|
BrDead
|
 |
BrDead
Vastaus #100 : 18.08.2011 klo 08:20:24 |
|
Ohhoh, onpas täällä asiallista ja perusteltua keskustelua varsin läheltä liippaavasta aiheesta. Espoolainen futis vaatisi ehdottomasti (jälleen kerran) suurta aivoriihtä ja keskustelua, miten koko hommaa saataisiin YHDESSÄ eteenpäin.
Espoo on sekä väestörakenteeltaan, että seurarakenteeltaan haasteellinen ja Suomessa jopa ainutlaatuinen ympäristö. Toimijoita on hirveän monta ja samalla myös toimintatapoja. Tähän kun tosiaan yhdistetään se, että kasvattajaseurojen hallituksissa istuu ihmisiä, jotka eivät ymmärrä jalkapallosta yhtään mitään, niin soppa on valmis. Siksi toivoisinkin, että nämä kokonaisnäkemystä omaavat ihmiset ihan oikeasti pyrkisivät seurojensa hallituksiin. Voin kertoa, että niihin ei ihan hirveätä tunkua ole.
Historiasta tiedetään, että kaikenlaista yhteistyötä on yritetty vaihtelevalla menestyksellä vaihtelevin kokoonpanoin. Syitä eri kuvioiden kaatumisiin ollut monia. Seurajohdoissa on tapahtunut sukupolvenvaihdos ja vanhoja kaunoja ei juuri enää tietääkseni pitäisi olla. Nyt pitäisi vain saada yhteinen näkemys siitä, miten tästä eteenpäin.
Espoolaista futista ei vie yhtään eteenpäin se, että Honka vetää omaa juttuansa ja FC Espoo omaansa kasvattajaseuroineen. Sitten kun tähän soppaan lisätään EPS, GrIFK, EsPa, EBK, HooGee ja Tikka ja muutama vielä pienempi toimija, jotka kaikki tekevät enemmän tai vähemmän määrätietoista työtä johonkin suuntaan. Joillain voi olla jokin visio tulevaisuudesta, joillain ei. Kuinka paljon nämä visiot ja linjaukset ovat linjassa sen suhteen, mikä olisi suomalaisen jalkapallon edun mukaista, on toinen juttu.
Jos tässä ihan oikeasti haluttaisiin jotain kestävää, niin KAIKKIEN espoolaisten seurojen tulisi istua yhdessä alas laatimaan visiota siitä, miten jalkapallo tässä kaupungissa olisi järkevintä järjestää. Vanhojen mallien aika on ohi. Eikä tähän riitä pelkkä visiointi, vaan toimintatapojen ja pelaajapolkujen tulisi olla yhteneviä ja yhdessä sovittuja ja seurojen omien strategioiden ja visioiden tulisi olla samankaltaisia tämän isomman kuvion kanssa.
Palloliiton nykylinjaukset laittavat seurat valintatilanteeseen. Nykytilanteessa jokaisen seuran on profiloiduttava voimakkaasti joko kilpaseuraksi tai näille pelaajia kasvattavaksi kasvattajaseuraksi. Kolmas tie on sitten puhdas harrastetoiminta, jota voidaan toki harjoittaa ihan missä vain. Espoossa on liian monta seuraa, jotka toisaalta toimivat kasvattajaseuroina, mutta toisaalta haikailevat kilpatoiminnan suuntaan vailla resursseja siihen. Jokaisen seuran tulisi miettiä tarkkaan, mikä se oma profiili on ja miten sitä parhaiten pystyisi toteuttamaan.
Palloliiton lajiprosessi lähtee pelaajasta ja samalla tavalla pelaajan edusta tulisi lähteä tämän espoolaisen jalkapallonkin visioinnin ja sitä työtä tulisi tehdä juuri niiden, joilla on näkemystä asiaan. Valitettavan harvassa seurassa nämä henkilöt istuvat seurojensa hallituksissa. Seuroissa oleva asiantuntemus, näkemys ja kokemus ei rajoitu pelkästään valmennus- ja junioripäällikköihin, kuten tähänkin ketjuun kirjoittaneen janijeen ajatuksista on saatu huomata. Toivottavasti näitä henkilöitä hyödynnettäisiin pelaajatuotannon tulevaisuuden suunnittelussa parhaalla mahdollisella tavalla.
