Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[koera]

En siis sano etteikö varhainen erikoistuminen ole se mistä ei pääse huipulle, pääsee toki, kolmas osa...

Ei pääse edes kolmasosa. Mutta niistä jotka eivät ole varhaisen erikoistumisen polkua kulkeneet pääsee ehkä yksi sadastatuhannesta.

Ja ainakin tutkimuskentällä riskejä on paljon havaittu varhaisen erikoistumisen poluista...vaikka sitten sieltä englannista missä se on "voimissaan", ja sieltä sitten isoimpina vaikka mielenterveysongelmat muista puhumattakaan.

Ihan höpöä, eikä tämän tueksi löydy yhtään tutkimusta. Varhainen erikoistuminen ei aiheuta mitään erityisiä ongelmia. Lapsien kautta ambitioitaan elävät vanhemmat näitä lähinnä aiheuttaa, mutta ei noita vanhempia lapsen monilajisuudella paranneta.

[Saapas12345]

Ei pääse edes kolmasosa. Mutta niistä jotka eivät ole varhaisen erikoistumisen polkua kulkeneet pääsee ehkä yksi sadastatuhannesta.

Ihan höpöä, eikä tämän tueksi löydy yhtään tutkimusta. Varhainen erikoistuminen ei aiheuta mitään erityisiä ongelmia. Lapsien kautta ambitioitaan elävät vanhemmat näitä lähinnä aiheuttaa, mutta ei noita vanhempia lapsen monilajisuudella paranneta.

Joo, siis kolmasosa siitä ketä päätyy ammattilaiseksi tai siis on ammattilainen ja sen junnupolu.

ei kokonaismassasta, se prosentti onkin sitten olematon.

Ehkä ei oo tutkittu😅
https://www.researchgate.net/publication/330603242_Exploring_Early_Sport_Specialization_Associations_With_Psychosocial_Outcomes

Cityn pelaaja viimeistään herätti myös englannin Akatemia järjestelmän reagoimaan asiaan...

Mutta jostain sinäkin olet tuohon ajatukseen päätynyt ja näkisin kyllä mielellään ne tutkimukset miksi tuommoiseen ajatukseen olet tullut. Koskien siis jälkimmäistä kommenttiasi.

[Valonheitin]

Jos nyt muistan oikein tuon Cityn tapauksen ja yleisesti keskustelun akatemiapelaajien mielenterveyden tukemista, liittyy se lähinnä siihen, että miten käsitellä pettymyksiä, kun jalkapallosta ei tulekkaan ammattia.

En nyt oikein ymmärrä, miten esim. muiden lajien harrastaminen vähentää tuota pettymystä. Akatemiapelaajalla on vain yksi tavoite, eikä sivussa harrastettu hiihto sitä pettymystä juuri vähennä.

[Jortsukka]

Jos nyt muistan oikein tuon Cityn tapauksen ja yleisesti keskustelun akatemiapelaajien mielenterveyden tukemista, liittyy se lähinnä siihen, että miten käsitellä pettymyksiä, kun jalkapallosta ei tulekkaan ammattia.

En nyt oikein ymmärrä, miten esim. muiden lajien harrastaminen vähentää tuota pettymystä. Akatemiapelaajalla on vain yksi tavoite, eikä sivussa harrastettu hiihto sitä pettymystä juuri vähennä.

Oikeastihan näissä on taustalla useimmiten se että perheet myös luovat paineita ja ovat päättäneet että lapsesta tehdään tähti. Sitten kun lapsesta ei tule, niin tottakai se on kova paikka lapsille. Monilajisuus voi olla ihan samalla tavalla ongelma nykyisin, kun olen itse törmännyt useisiin(kymmeniin) tapauksiin missä harrastetaan niin montaa lajia että lapsella ei ole ollenkaan vapaa-aikaa. Koko ajan on ohjattua toimintaa, jolloin pää ei saa lepoa ollenkaan.

