jotka pelaavat jopa maaotteluitakin Suomen paidassa.

[Valonheitin]

Eilen instassa tuli vastaan (en nyt laittanut julkaisijan nimeä ylös) ajatuksia siitä, miksi Ruotsi ei pysty kasvattamaan tarpeeksi huippufutaajia. Kirjoittajalla oli aika samanlaiset ajatukset, kuin meillä Suomessa, eli varsinkin nuorten junioreiden valmennuksen osaamis- ja koulutusvaje, sekä heikko intensiteetti treeneissä.

Yhtenä kohtana oli nostettu esille vähäinen yksilöiden huomioiminen joukkueen treeneissä verrattuna Eurooppaan. Suomessakin taitaa harvemmin olla joukkuetreenissä resursseja harjoitella enemmän yksilölähtöisesti ja yleinen malli varmasti on, että kaikki harjoittelevat vähän kaikkea.

[Mikaeli]

Yhtenä kohtana oli nostettu esille vähäinen yksilöiden huomioiminen joukkueen treeneissä verrattuna Eurooppaan. Suomessakin taitaa harvemmin olla joukkuetreenissä resursseja harjoitella enemmän yksilölähtöisesti ja yleinen malli varmasti on, että kaikki harjoittelevat vähän kaikkea.

Espanjassahan tähän ei, minun kokemusten perusteella, kiinnitetä mitään huomiota, mutta kaikki toiminta on rakennettu keskikaistan pelaajien ympärille. Harjoittelu on huomattavasti enemmän pelitilannekohtaista, niin keskikaistan pelaajille tulee valtavasti enemmän toistoja kuin laitojen pelaajille. Näin ollen jopa heikommista jengeistä voi tulla vielä 12-14 todella hyviä pelaajia.

[Titanic]

1) joka viikko puhuttava nuorille jalkapalloammattilaisuuden luomisesta kuten muuallakin maailmassa  2) löntystely vittuun Suomesta 3) kun kohta kaksi kunnossa, voidaan leikkiä taktista neroa

[Jortsukka]

Espanjassahan tähän ei, minun kokemusten perusteella, kiinnitetä mitään huomiota, mutta kaikki toiminta on rakennettu keskikaistan pelaajien ympärille. Harjoittelu on huomattavasti enemmän pelitilannekohtaista, niin keskikaistan pelaajille tulee valtavasti enemmän toistoja kuin laitojen pelaajille. Näin ollen jopa heikommista jengeistä voi tulla vielä 12-14 todella hyviä pelaajia.

Hyvä toki katsella ympäri maailmaa mitä tehdään hyvin, mutta Espanja on kyllä todella huono esimerkki verrattuna Suomeen. Kaikki on kuitenkin erilaista tuolla.

[Mikaeli]

Hyvä toki katsella ympäri maailmaa mitä tehdään hyvin, mutta Espanja on kyllä todella huono esimerkki verrattuna Suomeen. Kaikki on kuitenkin erilaista tuolla.

Ja toki suurin ero on siinä, että espanjalaisessa futiksessa kilpailu on keskiössä. Jengiin mahtuu 12 pelaajaa pikkukentllä, 20 pelaajaa isolla ja muut saavat hakea pelipaikkaa alemman tason jengistä. Pojan jengissä edelleen pari tryoutilla, eivät todennäköisesti mahdu jengiin, niin sitten on jo iso haaste löytää ensi vuodelle järkevä jengi.

[häppäri]

Ihan mielenkiinnosta ja asiaa ehkä sivuten kun en asiasta mitään tiedä. Mitä noissa Espanjan alemman tason jengeissä sitten tapahtuu? Harrastellaanko siellä tietäen että ei ikinä tule jalkapalloilijaa ja isät/äidit valmentavat, vai onko sielläkin vielä kilpailu kaiken lähtökohta ja jotkut elättelevät toiveita paremmasta huomisesta isommassa seurassa?

[ginikettu]

Suomen järjestelmässä on paljon hyviä puolia. Tehokkuuden vuoksi olisi hyvä jotenkin saada nuorimmissa loppuvuoden lapsia mukaan (toki ulkomaillakin ongelma). Mutta mitä olen satunnaisesti nähnyt esim käpa unitedin treenejä niin silmämääräisesti niissä on vauhtia ja taitoa hyvin, mutta niissä ei pelata oikeasti kovaa. Vastaavan ikäisten treeneissä turkissa missä, tuttu pelaa, niin ensinnäkin kenttäaika oli viikossa ehkä tuplat ja treeneissä vedettiin jopa kyseenalaisen kovaa eli ei todellakaan jätetty menemättä kiinni, jos on pienikin mahdollisuus ehtiä. Tuollainen 10-13v junnujen ero sitten näkyy varmaan myöhemmin että ei ole yhtä hyvät valmiudet pienessä tilassa pelata eikä ehkä osata ottaa kontakteja yhtä hyvin vastaan.