Itse olen seurannut espoolaista juniorijalkapalloa ja seurojen välistä kissanhännänvetoa nyt viitisentoista vuotta ja omat voimavarat alkavat olla aika loppu. Toivon ainoastaan, että KAIKISSA espoolaisissa seuroissa mietittäisiin tätä kuviota vähän isommin kuin vain oman seuran kannalta tai juuri omien sillä hetkellä jossain putkessa olevien pelaajien kannalta. Espoolaisten seurojen seuraavien parin vuoden aikana tekemillä päätöksillä on paljon kauaskantoisemmat seuraukset kuin nykyisten junnujen reitit aikuisfutikseen.
Oli tulevaisuudessa seurojen yhteistyökuvio sitten minkälainen hyvänsä, niin kriittisintä asiassa on juuri käytännön toteutus ja koordinointi.
Espoon pelaajatuotanto on ollut mielestäni Suomen parasta jo pitkään. Siksi koko Suomen jalkapallon tulevaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeätä juuri se, mitä Espoossa juniorijalkapallolle tulee tapahtumaan lähivuosina. Yksi osa tätä on myös harjoitusolosuhteet ja harrastamisen hinta. Jos suomifutis halutaan nousuun, tulisi erityisesti kasvukeskuksissa turvata edullisen harrastamisen mahdollisuus kunnallisissa talviharjoittelupaikoissa. Kipeimmin näitä tarvitsevat Espoo ja Tampere.
Uskaltaisin väittää, että Espoon pelaajapotentiaalista on hukattu vuosien varrella ainakin 20-30% siihen, kun lahjakkaat pelaajat sahaavat ja palloilevat seurojen välillä päämäärättömästi vuosi/seura-tahdilla juuri niinä vuosina, kun pitäisi panostaa siihen pelaajakehitykseen. Tätä heiluriliikettä on edesauttanut seurojen epäluuloinen ja nurkkakuntainen suhtautuminen toisiinsa.
Tulipa tajunnanvirtaa aiheesta ja aiheen vierestä ja tämä koko keskustelu tulisi käydä ihan toisen otsikon alla. Ja itse asiassa eri alueellakin.
|
|
|
|
|
mtontola
Poissa
|
 |
Vastaus #101 : 18.08.2011 klo 08:48:11 |
|
500000 euroa per vuosi lisää rahaa juniorityöhön Espoossa ja sen jyvittäminen niin, että tulee n. 10 uutta ammattilaista työskentelemään kentälle koko Espoon jalkapallon eteen seurarajat jollain tapaa ylittäen. Tätä ennen seurat pyöreän pöydän ääreen, joku yhteinen tiimi vetämään hanketta. Kaupungin kanssa sellainen diili, että laittavat saman summan juniorijalkapallon eteen mitä tiimi pystyy haalimaan kasaan yrityksiltä. Kaikki rahat nuorisotyöhön lyhentämättömänä ja etu mikä syntyy yhteisenä hyvinvointina on moninkertainen panostukseen verrattuna. Samalla sitten selvät sävelet kaupungin kilpaurheilu-, haaste- ja harrasteputkista käytännössä. Kouluyhteistyön aloittaminen toden teolla, niin että kilpaharrastajat pystyvät jo ala-asteella käymään aamuharjoituksissa ja pystytään organisoimaan erilaisia jalkapalloiltapäiväkerhoja eri keskuksiin ilman että maksut karkaavat pilviin. Ei menisi viittä vuotta, niin maailmalta tullaan ottamaan oppia miten Espoossa hoidetaan hommat. Mutta ilman rahaa ei synny mitään ja sitä rahaa ei voi nyhtää vanhempien taskusta.