Kaikki data tukee sitä, että liika ohjattu toiminta liian nuorena ei ole hyväksi, vaan pitää olla myös omatoimista harjoittelua, joka on oikeasti omaa, jotta lapsella on aikaa tehdä muutakin kuin kuunnella ohjeita. Se on valtavasti henkisesti eri asia tehdä omatoimista "valmentajan ohjeilla" omalla ajalla kuin valvovan silmän alla.

Kaikki tutkimukset edelleen mitä tehty tukevat, että jalkapallon kanssa pitää tehdä todella paljon jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tämä trendi on vielä ollut koko ajan nouseva ja esim. siinä missä vielä esim. 2000-luvun alussa vaikka Espanjan maajoukkueen pelaajissa oli paljon enemmän pelaajia jotka olivat tulleet vasta U-12 vaiheessa isompaan akatemiaan, niin nyt U21 vaiheen pelaajissa käytännössä lähes kaikki ovat siinä U10 vaiheessa jo isoissa akatemioissa. Aika lähellä ollaan tässä myös Saksat, Italiat jne.

Suomessa samaan aikaan vielä väitellään näistä asioista ihan kun ne olisi oikeasti valintoja tai järkeviä polkuja huipulle. Ihan vain seuraamalla kenttätasolla Suomessakin, niin jos pelaaja harrastaa nyt vaikka jalkapalloa, jääkiekkoa ja salibandyä, niin missä välissä hän ehtisi enää 10+ vuotiaana omalla ajalla toimimaan pallon kanssa. Esim. jääkiekossa voi 10-vuotiaalla olla 5 harjoitusta viikkoon, joten täysin mahdoton yhtälö.

Tiedän että eräässä seurassa Suomessa oli ns. tutkittu miten pelaajat pääsivät huipulle ja näiden kaikkien yhteiset kolme nimittäjää olivat:

- Oma halu kehittyä ja tehdä pallon kanssa paljon asioita omalla ajalla
- Perheen tuki
- Liikkuminen omalla ajalla(esim. tulivat aina pyörillä harjoituksiin kun mahdollista vs istuivat autossa)

Jos nyt Suomessa edes nuo ymmärrettäisiin että ovat varmasti lähes aina siellä taustalla, niin voitaisiin saada kehitystä. Sen sijaan täällä höpistään jostain tutkimuksista miten keihään heittäjiä tai MLB pelaajia tulee niistä jotka ovat harrastaneet montaa lajia.

[Fillarikommari]

Aikaiseen erikoistumiseen liittyy myös muita negatiivisia asioita kuin ammattilaiseksi pääsemisen toteutumatta jääminen. Lapsen ja nuoren kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on parempi harrastaa montaa lajia ja keskittyä nauttimaan liikkumisesta.

Tässä kuitenkin unohtuu, että urheileminen ei ole hyvinvoinnin lisäämistä vaan rajojen ylittämistä ja kilpailua. Urheileminen on lähtökohtaisesti epäterveellistä. Se altistaa vammoille, väsymiselle ja stressille. Urheilemista ei tarvitse eikä pidä perustella sillä, että se olisi nuorten hyvinvoinnin kannalta hyvä asia.

Juuri siksi, että urheileminen on lähtökohtaisesti epäterveellistä, täytyy jatkuvasti kiinnittää huomiota urheilijoiden hyvinvointiin, jaksamiseen ja vammojen ehkäisyyn. Harrastamisessa sitä ei tarvitse tehdä, koska harrastaminen on ihan sinällään hauskaa ja hyvinvointia lisäävää (toki siinäkin voi olla ongelmia).

Urheilemisen epäterveellisyys pitäisi tunnistaa ja tunnustaa aivan ensimmäisenä ja sen jälkeen rakentaa huipulle tähtäävää toimintaa. Suomalaiset on kansana täysin unohtaneet, mitä urheileminen on.

[Saapas12345]

Jos nyt muistan oikein tuon Cityn tapauksen ja yleisesti keskustelun akatemiapelaajien mielenterveyden tukemista, liittyy se lähinnä siihen, että miten käsitellä pettymyksiä, kun jalkapallosta ei tulekkaan ammattia.

En nyt oikein ymmärrä, miten esim. muiden lajien harrastaminen vähentää tuota pettymystä. Akatemiapelaajalla on vain yksi tavoite, eikä sivussa harrastettu hiihto sitä pettymystä juuri vähennä.

