Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Manselainen]

Ihan mielenkiinnosta, että miksi käytännössä aina lähes täysin eroavat? Ei ilmeisesti ihan pikkujunnut ole enää kyseessä?

Siksi, että joukkueessa hajonnan toisessa päässä on U9 kilpa/eliitti tason pelaajia ja toisessa päässä U8 harrastetasoa. Kaksi ikäluokkaa siis yhdessä ja tosi isot tasoerot kaikinpuolin.

U8 harraste vetää ihan puhtaasti minä ja pallo vaiheessa, isommat ja edistyneemmät paljon muutakin. Toki tuo täysin eri harjoitukset nyt on sikäli liioittelua, että toinen ääripää voi vetää 1v1 neljään maaliin ja toinen 2v1 versiona samaa harjoitetta, mutta usein on myös ihan eri harjoitteet.

[Kossi Agassa]

Siksi, että joukkueessa hajonnan toisessa päässä on U9 kilpa/eliitti tason pelaajia ja toisessa päässä U8 harrastetasoa. Kaksi ikäluokkaa siis yhdessä ja tosi isot tasoerot kaikinpuolin.

U8 harraste vetää ihan puhtaasti minä ja pallo vaiheessa, isommat ja edistyneemmät paljon muutakin. Toki tuo täysin eri harjoitukset nyt on sikäli liioittelua, että toinen ääripää voi vetää 1v1 neljään maaliin ja toinen 2v1 versiona samaa harjoitetta, mutta usein on myös ihan eri harjoitteet.

Ok eli sinulla ei ilmeisesti treeneissä ole tiukkoja teemoja vaan treeneissä voi olla monta eri teemaa?

Lähinnä siis ajattelin, että 5v5-vaiheessa teemat ovat pääosin sellaisia, että ne menevät yleensä taitotasosta riippumatta, koska paljon treenataan 1v1. Lähinnä kaikki sellaiset, joissa vaaditaan syöttämistä, niin ne eivät toimi kaikille.

[Manselainen]

Ok eli sinulla ei ilmeisesti treeneissä ole tiukkoja teemoja vaan treeneissä voi olla monta eri teemaa?

Lähinnä siis ajattelin, että 5v5-vaiheessa teemat ovat pääosin sellaisia, että ne menevät yleensä taitotasosta riippumatta, koska paljon treenataan 1v1. Lähinnä kaikki sellaiset, joissa vaaditaan syöttämistä, niin ne eivät toimi kaikille.

On mulla harjoittelussa teemat, jotka pysyy samana aina X viikkoa kerrallaan. Mitään tiukkaa 4 tai 6 viikon jaksotusta en kuitenkaan käytä, vaan teema vaihtuu tyypillisesti 3-5 viikon välein ja toisinaan palataan myös johonkin aiempaan, jos näyttää ettei olla valmiita etenemään uuteen. Etenkin siis tuo harrastepuoli pyörii ihan parin-kolmen teeman ympärillä koko kauden.

Aika usein nuo ääripäät vetää tästä syystä myös eri teemalla sen lisäksi, että saman teeman osaltakin saatetaan tehdä eri harjoitteita.

[SuomenLamine]

On mulla harjoittelussa teemat, jotka pysyy samana aina X viikkoa kerrallaan. Mitään tiukkaa 4 tai 6 viikon jaksotusta en kuitenkaan käytä, vaan teema vaihtuu tyypillisesti 3-5 viikon välein ja toisinaan palataan myös johonkin aiempaan, jos näyttää ettei olla valmiita etenemään uuteen. Etenkin siis tuo harrastepuoli pyörii ihan parin-kolmen teeman ympärillä koko kauden.

Aika usein nuo ääripäät vetää tästä syystä myös eri teemalla sen lisäksi, että saman teeman osaltakin saatetaan tehdä eri harjoitteita.

Minkälaisia teemoja käytätte?

[ginikettu]

On mulla harjoittelussa teemat, jotka pysyy samana aina X viikkoa kerrallaan. Mitään tiukkaa 4 tai 6 viikon jaksotusta en kuitenkaan käytä, vaan teema vaihtuu tyypillisesti 3-5 viikon välein ja toisinaan palataan myös johonkin aiempaan, jos näyttää ettei olla valmiita etenemään uuteen. Etenkin siis tuo harrastepuoli pyörii ihan parin-kolmen teeman ympärillä koko kauden.