|
|
|
|
|
|
BrDead
|
 |
BrDead
Vastaus #102 : 18.08.2011 klo 09:07:07 |
|
500000 euroa per vuosi lisää rahaa juniorityöhön Espoossa ja sen jyvittäminen niin, että tulee n. 10 uutta ammattilaista työskentelemään kentälle koko Espoon jalkapallon eteen seurarajat jollain tapaa ylittäen. Tätä ennen seurat pyöreän pöydän ääreen, joku yhteinen tiimi vetämään hanketta. Kaupungin kanssa sellainen diili, että laittavat saman summan juniorijalkapallon eteen mitä tiimi pystyy haalimaan kasaan yrityksiltä. Kaikki rahat nuorisotyöhön lyhentämättömänä ja etu mikä syntyy yhteisenä hyvinvointina on moninkertainen panostukseen verrattuna. Samalla sitten selvät sävelet kaupungin kilpaurheilu-, haaste- ja harrasteputkista käytännössä. Kouluyhteistyön aloittaminen toden teolla, niin että kilpaharrastajat pystyvät jo ala-asteella käymään aamuharjoituksissa ja pystytään organisoimaan erilaisia jalkapalloiltapäiväkerhoja eri keskuksiin ilman että maksut karkaavat pilviin. Ei menisi viittä vuotta, niin maailmalta tullaan ottamaan oppia miten Espoossa hoidetaan hommat. Mutta ilman rahaa ei synny mitään ja sitä rahaa ei voi nyhtää vanhempien taskusta.
Jotain tällaista. On muistettava kuitenkin, että Espoossa ei ole ainoastaan jalkapallokenttä hajanainen. Sitä on myös poliittinen kenttä, puhumattakaan virkamiehistä, jotka pelailevat omia pelejään. Lisäksi Espoossa on todennäköisempää, että seuroille tuleva tuki vain vähenee säästötoimissa. Toisaalta meillä on espoolainen Palloliiton varapuheenjohtaja ja piirin puheenjohtaja, joka itse edustaa puhdasta aikuisten harrasteseuraa ja on näistä junnukuvioista käsittääkseni varsin pihalla, eikä omaa sellaista näkemystä, mitä tämän kuvion ymmärtämiseen vaadittaisiin. Sen sijaan suhteita löytyy. Uinnin puolella meillä on jo Espoossa sopiva vertailukohta siihen, miten hommat saadaan toimimaan, jos niin halutaan. Fuusioseura Cetus perustettiin vuonna 2004 vain ja ainoastaan siksi, että saataisiin huippuvalmennus samaan paikkaan ja puhaltamaan yhteen hiileen. Siihenkin asti parasta duunia uintiurheilun eteen oli tehty Espoossa neljässä seurassa. Näistä Laaksolahden Viri ja Tapiolan Uimarit olivat kansallisella tasolla kovimmat kilpakumppanit. Muut fuusion osapuolet olivat Espoon Uimaseura ja Simmis Espoo. Kun nämä yhdistivät voimansa, muodostui Cetuksesta Suomen suurin uintiseura, jonka palkkalistoilla on useita ammattivalmentajia. Nyt Cetus on sellaisessa tilanteessa, että siihen pyrkii uimareita ja valmentajia ympäri Suomea saamaan parasta mahdollista osaamista. En siis yritäkään ehdottaa mitään seurafuusiota, mutta esittämälläsi mallilla kaikki hyötyisivät. Fortum Tutor-hankehan vähän vastaavaan pyrkii, mutta se tapa, millä oikeasti hommaan saataisiin boostia, olisi oikeiden täysipäiväisten ammattilaisten palkkaaminen tähän hankkeeseen.
|
|
|
|
|
mtontola
Poissa
|
 |
Vastaus #103 : 18.08.2011 klo 09:18:08 |
|
Jotain tällaista. On muistettava kuitenkin, että Espoossa ei ole ainoastaan jalkapallokenttä hajanainen. Sitä on myös poliittinen kenttä, puhumattakaan virkamiehistä, jotka pelailevat omia pelejään. Lisäksi Espoossa on todennäköisempää, että seuroille tuleva tuki vain vähenee säästötoimissa.