Öö, samat riskit on lajista riippumatta, tässä oli puhe varhaisesta erikoistumisesta.
Siitä voidaan olla huolissaan tai sitten ei, ihan miten kukin haluaa..
Isojen poikien Akatemia järjestelmä on loppu viimein puhdasta bisnestä, missä pelinappuloina on lapsukaiset. Ei ketään enää kiinnosta jos et ole riittävän hyvä, tuohon asiaan ollaan heräämässä/herätty, ehkä viimein tämän city pelaajan tapahtuman jälkeen.
Tarve olla jotain, tai näyttää olevan jotain on puhtaasti vinoutunut, parempi tavoite olisi synnyttää rakkautta.... Lajiin...

[Saapas12345]

Oikeastihan näissä on taustalla useimmiten se että perheet myös luovat paineita ja ovat päättäneet että lapsesta tehdään tähti. Sitten kun lapsesta ei tule, niin tottakai se on kova paikka lapsille. Monilajisuus voi olla ihan samalla tavalla ongelma nykyisin, kun olen itse törmännyt useisiin(kymmeniin) tapauksiin missä harrastetaan niin montaa lajia että lapsella ei ole ollenkaan vapaa-aikaa. Koko ajan on ohjattua toimintaa, jolloin pää ei saa lepoa ollenkaan.

Kaikki data tukee sitä, että liika ohjattu toiminta liian nuorena ei ole hyväksi, vaan pitää olla myös omatoimista harjoittelua, joka on oikeasti omaa, jotta lapsella on aikaa tehdä muutakin kuin kuunnella ohjeita. Se on valtavasti henkisesti eri asia tehdä omatoimista "valmentajan ohjeilla" omalla ajalla kuin valvovan silmän alla.

Kaikki tutkimukset edelleen mitä tehty tukevat, että jalkapallon kanssa pitää tehdä todella paljon jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tämä trendi on vielä ollut koko ajan nouseva ja esim. siinä missä vielä esim. 2000-luvun alussa vaikka Espanjan maajoukkueen pelaajissa oli paljon enemmän pelaajia jotka olivat tulleet vasta U-12 vaiheessa isompaan akatemiaan, niin nyt U21 vaiheen pelaajissa käytännössä lähes kaikki ovat siinä U10 vaiheessa jo isoissa akatemioissa. Aika lähellä ollaan tässä myös Saksat, Italiat jne.

Suomessa samaan aikaan vielä väitellään näistä asioista ihan kun ne olisi oikeasti valintoja tai järkeviä polkuja huipulle. Ihan vain seuraamalla kenttätasolla Suomessakin, niin jos pelaaja harrastaa nyt vaikka jalkapalloa, jääkiekkoa ja salibandyä, niin missä välissä hän ehtisi enää 10+ vuotiaana omalla ajalla toimimaan pallon kanssa. Esim. jääkiekossa voi 10-vuotiaalla olla 5 harjoitusta viikkoon, joten täysin mahdoton yhtälö.

Tiedän että eräässä seurassa Suomessa oli ns. tutkittu miten pelaajat pääsivät huipulle ja näiden kaikkien yhteiset kolme nimittäjää olivat:

- Oma halu kehittyä ja tehdä pallon kanssa paljon asioita omalla ajalla
- Perheen tuki
- Liikkuminen omalla ajalla(esim. tulivat aina pyörillä harjoituksiin kun mahdollista vs istuivat autossa)

Jos nyt Suomessa edes nuo ymmärrettäisiin että ovat varmasti lähes aina siellä taustalla, niin voitaisiin saada kehitystä. Sen sijaan täällä höpistään jostain tutkimuksista miten keihään heittäjiä tai MLB pelaajia tulee niistä jotka ovat harrastaneet montaa lajia.

Jep ja joo...