[Tino Asprilla]

Ihan mielenkiinnosta ja asiaa ehkä sivuten kun en asiasta mitään tiedä. Mitä noissa Espanjan alemman tason jengeissä sitten tapahtuu? Harrastellaanko siellä tietäen että ei ikinä tule jalkapalloilijaa ja isät/äidit valmentavat, vai onko sielläkin vielä kilpailu kaiken lähtökohta ja jotkut elättelevät toiveita paremmasta huomisesta isommassa seurassa?

Vastapostatussa Erkko meren artikkelissa mainittiin Portugalista havaintoja pelaajista jossa Suomen kilpatasoa mätsäävät junnut eivät olleet siellä edes joukkuetoiminnassa mukana.

Eli eiköhän absoluuttisen kärjen takaa löydy myös ihan päteviä jengejä ja isä/äiti valmentajiakin

[Nokka]

Espanjassa tai ainakaan Kataloniassa jonka systeemiä tunnen paremmin ei käytännössä ole isä/äitivalmentajia jotka vetävät oman lapsensa joukkueita.
Pikkujunnuista lähtien kaikilla valmentajilla on valmentajakoulutus, ja ovat yleensä itsekin nuoria jotka pyrkivät sitten seuran -> kaupungin -> alueen sisäisessä hierarkiassa eteenpäin eli myös valmentajien välillä on kova kilpailutilanne heti alusta alkaen.
Ja tässä puhutaan nimenomaan perustason seuroista, kilpa- ja ammattilaistasolla on sitten monesti Uefa A- valmentajat pienen kentän joukkueissakin. Valmentajienkin kilpailutilannehan on yleisestikin Espanjassa todella kova, muutamista täysipäiväisistä työpaikoista kilpailee valtava määrä Uefa A- lisenssin omaavaa valmentajaa eli todella korkealle koulutettuja riittää siis pikkuseroihinkin vähintään valmennuspäälliköiksi, nämä sitten valitsevat valmentajat pikkujunioreihin monesti esim. oman seuran A- junioripelaajista.
Näin seuran ideologia ja kulttuuri pystytään välittämään suoraan seuraavalle ikäluokalle, nämä valmentajat tunnetaan omasta takaa ja he saavat kaivattua taskurahaa nuorison suurtyöttömyyden kalvamassa maassa. Valmennuspäällikkö sitten auttaa heitä ja valvoo isoja valmennuksellisia linjoja.
Nähdäkseni aika lailla win-win-win-win tilanne pikkujunnujen kehittämiseen.

[Valonheitin]

Ehkä Espanjan mallissa vahva jalkapallokulttuuri ja seuran ohjaus pitää hyvän tasapainon pelaajakehityksen ja kilpailullisuuden välillä, eikä omaa uraa luovat valmentajat hae tulosta pelaajakehityksen kustannuksella. Meillä Suomessa ja myös ainakin Ruotisssa on ollut aika paljon keskustelua tuloksen liiallisesta merkityksestä, jolloin pelaajakehitys jää jalkoihin.

Espanjassa ja esim. Portugalissa taidetaan sitä tulostakin hakea enemmän kontrollin kautta, kun taas ainakin Suomessa näkee aivan liikaa riskitöntä tulospalloa.

[Nipale]

Espanjassa tai ainakaan Kataloniassa jonka systeemiä tunnen paremmin ei käytännössä ole isä/äitivalmentajia jotka vetävät oman lapsensa joukkueita.
Pikkujunnuista lähtien kaikilla valmentajilla on valmentajakoulutus, ja ovat yleensä itsekin nuoria jotka pyrkivät sitten seuran -> kaupungin -> alueen sisäisessä hierarkiassa eteenpäin eli myös valmentajien välillä on kova kilpailutilanne heti alusta alkaen.
Ja tässä puhutaan nimenomaan perustason seuroista, kilpa- ja ammattilaistasolla on sitten monesti Uefa A- valmentajat pienen kentän joukkueissakin. Valmentajienkin kilpailutilannehan on yleisestikin Espanjassa todella kova, muutamista täysipäiväisistä työpaikoista kilpailee valtava määrä Uefa A- lisenssin omaavaa valmentajaa eli todella korkealle koulutettuja riittää siis pikkuseroihinkin vähintään valmennuspäälliköiksi, nämä sitten valitsevat valmentajat pikkujunioreihin monesti esim. oman seuran A- junioripelaajista.
Näin seuran ideologia ja kulttuuri pystytään välittämään suoraan seuraavalle ikäluokalle, nämä valmentajat tunnetaan omasta takaa ja he saavat kaivattua taskurahaa nuorison suurtyöttömyyden kalvamassa maassa. Valmennuspäällikkö sitten auttaa heitä ja valvoo isoja valmennuksellisia linjoja.
Nähdäkseni aika lailla win-win-win-win tilanne pikkujunnujen kehittämiseen.