Toisaalta meillä on espoolainen Palloliiton varapuheenjohtaja ja piirin puheenjohtaja, joka itse edustaa puhdasta aikuisten harrasteseuraa ja on näistä junnukuvioista käsittääkseni varsin pihalla, eikä omaa sellaista näkemystä, mitä tämän kuvion ymmärtämiseen vaadittaisiin. Sen sijaan suhteita löytyy. Uinnin puolella meillä on jo Espoossa sopiva vertailukohta siihen, miten hommat saadaan toimimaan, jos niin halutaan. Fuusioseura Cetus perustettiin vuonna 2004 vain ja ainoastaan siksi, että saataisiin huippuvalmennus samaan paikkaan ja puhaltamaan yhteen hiileen. Siihenkin asti parasta duunia uintiurheilun eteen oli tehty Espoossa neljässä seurassa. Näistä Laaksolahden Viri ja Tapiolan Uimarit olivat kansallisella tasolla kovimmat kilpakumppanit. Muut fuusion osapuolet olivat Espoon Uimaseura ja Simmis Espoo. Kun nämä yhdistivät voimansa, muodostui Cetuksesta Suomen suurin uintiseura, jonka palkkalistoilla on useita ammattivalmentajia.
Nyt Cetus on sellaisessa tilanteessa, että siihen pyrkii uimareita ja valmentajia ympäri Suomea saamaan parasta mahdollista osaamista.
En siis yritäkään ehdottaa mitään seurafuusiota, mutta esittämälläsi mallilla kaikki hyötyisivät. Fortum Tutor-hankehan vähän vastaavaan pyrkii, mutta se tapa, millä oikeasti hommaan saataisiin boostia, olisi oikeiden täysipäiväisten ammattilaisten palkkaaminen tähän hankkeeseen.
Todella hieno esimerkki tuoda tuo uinti esille ja korostaa tuota jo ennen Cetusta Espoossa olleet kansallisella tasolla kovat seurat. Mikä tästä erityisesti näkyy, pitää ottaa niitä askeleita eteenpäin ja ymmärtää, että pikku piirin pyörittely ei riitä mihinkään - ei varsinkaan jalkapallossa. Hassu juttu muuten, mutta tuli mieleen, että myös se Espoon perinteinen jääkiekko vs. jalkapallo vastakkainasettelu on melko lailla typerä. Kyseessä ei ole nollasummapeli ja liikunnallisen lahjakkuuden määrä ei ole vakio vaan sitä enemmän sitä tulee mitä enemmän saadaan porukkaa liikkumaan kunnolla. Kun toiminta on kunnossa, tulee lahjakkuutta kehittymään useammassakin lajissa pitkälle. Jo nyt hyvin ymmärretään ja hyväksytään se, että jääkiekkomiehet ovat jääkiekkomiehiä ja jalkapallo on oma lajinsa. Vääntö siitä kumpaa pelataan on itse asiassa melko olematonta suhteessa siihen mitä se joskus oli ja hyvä niin. Olisi itse asiassa myös koko jääkiekko poppoon etu että Espoon jalkapallon taso olisi mahdollisimman hyvä ja ammattimainen. Myöskään panostukset kaupungilta jalkapalloon eivät Espoon tapauksessa olisi mitään kiekkomiehiltä pois joilla tilanne alkaa jo olla kaikin puolin erinomainen harjoitushallien yms. suhteen. Mitä parempi urheilun taso on Espoon kaltaisella kasvukunnalla, sitä enemmän se pystyy houkuttelemaan välillisesti lahjakkuutta myös muualta (kun ihmiset valitsee asuinpaikkaansa pääkaupunkiseudulla, juuri mihin tuolla cetuksella viittasit). Olisi siis koko Espoon urheilu- ja kulttuuriväen asia saada jalkapallo lajina kuntoon ja sitten kehittää koko toimintaa eteenpäin. Palikka kerrallaan ja nyt olisi aivan selkeästi jalkapallon aika. Stadionrakentaminen on tässä hieman oma juttunsa. Itse lähtisin erityisesti panostamaan esim. tuon parisataatuhatta vuodessa jalkapallon juniorityön yhdistämiseen ja kuntoon laittamiseen koko kaupungissa. Halpa hinta siitä mitä sillä lopulta saadaan ja rakennetaan. Jalkapallo loppujen lopuksi on se kaikista harrastetuin, maailman suosituin ja sitä kautta myös potentiaalisin laji.