Suomessa nyt puuttuu se massa 15-vuotiaana,ketä haluaa oikeasti panostaa, miksi se on siihen mennyt? Ja ehkä myös isosti olisi parannuksen varaa myös siinä että miten heitä autetaan, että se ei jäisi pelkästään juuri sen perheen osaamisen varaan.
Siinä iässä kun voidaan tehdä aika paljonkin väärin asioita ja sillä on kyllä merkitystä.
Ajatellaan että Suomessa löytyy siinä n. 100 pelaajaa, kenellä noi asiat on kunnossa, vastaavasti sitten jossain englannissa se määrä hatusta heitettynä on se 2000.

[Valonheitin]

Öö, samat riskit on lajista riippumatta, tässä oli puhe varhaisesta erikoistumisesta.
Siitä voidaan olla huolissaan tai sitten ei, ihan miten kukin haluaa..
Isojen poikien Akatemia järjestelmä on loppu viimein puhdasta bisnestä, missä pelinappuloina on lapsukaiset. Ei ketään enää kiinnosta jos et ole riittävän hyvä, tuohon asiaan ollaan heräämässä/herätty, ehkä viimein tämän city pelaajan tapahtuman jälkeen.
Tarve olla jotain, tai näyttää olevan jotain on puhtaasti vinoutunut, parempi tavoite olisi synnyttää rakkautta.... Lajiin...

Ehkä en pääse nyt mukaan sinun ajatuksen juoksuun, mutta vastasit väitteeseen, ettei aikaisesta erikoistumisesta ole ongelmia viittaamalla tuohon tutkimukseen. Ongelmat, joista itse olen ainakin Englannissa lukenut, liittyvät lähinnä akatemiavaiheen loppuvaiheeseen ja mahdollisen uran katkeamiseen.  Ei aikaisen erikoistumisen ongelmiin. Tuota pettymystä ei sitten helpota se, että on lapsuusvaiheessa harrastanut useampaa lajia.

Itse suhtaudun hyvin positiivisesti lasten harrastamiseen ja eri lajeja on hyvä kokeilla. Mutta jos jalkapallosta haluaa ammatin, niin ajallisesti on hyvin vaikea olla monessa lajissa aktiivinen.

[Saapas12345]

Ehkä en pääse nyt mukaan sinun ajatuksen juoksuun, mutta vastasit väitteeseen, ettei aikaisesta erikoistumisesta ole ongelmia viittaamalla tuohon tutkimukseen. Ongelmat, joista itse olen ainakin Englannissa lukenut, liittyvät lähinnä akatemiavaiheen loppuvaiheeseen ja mahdollisen uran katkeamiseen.  Ei aikaisen erikoistumisen ongelmiin. Tuota pettymystä ei sitten helpota se, että on lapsuusvaiheessa harrastanut useampaa lajia.

Itse suhtaudun hyvin positiivisesti lasten harrastamiseen ja eri lajeja on hyvä kokeilla. Mutta jos jalkapallosta haluaa ammatin, niin ajallisesti on hyvin vaikea olla monessa lajissa aktiivinen.

Ei vaan juuri aikaisella erikoistumisella saattaa tulla ongelmia ja se tutkimus käsitteli juuri alle 12.vee, siitä ylöspäin on helppo löytää isoja ongelmia tuon suhteen...
Ja loppuhuipennus voi pitkällä tähtäimellä olla juuri city pelaajan kaltainen.

[Jääpoiju]

Ja pointti oli mikä? Että urheilullisuus lapsuudessa ei korreloi aikuisena ammattilaiseksi pääsemisen kanssa? On osoitettu vahva korrelaatio ammattilaiseksi pääsemisen ja fyysisten (räjähtävyys ja nopeus) ominaisuuksien 12-vuotiaana välillä.

Tuossa mainittiin: Findings suggest that high achievers during childhood and early adolescence may not develop into successful senior professionals, raising concerns about the predictive utility of talent identification models.

Eli jokseenkin että Tulokset viittaavat siihen, että lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa menestyneet eivät välttämättä kehity menestyviksi kokeneiksi ammattilaisiksi, mikä herättää huolta kykyjen tunnistamismallien ennustavasta hyödyllisyydestä.

[Mikaeli]

Tuossa mainittiin: Findings suggest that high achievers during childhood and early adolescence may not develop into successful senior professionals, raising concerns about the predictive utility of talent identification models.