Klubissa kaikissa kaupunginosissa kaikki nämä leikkimaailmajoukkueet menee samoilla jaksoilla ja siinä on oma etunsa valmennuksen synergiasta lähtien ja yhteisharkkojen toteuttamiseen. Eli teemat on puolustaminen, pallosta huolehtiminen, eteneminen. Mutta pienemmissä seuroissa ei ehkä ole vastaavaan tarvetta. Oppimisen kannalta tuollainen jaksotus on kuitenkin hyvä juttu.

[suomiveto]

Liian suurissa ryhmissä tuota "härväämistä" tapahtuu aina enemmän. Sen huomaa aina että jos treeneissä on vain 2 valmentajaa ja +20 lasta niin tietää jo etukäteen että siellä on osalla vaikea keskittyä kun tulee odottelu enemmän ja vähemmän ohjeita.

Kesän maalivahtitreeneissä tuon huomasi hyvin että siellä jokainen jaksoi keskittyä kun yhtä valmentajaa kohden oli se max 5 lasta.

[Manselainen]

Minkälaisia teemoja käytätte?

Isompia, pelaajille sanoitettavia teemoja mm.
1v1 puolustaminen, 1v1 hyökkääminen, kuljettaminen, suojaaminen ja harhauttaminen, maalinteko, pallonriiston jälkeinen toiminta (tilanteenvaihto+) ja pallonmenetyksen jälkeinen toiminta (tilanteenvaihto-)

Valmennuksen kesken sitten vielä pienempiin osiin pilkkoen, esim
1v1 puolustaminen
-lähestyminen ja oikea puolustusasento
-hyökkääjän ohjaaminen laitaan/heikommalle jalalle
-milloin riistän pallon
-käsien käyttö hidastamiseen/pallon riistämiseen

Tuota esimerkkiä käyttäen saattaisi siis mennä 2-3 viikkoa 1v1 puolustamista lähestymisen, oikean puolustusasennon ja hyökkääjän ohjaamisen parissa. Sitten ehkä jokunen viikko 1v1 hyökkääminen parissa ennen kuin palattaisiin 1v1 puolustamiseen pallon riistämisen ja fyysisen kontaktin pariin. Ihan siis siksi, että pelaajilla täytyy olla riittävät valmiudet puolustaa edes auttavasti oikean suuntaisesti, jotta voi opettaa ohittamaan ja samaten pitää olla edes jonkinlainen uskallus ja yritys ohittamiseen, jotta voidaan kunnolla harjoitella pallon oikea-aikaista riistämistä 1v1 tilanteessa.

Tää siis nyt vaan esimerkki, todellinen jaksotuksen pituus ja teemojen järjestys riippuu tietysti paljon siitä mitä pelaajat jo osaa ja kuinka nopsaan harjoitellut asiat tarttuu. Mun lähtökohta kuitenkin on, että eteenpäin mennään, kunhan edeltävät asiat on sillä tasolla, että niiden puolesta voidaan seuraavaa asiaa harjoitella. Ja tän vuoksi saattaa olla joskus kolmekin eri teemaa menossa samaan aikaan eri tasoryhmillä.

[Manselainen]

Klubissa kaikissa kaupunginosissa kaikki nämä leikkimaailmajoukkueet menee samoilla jaksoilla ja siinä on oma etunsa valmennuksen synergiasta lähtien ja yhteisharkkojen toteuttamiseen. Eli teemat on puolustaminen, pallosta huolehtiminen, eteneminen. Mutta pienemmissä seuroissa ei ehkä ole vastaavaan tarvetta. Oppimisen kannalta tuollainen jaksotus on kuitenkin hyvä juttu.

Tuo on etenkin silloin oikein hyvä, kun on paljon joukkueita ja paljon valmentajia monenlaisista lähtökohdista. Noin mäkin tekisin, jos pitäisi isommassa seurassa operoida tilanteessa, jossa on monta joukkuetta ikäluokassa.

Edit: tottakai olisi myös hyvä, että seura tarjoaisi tämmöisen pohjan myös pienemmissä seuroissa käyttöön mallilla "jos et tiedä mitä kannattaisi tehdä, tee näin".

En ole kuitenkaan ihan vakuuttunut, että tuollainen tiukkaan määritelty jaksotus on aina yksilöiden kehittymisen kannalta paras mahdollinen, koska lapset kehittyy kovin eri tahtia eri asioissa.

[mieskone]

Klubissa kaikissa kaupunginosissa kaikki nämä leikkimaailmajoukkueet menee samoilla jaksoilla ja siinä on oma etunsa valmennuksen synergiasta lähtien ja yhteisharkkojen toteuttamiseen. Eli teemat on puolustaminen, pallosta huolehtiminen, eteneminen. Mutta pienemmissä seuroissa ei ehkä ole vastaavaan tarvetta. Oppimisen kannalta tuollainen jaksotus on kuitenkin hyvä juttu.