Olen miettinyt tuota nuorien (alle 20v) valmentajien vähäistä määrää jalkapallossa vs moneen muuhun lajiin. Esim ainakin yleisurheilussa ja telinevoimistelussa 90% "valmentajista" koostuu näistä nuorista.
Osa juuri lopettanut oman harrastamisen, osa edelleen aktiivisesti harrastaa ja osa jäähdyttelee, mutta kuitenkin kiinnostus lajia kohtaan edelleen olemassa.
Minusta lasten valmennuksessa yksi tärkeimmistä asioista on esimerkin näyttäminen koska lapsi ehkä kuitenkin oppii parhaiten matkimalla ja näissä nämä nuoret puoliaktiivit vievät kyllä keski-ikäisiä vanhempia 6-0.
... Voisin kuvitella että monen ~10v päässä liikkuu ajatus harjoitusta läpi käydessä, että miksi mun pitäisi tuo osata kun ei valmentaja itsekään osaa.

[turkistarhaaja]

Suomessa jalkapallossa yleinen malli lienee se, että koko joukkue (jossa on tyypillisesti 10-70 lasta?) treenaa yhdessä ja siitä sitten muodostetaan m kappaletta treeniryhmiä ja n kappaletta peliryhmiä. Omien kokemusteni mukaan kun ollaan tuolla 30-70 lapsen kokoluokassa (ja lapset 10 vee tai alle) niin hyvin harvalla alle parikymppisellä valmentajalla riittää auktoriteetti/karisma johtamaan hommaa. Yksittäisen treeni/peliryhmän vetäjänä voivat sen sijaan olla oikein hyviä tai esim. jos vetävät taitokoulua motivoituneimmille.

Mutta koska tosiaan Suomessa useimmissa seuroissa on avoimet ovet kaikille, niin häröilijöitä mahtuu joukkoon, niin tuolla pienemmässä päässä kyllä omien kokemusteni mukaan tarvitsee aikuisen kokemusta ja auktoriteettia. Vanhemmat ovat kovin passiivisia puuttumaan omien lastensa perseilyyn vaikka kentän laidalla olisivatkin.

[Nigel Kugelschfeir]

Meillä on nuoremman pojan joukkueessa toiminut ihan hyvin se että muutama isävalkku on pitämässä lähinnä kuria ja ohjaajat on näitä nuoria. Näin ne pääsee keskittymään siihen ohjaamiseen ja treeneissä on pysyy joku järki. Toki meillä on pelaajia vasta 30, katsotaan sitten miten sujuu kun pelaajamäärä tuplaantuu tässä vuoden parin sisään.

[Nipale]

Suomessa jalkapallossa yleinen malli lienee se, että koko joukkue (jossa on tyypillisesti 10-70 lasta?) treenaa yhdessä ja siitä sitten muodostetaan m kappaletta treeniryhmiä ja n kappaletta peliryhmiä. Omien kokemusteni mukaan kun ollaan tuolla 30-70 lapsen kokoluokassa (ja lapset 10 vee tai alle) niin hyvin harvalla alle parikymppisellä valmentajalla riittää auktoriteetti/karisma johtamaan hommaa. Yksittäisen treeni/peliryhmän vetäjänä voivat sen sijaan olla oikein hyviä tai esim. jos vetävät taitokoulua motivoituneimmille.

Mutta koska tosiaan Suomessa useimmissa seuroissa on avoimet ovet kaikille, niin häröilijöitä mahtuu joukkoon, niin tuolla pienemmässä päässä kyllä omien kokemusteni mukaan tarvitsee aikuisen kokemusta ja auktoriteettia. Vanhemmat ovat kovin passiivisia puuttumaan omien lastensa perseilyyn vaikka kentän laidalla olisivatkin.

Joo lastenhoidollisiin asioihin alle 20v ei voi laittaa.. Mutta kun ei niitä hirveästi näy edes apukoutseina.