Eli jokseenkin että Tulokset viittaavat siihen, että lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa menestyneet eivät välttämättä kehity menestyviksi kokeneiksi ammattilaisiksi, mikä herättää huolta kykyjen tunnistamismallien ennustavasta hyödyllisyydestä.

Täällähän käy keskustelu kuumana, niin lainataan vaikka tätä viestiä. Nythän akateemisessa kirjallisuudessa on laaja konsensus siitä, että lapsuus- ja nuoruusvaiheen menestymistä ennustaa pääasiassa syntymäkvartaali ja aikainen biologinen kehitys. Nämä luonnollisesti eivät ole kovinkaan pysyviä kilpailuetuja, joten on luonnollista, että tästä joukosta ei tule kaikki aikuisiän ammattilaiset.

Monilajisuus keskustelussa tosiaan menee usein puurot ja vellit sekaisin. Käytännössä jalkapallon osalta näiden monilajisten jalkapallon harjoittelun osuus on ollut samalla tasolla kuin ns varhaisten erikoistujien, jolloin heidän kokonaisliikuntamäärä on ollut vastaavasti suurempi. Täysin väärä tulkinta on se, että 3h viikossa futista, sählyä ja koripalloa kokonaisliikuntamäärän ollessa vaikka sen 20h olisi parempi kuin 9h viikossa jalkapalloa 20h kokonaisliikuntamäärällä. 9h futista, 3h sählyä ja 3h koripalloa 30h kokonaisliikuntamäärällä lienee kuitenkin parempi. Kaikki tutkimukset kuitenkin tukevat sitä, että jalkapallo on aikaisen kiinnittymisen laji eli sitä pitää lapsesta pitäen harjoitella paljon.

[erno]

Tohon edelliseen voi lisätä myös sen, että viime vuosina on ollut näyttöä siitä että varhaisen syntymäpäivän ja varhaisen biologisen kehittymisen lisäksi saat ison edgen jos oot jokin muu kuin perheesi vanhin lapsi...

[Kruydenhuys]

Eli jokseenkin että Tulokset viittaavat siihen, että lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa menestyneet eivät välttämättä kehity menestyviksi kokeneiksi ammattilaisiksi, mikä herättää huolta kykyjen tunnistamismallien ennustavasta hyödyllisyydestä.

Ainakin Etelä-Suomessa poikien joukkueisiin yritetään haalia varhaisia kehittyjiä, jotta pärjättäisiin 12-13 vuotiaiden liigassa. Varhaisten kehittyjien lento loppuu, kun muut ajaa pituuskasvun kiinni ja kasvaa vielä ohikin. Jos lahjakkaista varhaisista kehittyjistä halutaan huippuja, niin niiden pitäisi pelata oman kokoisiaan vastaan. Mutta kun valmentajille on tärkeämpää pärjätä 12 ja 13 vuotiaiden sarjassa, kuin pitkäjänteisesti kehittää pelaajia, niin toimitaan näin.

[Jääpoiju]

Lukematta koko artikkelia/tutkimusta voisi ajatella, että se lapsuusvaiheen etu laiskistaa ja tämä "moodi" jää päälle. Kun taas ne jotka sinnittelee varhaisnuoruuteen asti takamatkalta, kehittävät siinä matkallaan itselleen sinnikkyyttä, joka on erittäin tärkeä taito elämässä muutenkin.

Näin keittiöpsykologin tutkinnolla totean.

[lilacs]

Ainakin Etelä-Suomessa poikien joukkueisiin yritetään haalia varhaisia kehittyjiä, jotta pärjättäisiin 12-13 vuotiaiden liigassa. Varhaisten kehittyjien lento loppuu, kun muut ajaa pituuskasvun kiinni ja kasvaa vielä ohikin. Jos lahjakkaista varhaisista kehittyjistä halutaan huippuja, niin niiden pitäisi pelata oman kokoisiaan vastaan. Mutta kun valmentajille on tärkeämpää pärjätä 12 ja 13 vuotiaiden sarjassa, kuin pitkäjänteisesti kehittää pelaajia, niin toimitaan näin.