En nyt väitä, että on huono idea, mutta kuinka monta klubissa oppinsa saanutta pelaa nyt veikkausliigassa?  jos vähemmän kun 5 niin sanoisin, että yhtenäinen pelisysteemi ei ole hyvä idea. Monesti kaoottisen lapsuuden pelaajat, jotka liittyy suurjoukkueeseen myöhässä pelaavat siinä joukkueessa.

Toinen asia on , että miksi ei joukkueen venyttelystä vastaavat käy junnujoukkueissa ainakin muutaman kerran vuodessa venyttelemässä porukkaa?  Itsekkin jossain 13 vuotiaana luin kirjan venyttelystä ja sain paikat auki ja pysyin sitten muiden kyydissä. Liikunnanopettaja luuli venyttelytestissä ette harrasta mitään kun en venynyt mihnkään sanoin pelaavani kahta lajia alueen ykkösjoukkueissa. Näytti todella hämmästyneeltä

[Kaihlamo]

Muistakaa kaikessa harjoittelussa, että harjoittelun pitäisi olla myös hauskaa. Vaihtele harjoitteita, vaihtele metodia (yksin,parin kanssa, ryhmässä,kilpailu joukkueittain, kilpailu yksin, peli,leikki jne) ja käytä mielikuvitusta. Pelaajalle ei saisi ikinä tulla fiilistä, että "ai tää taas". Oli kyse fysiikasta tai jalkapallo/futsalharjoittelusta, niin pelaajalla ei saisi olla fiilistä, treeneihin tullessa tai harjoituksissa ollessa, että hän tietää täysin, mitä tulevan pitää. Tää koskee mun mielestä niin lapsia,kuin aikuisiakin tasosta riippumatta.

Ja varmasti löytyy toisenlaisiakin mielipiteitä. Kloppo vetää kauden tyylin kymmenellä harjoitteella ja Howe varioi koko ajan. Itse kuulun jälkimmäisen kannattajiin ja peilaan monesti lasten/aikuisten harjoittelussa asiaa siihen, jaksaisinko itse tietyn ikäisenä motivoitua harjoitteesta, ja saadaanko siinä harjoitettua haluttua asiaa. Jos itsellä olisi fiilis, että 10-12 vuotias minä pitäisi tätä harjoitetta aivan paskana, niin varmaan kannattaa muokata harjoitetta.

Mä valmennan niin, että sisällöissä vuoden aikana alle 10 erilaista peliä + n. 5 erilaista puhtaasti teknistä harjoitetta + kourallinen erilaisia kisoja. Fyysiset osiot pysyy aina yhden jakson samoina, mutta perusorganisointi niissä on muuttumaton koko kauden. Pelit on valittu niin, että samat pelit käytännössä toimii kaikkien periaatteiden harjoittelussa. Tiukka suunnitelma aina jaksoittain niin, että yksittäinen treenipäivä on täysin identtinen koko jakson, mutta joka harjoituspäivä on erilainen viikolla. Jako viikon sisällä on ollut mm. niin että maanantaina on ollut fysiikka+pistepelipäivä, keskiviikko opetuspäivä, torstai tempopäivä ja koko vuoden viikon päättävä harjoitus on maalintekopäivä. Eli käytännössä jakson ekan viikon jälkeen pelaajat tietävät mitä harjoituksissa tapahtuu minäkin päivänä. Todettu erittäin toimivaksi ja pelaajat ovat olleet tyytyväisiä. Lisäksi sain aikoinaan palautteen eräältä erityisopettajalta, että näkyy mun valmennettavien nepsy-lapsien käyttäytymisessä erittäin positiivisena se miten toimitaan. Pelaajat tulevat harjoittelemaan jalkapallon pelaamista eikä harjoittelemaan harjoitteita, joka isona riskinä jos koko ajan vaihdellaan ja varioidaan harjoitteita. Meillä   vaihtelu tapahtuu yhden harjoituksen sisällä erityyppisten osioiden kautta ja harjoitusviikon sisällä täysin erilaisten harjoituspäivien kautta. Lisäksi kesällä varioidaan enemmän harjoitteita (rikotaan rutiineja) yhden jakson aikana, koska harjoitellaan silloin vain aamuisin ja mulla apuvalmentajat silloin vaihtelevammin paikalla. Tämä siis U12-U10 vaiheessa ja pelaajat on yhden ikäryhmän sisällä tasoiltaan erittäin vaihtelevia. Esim. tämän hetken P12-ikäluokassa on 47 pelaajaa, joista ykkösryhmä voitti Liiga Etelän ja häntä pelaa Lännen Kolmosta. Ja samoilla organisoinneilla käytännössä mennään myös P10-ikäluokan kanssa.