[Jortsukka]

Nokka tuossa edellä totesikin, mutta otetaan esimerkki noin 5-vuoden takaa. Tällöin oli esimerkkinä pelkästään Katalonian alueen valmentajat. Heillä oli enemmän UEFA Pro valmentajia Katalonian alueella kuin Suomessa oli siinä vaiheessa UEFA A, B ja Pro valmentajia yhteensä. Joten valmentajien koulutus on täysin eri tasolla. Nuo UEFA koulutukset oli myös tehty Espanjassa niin että aina piti vuosi koulutuksen(esim. UEFA B) jälkeen valmentaa ennen kuin voit pyrkiä seuraavalle tasolle. Suomessahan on näitä että entiset pelaajat menee suoraan B:lle ilman valmennus ja sitten suoraan vielä A:lle ilman valmentamista. Voi miettiä mikä on sitten valmennusosaaminen suhteessa noihin Espanjan verrokkeihin. Sen takia että Espanjassa ja Portugalissa palkat on pienempiä ja palkallisia valmentajia on suht vähän, esim. La Masiassa oli vielä ainakin 10v sitten tilanne että nuorimpien ikäluokkien valmentajat oli samalla töissä esim. opettajana koulussa, kun osa-aikaisesti valmensi jengejä, on Suomeenkin tullut paljon tuolta valmentajia. Osa näistä vielä ollut erittäin hyviäkin valmentajia, vaikka osa sitten täysin turisteja.

Suomessa ei ole kunnon prosesseja junnujen saamiseksi valmentajaksi. Esim. tuttavani kysyi isossa seurassa muutama vuosi takaperin, jos järjestettäisiin prosessi missä "kaikki x ikäiset junnut käy futisvalmentajastartin". Sitten näistä kysyttäisiin innokkaimpia/potentiaalisia valmentajia valmentamaan apuvalmentajaksi johonkin ryhmiin. Oman pelaamisen ohella. No seuran vastaus oli "liikaa työtä ja ei niistä montaa kuitenkaan saa". Siis eihän nyt vaikka B-junnuista varmasti moni innostuisi valmentamisesta, mutta jos saisivat pientä taskurahaa ja huomaisivat että "valmentajana voisin kehittyä ja olla futiksessa mukana kun futis pelaajana pääosin jää" niin aina sieltä se 1-2 valmentajaa per vuosi löytyisi lisää. Näistä sitten ajan myötä muutama jäisi ihan pysyvästi seuraan. Kuten todettua seuroista prosessit puuttuu näissä asioissa ja valtava tilaus olisi. Varsinkin apuvalmentajina olisivat hyviä, kun pelaajia olisi rajattu määrä ketä valmentaa kerralla, tietäisit mitä tehdään(vastuuvalmentaja suunnittelee) ja olisi kokoajan tuki/tutorointia vastuuvalmentajan taholta.

Ehkä Espanjan mallissa vahva jalkapallokulttuuri ja seuran ohjaus pitää hyvän tasapainon pelaajakehityksen ja kilpailullisuuden välillä, eikä omaa uraa luovat valmentajat hae tulosta pelaajakehityksen kustannuksella. Meillä Suomessa ja myös ainakin Ruotisssa on ollut aika paljon keskustelua tuloksen liiallisesta merkityksestä, jolloin pelaajakehitys jää jalkoihin.

Espanjassa ja esim. Portugalissa taidetaan sitä tulostakin hakea enemmän kontrollin kautta, kun taas ainakin Suomessa näkee aivan liikaa riskitöntä tulospalloa.

Ruotsissa ei ole viimeiseen 5+ vuoteen saanut laskea tuloksia virallisesti, taulukoita näkyä missään jne. Samalla tuli säännöt että vuotta vanhemmissa ei saa pelata sarjaa, jne. Nyt uusimmat oli että ei saisi olla tasoryhmiä, jne. Tietyt seurat ovat olleet isosti ja koko ajan näitä asioita vastaan sekä tehneet asiat täysin eri tavalla. Etunenässä Bromma. Sitten kysymys, mikä ruotsalainen jengi on ollut Ruotsin paras kasvattiseura jos lasketaan esim. pelaajien myynnit ulkomaille ja mistä pelaajat ovat lähtöisin? Niin juurikin se Bromma. Siellä on tosi pienestä lähtien jo tasojoukkueet(U8) parilla ensimmäisellä joukkueella ja niiden takana on ns. "Late Bloomer"-joukkue ja loput joukkueet sitten ilman tasoja. Esim. Lucas Bergvall ja Jonah Kusi-Asare ovat aloittaneet Brommassa, olleet alusta saakka siinä ykköstason joukkueessa ja lopputulos on Bromman ja Ruotsin futiksen kannalta nähtävissä. Brommasta voisi ottaa monta asiaa malliksi, mutta toki kaikkea ei voi monistaa, koska seura taitaa olla Euroopan suurin junioriseura. Toki esim. Ilveksellä on enemmän pelaajia, mutta Brommalla nuo pelaavat ympärivuotisesti.