Juuri näin. Itsekin miettinyt että pelaajia ei pitäisi jakaa ikäluokan mukaan, vaan koon / fyysisen kehitysasteen. Ei kehitä ketään jos joku siellä kahta päätä pitempänä jyrää heikommat alleen.

[Mikaeli]

Ainakin Etelä-Suomessa poikien joukkueisiin yritetään haalia varhaisia kehittyjiä, jotta pärjättäisiin 12-13 vuotiaiden liigassa. Varhaisten kehittyjien lento loppuu, kun muut ajaa pituuskasvun kiinni ja kasvaa vielä ohikin. Jos lahjakkaista varhaisista kehittyjistä halutaan huippuja, niin niiden pitäisi pelata oman kokoisiaan vastaan. Mutta kun valmentajille on tärkeämpää pärjätä 12 ja 13 vuotiaiden sarjassa, kuin pitkäjänteisesti kehittää pelaajia, niin toimitaan näin.

Ainakin tuntemieni valmentajien osalta katsotaan pelkästään sen hetken suoritustasoa, vaikka puhutaan pelaajakehityksestä. Sinänsähän kehitysmielessä pelaajien jakaminen pelkästään syntymävuoden perusteella on yhtä arbitraarista kuin esim kenkän numeron tai pituuden avulla jaottelu. Jälkimmäiset tosin toimisivat paremmin kehitysvaiheen määrittelyssä.

[mieskone]

Juuri näin. Itsekin miettinyt että pelaajia ei pitäisi jakaa ikäluokan mukaan, vaan koon / fyysisen kehitysasteen. Ei kehitä ketään jos joku siellä kahta päätä pitempänä jyrää heikommat alleen.

Yleensä onnistumiset junnuissa lisäävät motivaatiota eikä se aikuisen kokoinen kymmenvuotias pysty vetämään 16 vuotiaiden mukana.

[Siperia]

Tämä on nyt joku 100 kertaa jo käyty palstalla lävitse ja koko ajan trendi menee kohti sitä, että entistä nuorempana lajiin pitää panostaa entistä enemmän. Noin esimerkkinä Englannin U21 maajoukkueen kenttäpelaajista viimeisessä ikkunassa 17/19 olivat U9 mennessä siirtyneet isoon akatemiaan(Valioliiga/Champpari tasoinen akatemia). Espanjan U21 trendi melkein sama, U10 mennessä 80% pelaajista ovat isoissa akatemioissa ja 95% U12 mennessä.

Mitenkäs A-maajoukkuepelaajilla?

[lilacs]

Yleensä onnistumiset junnuissa lisäävät motivaatiota eikä se aikuisen kokoinen kymmenvuotias pysty vetämään 16 vuotiaiden mukana.

Ei mutta hyvin vaikka 11-vuotiaiden, tai ehkä jopa 12-vuotiaiden

[Saapas12345]

Mitenkäs A-maajoukkuepelaajilla?

Otetaan Qatar mm2022, 8 parasta maata.
       Akatemian aloituksen Keski ikä
1. Argentiina 11.8
2. Ranska 12.9
3. Kroatia 11.5
4. Marokko 13.9
5. Brasilia 12.8
6. Hollanti 9.5
7. Englanti 8.5
8. Portugali 9.5

Tanska pohjoismaana 14.0
Keski-ikä kaikki pelaajat mukaan lukien oli 13.2.

[ginikettu]

Otetaan Qatar mm2022, 8 parasta maata.
       Akatemian aloituksen Keski ikä
1. Argentiina 11.8
2. Ranska 12.9
3. Kroatia 11.5
4. Marokko 13.9
5. Brasilia 12.8
6. Hollanti 9.5
7. Englanti 8.5
8. Portugali 9.5

Tanska pohjoismaana 14.0
Keski-ikä kaikki pelaajat mukaan lukien oli 13.2.