[Lortto]

Mä valmennan niin, että sisällöissä vuoden aikana alle 10 erilaista peliä + n. 5 erilaista puhtaasti teknistä harjoitetta + kourallinen erilaisia kisoja. Fyysiset osiot pysyy aina yhden jakson samoina, mutta perusorganisointi niissä on muuttumaton koko kauden. Pelit on valittu niin, että samat pelit käytännössä toimii kaikkien periaatteiden harjoittelussa. Tiukka suunnitelma aina jaksoittain niin, että yksittäinen treenipäivä on täysin identtinen koko jakson, mutta joka harjoituspäivä on erilainen viikolla. Jako viikon sisällä on ollut mm. niin että maanantaina on ollut fysiikka+pistepelipäivä, keskiviikko opetuspäivä, torstai tempopäivä ja koko vuoden viikon päättävä harjoitus on maalintekopäivä. Eli käytännössä jakson ekan viikon jälkeen pelaajat tietävät mitä harjoituksissa tapahtuu minäkin päivänä. Todettu erittäin toimivaksi ja pelaajat ovat olleet tyytyväisiä. Lisäksi sain aikoinaan palautteen eräältä erityisopettajalta, että näkyy mun valmennettavien nepsy-lapsien käyttäytymisessä erittäin positiivisena se miten toimitaan. Pelaajat tulevat harjoittelemaan jalkapallon pelaamista eikä harjoittelemaan harjoitteita, joka isona riskinä jos koko ajan vaihdellaan ja varioidaan harjoitteita. Meillä   vaihtelu tapahtuu yhden harjoituksen sisällä erityyppisten osioiden kautta ja harjoitusviikon sisällä täysin erilaisten harjoituspäivien kautta. Lisäksi kesällä varioidaan enemmän harjoitteita (rikotaan rutiineja) yhden jakson aikana, koska harjoitellaan silloin vain aamuisin ja mulla apuvalmentajat silloin vaihtelevammin paikalla. Tämä siis U12-U10 vaiheessa ja pelaajat on yhden ikäryhmän sisällä tasoiltaan erittäin vaihtelevia. Esim. tämän hetken P12-ikäluokassa on 47 pelaajaa, joista ykkösryhmä voitti Liiga Etelän ja häntä pelaa Lännen Kolmosta. Ja samoilla organisoinneilla käytännössä mennään myös P10-ikäluokan kanssa.

Tää on myös yksi tapa ja jos sen kokee toimivan, niin antaa palaa. Pelaajistahan näkee indikaattorin säilyykö intensiteetti, ja saadaanko harjoitettua asioita sopivalla aika-tilapaineella ja siirtyykö se lopulta peliin. Ja lopulta kehittyvätkö pelaajat taidollisesti + fyysisesti.

En tietenkään itsekään halua, että harjoituksessa aikaa menee siihen, että opetellaan itse harjoitetta. Sen takia harjoitteet pitää pystyä ohjeistamaan selkeästi ja saamaan toiminta päälle nopeasti. Esim peleissä en tykkää isosta määrästä sääntöjä, koska äkkiä pelaajien fokus menee sääntöjen opetteluun ja pahimmassa tapauksessa säännöt on pelin logiikan vastaisia (tune riistosta pitää syöttää pallo omalle maalivahdille), joskin toki joitain sääntöjä voi olla.

Kyllä mullakin tietylla kierrolla halutusta teemasta tulee samojakin harjoitteita, mutta pidän varioinnista ja huomaan, että pelaajat pitävät myös, jolloin se näkyy positiivisesti pelaajien kehityksessä. Se mikä on hyvä, että nyt yli kymmeneen vuoteen en oo kuullu kenekään valmennettavan lapsen, nuoren tai aikuisen sanovan "ai taas tää", vaan useesti kuulunu "ai tää, yes!"

[Nigel Kugelschfeir]

Palloliitto on tehnyt tämmöisen jutun ainakin tyttöjoukkueille. En tiedä onko pojilla samaa.

Taito- ja Kykykoulu -pelitapahtumien tavoitteena on luoda pienpeliympäristö joukkueille ja tarjota vaihtoehtoinen pelimuoto, jossa keskiössä on pelaajan henkilökohtainen päätöksentekokyky, 1v1- ja 2v2-tilanteiden ratkaisu ja korkea ottelutempo.