|
|
|
|
|
|
BrDead
|
 |
BrDead
Vastaus #104 : 18.08.2011 klo 09:26:31 |
|
Hassu juttu muuten, mutta tuli mieleen, että myös se Espoon perinteinen jääkiekko vs. jalkapallo vastakkainasettelu on melko lailla typerä. Kyseessä ei ole nollasummapeli ja liikunnallisen lahjakkuuden määrä ei ole vakio vaan sitä enemmän sitä tulee mitä enemmän saadaan porukkaa liikkumaan kunnolla. Kun toiminta on kunnossa, tulee lahjakkuutta kehittymään useammassakin lajissa pitkälle. Jo nyt hyvin ymmärretään ja hyväksytään se, että jääkiekkomiehet ovat jääkiekkomiehiä ja jalkapallo on oma lajinsa. Vääntö siitä kumpaa pelataan on itse asiassa melko olematonta suhteessa siihen mitä se joskus oli ja hyvä niin.
Se mikä on hävittänyt tuon iänikuisen jalkapallo/jääkiekkokeskustelun Espoossa on maahanmuutto. Ei niitä tulevaisuuden espoolaishuippuja enää toivotakaan jalkapallossa siitä samasta joukosta, mistä jääkiekkoilijoita syntyy. Kosovolais- ja somalipoikien idolit ovat ihan jossain muualla kuin NHL:ssä. Vielä 20 vuotta sitten yli 90% espoolaisista jalkapallojunioreista oli kantasuomalaisia. Ei ole enää. Ja tämä on myös yksi isoimmista syistä, miksi Honkaa kiinnostaa yhteistyö nimenomaan EBK:n kanssa. Hongan omalla alueella kun ei ole samanlaista mamu-potentiaalia, mitä Keski-Espoossa johtuen Tapiolan korkeammasta sosioekonomisesta asemasta. Tähän mamupotentiaaliin on osaltaan EBK:n 00-ikäluokankin menestys perustunut.
|
|
|
|
|
mtontola
Poissa
|
 |
Vastaus #105 : 18.08.2011 klo 09:36:17 |
|
Se mikä on hävittänyt tuon iänikuisen jalkapallo/jääkiekkokeskustelun Espoossa on maahanmuutto. Ei niitä tulevaisuuden espoolaishuippuja enää toivotakaan jalkapallossa siitä samasta joukosta, mistä jääkiekkoilijoita syntyy. Kosovolais- ja somalipoikien idolit ovat ihan jossain muualla kuin NHL:ssä. Vielä 20 vuotta sitten yli 90% espoolaisista jalkapallojunioreista oli kantasuomalaisia. Ei ole enää.
Ja tämä on myös yksi isoimmista syistä, miksi Honkaa kiinnostaa yhteistyö nimenomaan EBK:n kanssa. Hongan omalla alueella kun ei ole samanlaista mamu-potentiaalia, mitä Keski-Espoossa johtuen Tapiolan korkeammasta sosioekonomisesta asemasta. Tähän mamupotentiaaliin on osaltaan EBK:n 00-ikäluokankin menestys perustunut.