Tämä on aika mielenkiintoinen, koska on noinkin korkea suhteessa u21. Ymmärrettävää, että nuorisomajusss.pelaa.enemmä näitä, mutta eron suuruus kertoo myös siitä, ettei ihan nuorina akatemiaan valikoidu lopulta kuin suhteellisen pieni osa ammattilaisista eli niihin liikaa panostaminen voi herkästi kostautua tai järkevää on myös nuorimmissa tarjota mahdollisimman suurelle joukolle laadukasta valmennusta.

[Jääpoiju]

Tämä on aika mielenkiintoinen, koska on noinkin korkea suhteessa u21. Ymmärrettävää, että nuorisomajusss.pelaa.enemmä näitä, mutta eron suuruus kertoo myös siitä, ettei ihan nuorina akatemiaan valikoidu lopulta kuin suhteellisen pieni osa ammattilaisista eli niihin liikaa panostaminen voi herkästi kostautua tai järkevää on myös nuorimmissa tarjota mahdollisimman suurelle joukolle laadukasta valmennusta.

Eli voiko sanoa: Tulokset viittaavat siihen, että lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa menestyneet eivät välttämättä kehity menestyviksi kokeneiksi ammattilaisiksi, mikä herättää huolta kykyjen tunnistamismallien ennustavasta hyödyllisyydestä.

[ginikettu]

Eli voiko sanoa: Tulokset viittaavat siihen, että lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa menestyneet eivät välttämättä kehity menestyviksi kokeneiksi ammattilaisiksi, mikä herättää huolta kykyjen tunnistamismallien ennustavasta hyödyllisyydestä.

Jotakuinkin noin. ja suomessa ei tosiaan kannattaisi ainakaan loppuvuoden lapsia tai hitaamman henkisen ja fyysisen kasvun lapsia saada ulos kehityksestä. Isoissa maissa voidaan karsia rankemmin.

[Jortsukka]

Tanska pohjoismaana 14.0

Tanskassahan akatemiatoiminta, virallinen, alkaa vasta U13 eteenpäin, että ei kovin ihme jos tuo on silloin ikärajana. Tämä siis liiton asetus että isot akatemiat saa aloittaa vasta virallisen akatemiatoiminnan U13. Toki esim. Köpiksellä ja Midtjylland jne. pyörittää jo tuota ennen paljon toimintaa heidän allaan.

Tämä on aika mielenkiintoinen, koska on noinkin korkea suhteessa u21. Ymmärrettävää, että nuorisomajusss.pelaa.enemmä näitä, mutta eron suuruus kertoo myös siitä, ettei ihan nuorina akatemiaan valikoidu lopulta kuin suhteellisen pieni osa ammattilaisista eli niihin liikaa panostaminen voi herkästi kostautua tai järkevää on myös nuorimmissa tarjota mahdollisimman suurelle joukolle laadukasta valmennusta.

Toki tilastot ei kerro kaikkea, koska eri maissa on erilaiset tavat miten pelaajia kasvatetaan ja monissa maissa on erilaisia rajoituksia. Esim. Tanskan rajoitus tosiaan että alle 13-vuotiaana ei saa akatemiajoukkueita edes olla, virallisesti. Ranskassa taas liittovetoisesti parhaat pelaajat ovat jo monet pienestä pitäen liiton akatemioissa mallia Clairfontaine. Esim. Kylian Mbappen perässä oltiin jo 10-vuotiaasta, mutta hän jatkoi ns. kyläseurassa kun oli Clairfontainessa huippuvalmennuksessa. Tämän takia esim. tuolla moni vasta myöhemmin siirtyy sitten isompaan seuraan, kuten Mbappe 14-vuotiaana Monacoon.

Jotakuinkin noin. ja suomessa ei tosiaan kannattaisi ainakaan loppuvuoden lapsia tai hitaamman henkisen ja fyysisen kasvun lapsia saada ulos kehityksestä. Isoissa maissa voidaan karsia rankemmin.