Pelit pelataan 5v5 pelimuodolla
Pelaajamäärä rajattu max 10 (suositus 8 )
Lyhyt peliaika 1x 13-15min  
Otteluiden vaihtoväli 15-20min (paljon pelejä tiiviisti lyhyellä tauolla)
5 ottelua per joukkue/tapahtuma.
otteluissa EI tuomareita vaan pelaajat ratkaisevat tilanteet kentällä itse (tarvittaessa valmennuksesta vastaavat päättävät miten jatketaan)

Tiedä sitten miten tavoitteet toteutuu tässä.

[Jääpoiju]

^ Saksasta matkittu taas tätä suuntaa, mutta hyvä vaan?



Hesarissa oli eilen hyvä juttu rasitusvammoista. Otan pienen riskin ja laitan tähän lähes koko jutun, jos vaikka tieto leviäisi paremmin kuin muksumaarin takaa:

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011615845.html

Miksi nuorilla urheilijoilla on niin paljon rasitusvammoja?

Tähän kysymykseen on etsitty vastauksia eri tahoilla. Pitkään urheilulääkärinä ja myös valmentajana toiminut Harri Hakkarainen kertoi näkemyksensä asiasta Hämeenlinnassa järjestetyssä T-klubin valmennusseminaarissa syyskuussa.

Hänen mukaansa rasitusmurtumien taustalla on usein passiivinen elämäntapa eikä liiallinen harjoittelu.

”Harjoitus antaa lihaskudokselle kasvuärsykkeen, mikä kehittää urheilijaa”, Hakkarainen sanoo.

Sitten tulee iso mutta.

”Jos nuori istuu päivän aikana liikaa ja seuraa älylaitteita, lihaskudos alkaakin sopeutua siihen”, Hakkarainen kertoo.

Sen seurauksena kudos alkaa purkaa luurakennetta ja lihaksen jännerakennetta, jolloin lihakset ja tukielimistö heikkenevät vähitellen. Kun passiivisen makaamisen väliin tehdään raju lajiharjoitus, voi lopputuloksena olla rasitusmurtuma.

Hakkarainen kutsuu huonossa asennossa istumista röhnöttämiseksi, jota hän pitää modernina kansansairautena.

Hakkaraisella on asiasta tuoretta dataa. Hän teki alkuvuodesta kattavan terveystarkastuksen yli sadalle 14–15-vuotiaalle yleisurheilijalle eli Suomen urheiluliiton Team Finland -juniorit valmennusryhmään valituille.

”Melkein kolmasosalla heistä oli joku rasitusperäinen vaiva”, Hakkarainen kertoo.

Lisäksi hänellä on vertailuaineistoa pidemmältä ajalta maastohiihdosta ja palloilulajeista – erityisesti jääkiekosta.

Röhnöttämisen ohella toinen merkittävä vamma-alttiutta lisäävä tekijä on unen laatu. Testipatterissa kysyttiin yleisurheilujuniorien nukkumaanmenoaikoja ja vireystilaa aamuisin sekä sitä, kuinka usein he olivat poikkeuksellisen väsyneitä herättyään.

Yli 70 prosenttia nuorista kertoi tuntevansa olonsa väsyneeksi aamuisin.

”Joillakin oli jopa 20 aamua kuukaudessa poikkeuksellisen väsyneenä”, Hakkarainen kertoo.

Tuloksia käytiin läpi palautetilaisuuksissa, joissa oli paikalla myös vanhemmat tai vanhempi.

”Siellä todettiin väsyneiden urheilijoiden käyttäneen usein älylaitteita myöhään illalla.”

Tämä aiheuttaa väsymystä, ja väsyneenä vammariski kasvaa.

Nuorten yleisurheilijoiden aerobinen peruskunto ei ole toivotulla tasolla. SUL:n nuoruusvaiheen valmennuspäällikkö Aapo Räntilä on todennut, että tyttöjen pitäisi pystyä juoksemaan Cooperin testissä 2 800 metriä ja poikien 3 000 metriä.

Testeissä tytöt ylsivät 2 444 metrin keskiarvoon ja pojat 2 775 metriin. Luvuissa eivät ole mukana lajispesialistit eli kestävyysjuoksijat.

Räntilä on Hakkaraisen kanssa samaa mieltä rasitusvammojen syistä.

”Ne eivät ole seurausta liian kovista harjoitusmääristä, vaan madaltuneesta kyvystä kestää harjoituskuormaa”, Räntilä sanoi hiljattain Ylen haastattelussa.