En osaa sanoa onko hongassa mitään varsinaista strategiaa tähän liittyen, mutta on totta jalkapallo yhdistää eri taustoista tulevia. Ja totta kai, kosovolaisilla pojilla on yleensä kova asenne, halu voittaa ja vanhemmat osaavat suhtautua jalkapalloon niin kuin siihen kilpaurheiluna kuuluu. Harvemmin tulee näitä kilpaillaan täysiä sillä ehdolla että meidän poika saa voittaa ja jos ei muuten niin äiskä auttaa juttuja.
|
|
|
|
« Viimeksi muokattu: 18.08.2011 klo 09:59:27 kirjoittanut mtontola »
|
|
|
|
|
|
|
janijee
Paikalla
Suosikkijoukkue: JTFC, FC Honka
|
 |
Vastaus #107 : 18.08.2011 klo 20:03:10 |
|
Tähän mamupotentiaaliin on osaltaan EBK:n 00-ikäluokankin menestys perustunut.
Tai sitten ei  Muuten hyvää asiakeskustelua 
|
|
|
|
|
mörri
Poissa
|
 |
Vastaus #108 : 18.08.2011 klo 20:47:59 |
|
Ehdottomasti TPS-99 ja TuNL-00 Valkoinen ovat sellaisia joita kannattaa pitää silmällä. Näissä kahdessa jengissä monta potentiaalista huippufutaajan alkua. Syksyllä tulee 00-pojille seuravalinnat ja mielenkiintoista nähdä mihin seuroihin pojat menevät. Ideaalitilanne jos 99 ja 00 parhaimmisto laitettaisiin samaan jengiin. Syntyisi ehkä todella mielekäs ja taitojalkapalloa pelaava joukkue. Kommentteja niiltä, jotka seuraavat näitä porukoita lähempää?
|
|
|
|
|
Kaihlamo
Poissa
Suosikkijoukkue: Jalkapallo
|
 |
Vastaus #109 : 18.08.2011 klo 21:35:37 |
|
Ehdottomasti TPS-99 ja TuNL-00 Valkoinen ovat sellaisia joita kannattaa pitää silmällä. Näissä kahdessa jengissä monta potentiaalista huippufutaajan alkua. Syksyllä tulee 00-pojille seuravalinnat ja mielenkiintoista nähdä mihin seuroihin pojat menevät. Ideaalitilanne jos 99 ja 00 parhaimmisto laitettaisiin samaan jengiin. Syntyisi ehkä todella mielekäs ja taitojalkapalloa pelaava joukkue. Kommentteja niiltä, jotka seuraavat näitä porukoita lähempää?
Näinhän se on ja näin tulee todennäköisesti myös käymään. 
|
|
|
|
|
mörri
Poissa
|
 |
Vastaus #110 : 19.08.2011 klo 12:09:13 |
|
Näinhän se on ja näin tulee todennäköisesti myös käymään.  Loistavaa, jos tällainen toteutuu! Muutaman kuukauden kuluttua sen sitten todellisuudessa näkee
|
|
|
|
|
lowquote
Poissa
|
 |
Vastaus #111 : 12.11.2011 klo 22:38:00 |
|
99 – LehPa. Vaikka muotimaininta onkin, niin hyvä esimerkki siitä mihin muutaman pojan todellinen innostus jalkapallosta + lahjakkuus riittää nappuloissa. Eli saadaan nostettua kokonainen joukkue pieneltä paikkakunnalta valtakunnalliselle kartalle. Esimerkin pitäisi toimia niin, että jokaisessa joukkueessa tavoitellaan samaa. Ei tarvita edareita tähän, vaan kunnon toiminta ja innostus riittää.