Suomessa ei saisi ketään hukata, tosin Suomessa muutenkin pelaajat pääosin menevät kyllä huipulle ilman mitään järjestelmällistä toimintaa. Suomessa ei ole käytännössä yhtään seuraa mistä ns. säännöllisesti tulisi kv-tason pelaajia, niin että seura jotenkin merkittävästi tuon eteen tekisi. Takana on pelaajat, pelaajien perheet ja sitten jotkut hyvät valmentajat. Suomessa jalkapalloon riittävästi panostavia pelaajia on niin vähän, että kaikista pitäisi pitää huoli. Se ei kuitenkaan saa olla synonyymi sille että "myöhemminkin ehtii" vaan pitäisi oikeasti ymmärtää kuinka paljon työtä vaatii huipulle pääseminen.

Samalla hyvä tunnistaa että Suomesta ne parhaat juniorit ovat kyllä pääosin kaikki olleet jo lapsuusvaiheessa, hyvin nuorena, ihan niitä parhaita omissa ikäluokissaan. On toki yksittäisiä poikkeuksia, mutta Matias Siltaset, Otto Ruopit, Naatan Skytät, Juho Talvitiet ja kumppanit olivat kaikki jo 9-vuotiaana pelaajia jotka erottuivat muista. Eli turha myöskään odottaa että sinne huipulle tyhjästä tultaisiin, jos ei riittävästi ole tehty töitä.

[Saapas12345]

Tanskassahan akatemiatoiminta, virallinen, alkaa vasta U13 eteenpäin, että ei kovin ihme jos tuo on silloin ikärajana. Tämä siis liiton asetus että isot akatemiat saa aloittaa vasta virallisen akatemiatoiminnan U13. Toki esim. Köpiksellä ja Midtjylland jne. pyörittää jo tuota ennen paljon toimintaa heidän allaan.

Toki tilastot ei kerro kaikkea, koska eri maissa on erilaiset tavat miten pelaajia kasvatetaan ja monissa maissa on erilaisia rajoituksia. Esim. Tanskan rajoitus tosiaan että alle 13-vuotiaana ei saa akatemiajoukkueita edes olla, virallisesti. Ranskassa taas liittovetoisesti parhaat pelaajat ovat jo monet pienestä pitäen liiton akatemioissa mallia Clairfontaine. Esim. Kylian Mbappen perässä oltiin jo 10-vuotiaasta, mutta hän jatkoi ns. kyläseurassa kun oli Clairfontainessa huippuvalmennuksessa. Tämän takia esim. tuolla moni vasta myöhemmin siirtyy sitten isompaan seuraan, kuten Mbappe 14-vuotiaana Monacoon.

Suomessa ei saisi ketään hukata, tosin Suomessa muutenkin pelaajat pääosin menevät kyllä huipulle ilman mitään järjestelmällistä toimintaa. Suomessa ei ole käytännössä yhtään seuraa mistä ns. säännöllisesti tulisi kv-tason pelaajia, niin että seura jotenkin merkittävästi tuon eteen tekisi. Takana on pelaajat, pelaajien perheet ja sitten jotkut hyvät valmentajat. Suomessa jalkapalloon riittävästi panostavia pelaajia on niin vähän, että kaikista pitäisi pitää huoli. Se ei kuitenkaan saa olla synonyymi sille että "myöhemminkin ehtii" vaan pitäisi oikeasti ymmärtää kuinka paljon työtä vaatii huipulle pääseminen.

Samalla hyvä tunnistaa että Suomesta ne parhaat juniorit ovat kyllä pääosin kaikki olleet jo lapsuusvaiheessa, hyvin nuorena, ihan niitä parhaita omissa ikäluokissaan. On toki yksittäisiä poikkeuksia, mutta Matias Siltaset, Otto Ruopit, Naatan Skytät, Juho Talvitiet ja kumppanit olivat kaikki jo 9-vuotiaana pelaajia jotka erottuivat muista. Eli turha myöskään odottaa että sinne huipulle tyhjästä tultaisiin, jos ei riittävästi ole tehty töitä.

Joo, siis Tanskassa virallinen talentti ohjelma alkaa vasta 13-vee ylöspäin, akatemiat pyörii jo alle 10.vee.

Lainaus tutkijoiden pohdinnasta:
"Denmark, as other Scandinavian countries, has a voluntary broad-based sports model which might explain why players start playing for professional soccer academies at later ages"