Monen nuoren yleisurheilijan kroppa on liian hauras tehokkaaseen harjoitteluun. Kun alavatsan lihakset tai lonkankoukistajat eivät ole kunnossa, rasitusvammojen ilmaantuminen on todennäköistä.


Edellä listattujen syiden lisäksi nuorten rasitusvammojen taustalla on hieman yllättävä syy. Hakkarainen on havainnut nuorten urheilijoiden terveystarkastuksissa ilmiön, jota ei aikaisemmilla vuosikymmenillä ole juuri esiintynyt.

”Jalkaterän lihakset ovat monilla erittäin passiiviset”, hän sanoo.

Jalkaterän pitäisi olla kunnossa, koska monissa lajeissa juuri jalkaterä tuottaa viimeisen voiman maahan.

Hakkarainen paikantaa syyn ongelmaan: liian hyvät kengät.

”Hankitaan liian aikaisin hemmetin tukevia kenkiä, kun pitäisi liikkua paljain jaloin ja huonoilla kengillä ja mieluusti kengännauhat auki, jotta jalkaterän lihakset joutuisivat tekemään töitä”, Hakkarainen linjaa.

Korkean teknologian tukevat hiilikuitukengät sen sijaan passivoivat lihaksia. Samoin kovalla alustalla tehtävä tehoharjoittelu.

Terveystarkastuksessa Hakkarainen tiedusteli nuorilta, liikkuvatko nämä paljain jaloin.

”Mitä enemmän liikkui kesäisin paljain jaloin, sitä vähemmän oli rasitusmurtumia.”

Ja kääntäen: jos oli ongelmia jalkaterän hallinnassa, oli usein myös rasitusvammoja.

Oivallinen tapa kehittää jalkaterän lihaksia on rantalentopallo tai biitsifutis hiekka-alustalla.

Nykyiseen ahdinkoon on päädytty, koska arkiliikunta ja omatoiminen höntsääminen ovat vähentyneet olennaisesti verrattuna aiempaan. Tässä suhteessa Hakkarainen nostaa viime vuosina tarkastamansa jääkiekkoilijat positiiviseksi esimerkiksi.

”Aikaisemmin jääkiekkoilijat ihailivat yleisurheilijoiden harjoittelua, mutta nyt tilanne on toisin päin.”

Nuoret kiekkoilijat höntsäävät omalla ajalla eri lajeja ja seuran harjoituksissa tehdään paljon oheisharjoittelua. Tämä näkyy liikuntamäärissä.

Hakkaraisen viime vuosina testaamien nuorten viikoittainen tuntimäärä vaihtele 12 ja 40 tunnin välillä. Luvussa ovat mukana ohjatut harjoitukset seurassa ja kaikki omalla ajalla tapahtunut liikkuminen kävelystä lähtien.

Tuoreessa yleisurheilijoiden testauksessa maajoukkuevalmennukseen valitut nuoret kertoivat liikkuvansa keskimäärin 15 tuntia viikossa, mikä on vain niukasti enemmän kuin yleinen terveysliikunnan suositus (10–14 tuntia).

”Yleisurheilijoilla vaihteluväli oli 12–30 tuntia, kun se on jääkiekkoilijoilla 20–40”, Hakkarainen kertoo.

Hänen mukaansa kiekkojuniorit ovat tottuneet hikoilemaan eri tavoin. He esimerkiksi potkivat usein palloa ennen seuran harjoitussession tai pelin alkua.

”Harvoin yleisurheilija menee potkimaan palloa ennen treeniä tai kilpailua”, Hakkarainen sanoo.

Vaikka Hakkarainen vannoo monipuolisuuden nimiin, hän ei välttämättä suosittele nuorille usean lajin harrastamista ohjatusti seurassa.

”Se on toki hieno asia oikein ymmärrettynä, mutta vaara piilee siinä, että etenkin pääkaupunkiseudulla istutaan viikon mittaan tuntikausia autossa ja harjoitellaan vähän.”

Hakkaraisen mielestä parempi olisi harrastaa kodin lähimaastossa.

”Ja vaikkapa vain yhtä lajia, kunhan se on monipuolisesti rakennettu.”

Jos tavoitteena on olla joskus kilpaurheilija, tärkeintä olisi liikkua mahdollisimman paljon lapsena ja nuorena. Kun nuoruuden harjoitushistoria on laadukas, urheilija pystyy aloittamaan aikuismaisen irtiottoharjoittelun ”oikeaan aikaan”

Jos pohjaa ei ole rakennettu nuorena, tuloksia on turha odottaa aikuisena. Vammoja kylläkin. Vanhempien ja valmentajien pitäisi ymmärtää, ettei oikotietä menestykseen ole.

”Kun maksimoidaan harjoittelua ja edetään kovalla kiireellä, seurauksena on lähinnä kiirehtimisvammoja”, Hakkarainen varoittaa.

Sosiaalisesta mediasta löytyy nykyään paljon materiaalia, jossa maailman huiput esittelevät harjoitteluaan. Nuoret urheilijat katsovat postauksia silmä kovana ja ottavat mallia esikuvistaan.

Hakkaraisen mukaan moni lankeaa someharhaan.

”Nuoret näkevät huippupikajuoksijoiden ottavan viiden minuutin välein lähtökiihdytyksen telineistä ja läpsyttelevän reisiä siinä välillä.”

Nuoret eivät välttämättä ymmärrä, että kyse on huippuvaiheen harjoittelusta. Huipputasolle päästäkseen sprinttereiden on täytynyt harjoitella julmetun paljon nuoruusiässä. Reisien läpsyttely ei siihen riitä.

[mieskone]

Vaikka en arvostakkaan urheilua yhtään niin Hakkaraisen logiikan mukaan koulu tappaa urheilijat istumisen vaatimisella.  Ehkä kannattaisi päästää ne oppilaat joita opiskelu ei kiinnosta painimaan , uimaan ,palloilemaan tanssimaan jne. ja antamaan näin muille rauha opiskella.   Lisäksi ala-asteella voisi olla kaikille pakollinen aamulenkki ja ennen ruokailua tunnin voimaharjoittelu oman kehon painolla. Toki sitten täytyy osata lukea ja kirjoittaa ja vähän laskea 15 vuotiaana.

[Saapas12345]

Ihan asiallista pohdintaa rasitusvammoista.
Muistetaan myös se energian määrä, että syödään tarpeeksi.
Toiseksi maailmalla jo tunnistettu isoksi riskiksi liian aikainen erikoistuminen jolloin harjoittelu on liian yksipuolista, liian aikaisin ja liikaa liian lujaa.
Myös phv:n aikana olisi hyvä hieman himmailla tiettyjen asioiden kanssa.

[Nigel Kugelschfeir]

En tiedä olisiko siinä ideaa, että olisi talvisin joku ihan peruskuntokausi talvella ilman pelejä. Jää- ja hallilajeissa kuitenkin kesällä treenaillaan eikä tehdä edes lajiharjoittelua kovinkaan paljoa. Meillä ainakin vedetään talvikautta ihan samaa tahtia kuin kesällä, jouluna jonkunmoinen tauko. Ei sekään ihan hölmö idea ole että koulupäiviin saisi lisää liikuntaa kun ne on aika passiivisia muuten, etenkin jos äitsykkeli käy aina tuomassa oven eteen.

[Fillarikommari]

Sarjakauden ulkopuolella pitäisi olla kaksi jaksoa: voima- ja nopeusjakso (ei pelejä), kestävyysjakso (pääpaino nopeuskestävyydessä, pelejä).

[Jortsukka]

Ihan asiallista pohdintaa rasitusvammoista.
Muistetaan myös se energian määrä, että syödään tarpeeksi.
Toiseksi maailmalla jo tunnistettu isoksi riskiksi liian aikainen erikoistuminen jolloin harjoittelu on liian yksipuolista, liian aikaisin ja liikaa liian lujaa.
Myös phv:n aikana olisi hyvä hieman himmailla tiettyjen asioiden kanssa.

Mielelläni luen näistä tutkimuksia jotka koskevat jalkapalloa ja sen huipulla harjoittelua liian yksipuolisesti. Sekä sitten tietenkin liian aikaista kiinnitymistä jalkapalloon. Tällä hetkellä kun kaikki data mitä itse seurannut tukee sitä, että jalkapalloon pitää entistä aiemmin kiinnittyä ja jopa erikoistua, jos haluaa huipulle. Toki samalla sisällyttäen paljon monipuolista liikuntaa ja monipuolista harjoittelua.

[Mikaeli]

Otetaan esimerkki Espanjasta, jossa en ole vielä kuullut yhdenkään pelaajan kärsivän selän rasitusmurtumasta ja jalkapöytään ja polveen liittyvät rasitusvammat ovat myös huomattavan paljon harvinaisempia.

Fysiikkaharjoittelu tehdään kesällä pääasiassa rannalla avojaloin, ainakin noissa meidän poikien joukkueissa. Nuoremman pojan (2014) joukkue tekee edelleen kerran viikossa rantatreenin viikossa, vaikka kausi on ollut käynnissä jo 2,5 kuukautta. Treenit koostuvat erilaisista juoksusta ja hypyistä ja ovat todella rankat. Toki Espanjassa seuratoiminnan volyymit ovat ennen murrosikää merkittävästi matalammat.

[bupa dukta]

Olen itsekin vähän ihmetellyt kun loppujuoksut vedetään nappulat jalassa tekonurmella. Alle vedetty 1.5h treeniä jo samalla kovalla alustalla. Ainakin täällä on lenkkipolku kentän takana missä voisi juosta lenkkarit jalassa. Tuo voisi vähän vähentää iskutusta. En tiedä sitten onko väliä. Mutta loppujuoksusta joudun vaihtamaan mielipidettä kun kuuntelin liikuntalabra podcastista lasten liikunnan tutkintaan erikoistuneen Eero Haapalan jakson. Siinä kerrottiin että lapsilla kestävyyskuntoa kehittää juuri tuollaiset juoksuvedot. Niitä kai se kannattaa näillä 9-12v sitten vetää siellä lopussa sen 10min. sitten

[Jääpoiju]

lapsilla kestävyyskuntoa kehittää juuri tuollaiset juoksuvedot.

Millaiset juuri tuollaiset? Treenien jälkeen hölkkä? Treenien jälkeen "viivoja", vai jotain muuta?

[bupa dukta]

Viivoja pikku palautuksella.

[Valonheitin]

Viivoja pikku palautuksella.

Sanna Marinilla nämä

Vakavasti puhuen meillä on varmasti parannettavaa esim. juuri juoksujen ajankohdassa tai siinä, että millä alustalla juoksuja tehdään. Mutta väittäisin kuitenkin juurisyyn olevan siinä, että meillä aloitetaan fyysinen harjoittelu liian myöhään, jolloin lapset eivät ole lisäkuormitukseen valmiita. Tähän kun lisää muutenkin passiivisen elämäntavan, niin loukkaantumisia tulee väkisinkin.

[Nipale]

Olen itsekin vähän ihmetellyt kun loppujuoksut vedetään nappulat jalassa tekonurmella. Alle vedetty 1.5h treeniä jo samalla kovalla alustalla. Ainakin täällä on lenkkipolku kentän takana missä voisi juosta lenkkarit jalassa. Tuo voisi vähän vähentää iskutusta. En tiedä sitten onko väliä. Mutta loppujuoksusta joudun vaihtamaan mielipidettä kun kuuntelin liikuntalabra podcastista lasten liikunnan tutkintaan erikoistuneen Eero Haapalan jakson. Siinä kerrottiin että lapsilla kestävyyskuntoa kehittää juuri tuollaiset juoksuvedot. Niitä kai se kannattaa näillä 9-12v sitten vetää siellä lopussa sen 10min. sitten

Suurin syy varmasti se että 20-80 lapsen kanssa kaikennäköiset siirtymät ovat tuskallisia.

[Hegetsu]

En tiedä olisiko siinä ideaa, että olisi talvisin joku ihan peruskuntokausi talvella ilman pelejä. Jää- ja hallilajeissa kuitenkin kesällä treenaillaan eikä tehdä edes lajiharjoittelua kovinkaan paljoa. Meillä ainakin vedetään talvikautta ihan samaa tahtia kuin kesällä, jouluna jonkunmoinen tauko. Ei sekään ihan hölmö idea ole että koulupäiviin saisi lisää liikuntaa kun ne on aika passiivisia muuten, etenkin jos äitsykkeli käy aina tuomassa oven eteen.

Tytön jengissä oli aikanaan ainakinkahdella kaudella (T14 ja T15 väli ja T15 ja naisten sarjan väli) talvikaudella muistaakseni ensisijaisesti fysiikkaa (sali, lenkkiä, sulkista, painia, lumijuoksua yms.) ja pallollista treeniä vain kerran viikossa kun silloin oli kupla vuoro eli lumiaikana ei taidettu juurikaan olla ulkokentillä. Malli vaati sen, että kun kentät suli niin piti olla treenipelejä tarjolla jotta kausi lähti käyntiin kunnollisesti. Itse sanoisin, että homma toimi ihan ok joukkueen tasoon nähden (pelasivat ykköstä juniorisarjoissa) ja ehkä auttoi loukkien osalta kun niitä ei jengissä ollut paljoa ja toisaalta ehkä teki talvikaudesta kevyemmän kun lenkit ja salitreenit oli autonomista toimintaa (olisikohan yhteislenkki ollut 2 kertaa/kk ja sali 1 kerta/kk).