Tälle iso hatunnosto, ja povaan suurta menestystä tulevaisuudessakin. Tietämättömille nyt esimerkkeinä vaikkapa täydellinen ylijuoksu vuotta vanhempien piirisarjassa joka vuosi, Piteå Summergames (Ruotsin toisiksi suurin turnaus) voitto 2011, Kokkola cupin voitto 2011 yms. Joukkueen superjunnut Joona ja Jere Hiltunen voittivat viime vuonna SM-tekniikkakisoissa tuplamestaruuden. Aika varmuudella seuraavat isoihin ympyröihin lähtevät pelaajat Joensuun alueelta, on potentiaalia ja taitoja vaikka kaikille alueen junnuille jakaa. Kovimmat lupaukset mitä olen ikinä nähnyt. LehPa 
|
|
|
|
|
mtontola
Poissa
|
 |
Vastaus #112 : 12.11.2011 klo 23:28:03 |
|
Tälle iso hatunnosto, ja povaan suurta menestystä tulevaisuudessakin. Tietämättömille nyt esimerkkeinä vaikkapa täydellinen ylijuoksu vuotta vanhempien piirisarjassa joka vuosi, Piteå Summergames (Ruotsin toisiksi suurin turnaus) voitto 2011, Kokkola cupin voitto 2011 yms. Joukkueen superjunnut Joona ja Jere Hiltunen voittivat viime vuonna SM-tekniikkakisoissa tuplamestaruuden. Aika varmuudella seuraavat isoihin ympyröihin lähtevät pelaajat Joensuun alueelta, on potentiaalia ja taitoja vaikka kaikille alueen junnuille jakaa. Kovimmat lupaukset mitä olen ikinä nähnyt. LehPa  Tarkennuksena tuohon omaan lainattuun kommenttiini siitä mille tämän pitäisi toimia esimerkkinä on siis toiminta maaseudulla/pienellä paikkakunnalla. Aika tosiaan tikittää sille, että ”Lehmon ihmeen” ydinporukan on hissukseen aika siirtyä johonkin akatemiatoimintaan, jos meinaa isona potkia ammatikseen. Onko sille suunnitelmaa miten homma jatkuu seuran ikäluokassa kun avainpelaajat lähtee? Aika perhevetoinen operaatio pienellä paikkakunnalla kuitenkin kyseessä. No, varmaan Joensuun alueen yhteistoiminta onnistuu. Yllättävän vähän muuten on tuossa viimeisen vuoden aikana tullut pelejä näitä 99-ikäluokan kärkiporukoita vastaan, olisi voinut kuvitella, että näiden hakeminen olisi kuulunut suunnitelmiin kun hesa cupiinkin osallistuttiin ja Ruotsissakin on reissattu. Ja vielä niissä tekniikkakisoissa pärjääminen ei ole se mitä näiden veljesten kohdalla kannattaa esille tuoda, vaan se että pojat osaavat pelata. Ja nyt vaikka tämä "isot kuviot" juttu on näköjään muotia, niin kyllä vaan homma niin on, että sitä kokonaisvaltaista kehitystä pitää koko ajan miettiä, sinänsä toki sama tapahtuuko se Lehmossa, Espoossa tai Birminghamissa.
|
|
|
|
|
janijee
Paikalla
Suosikkijoukkue: JTFC, FC Honka
|
 |
Vastaus #113 : 12.11.2011 klo 23:37:16 |
|
Eilen sitten haudattiin EBK 00  Iloisena uutisena sanoisin sen, että 11/13 poikaa meni suoraan Hongan akatemiaan  Jännähän se oli huomata, miten pelkillä ajoissa muodostetuilla tasoryhmillä saatiin tällaisesta kyläseurasta loistojoukkue.
|
|
|
|
|
Matthias Sindelar
Poissa
Suosikkijoukkue: Jamo, Tuco, Jorma
|
 |
Vastaus #114 : 12.11.2011 klo 23:59:46 |
|
Tarkennuksena tuohon omaan lainattuun kommenttiini siitä mille tämän pitäisi toimia esimerkkinä on siis toiminta maaseudulla/pienellä paikkakunnalla. Aika tosiaan tikittää sille, että ”Lehmon ihmeen” ydinporukan on hissukseen aika siirtyä johonkin akatemiatoimintaan, jos meinaa isona potkia ammatikseen. Onko sille suunnitelmaa miten homma jatkuu seuran ikäluokassa kun avainpelaajat lähtee? Aika perhevetoinen operaatio pienellä paikkakunnalla kuitenkin kyseessä. No, varmaan Joensuun alueen yhteistoiminta onnistuu. Yllättävän vähän muuten on tuossa viimeisen vuoden aikana tullut pelejä näitä 99-ikäluokan kärkiporukoita vastaan, olisi voinut kuvitella, että näiden hakeminen olisi kuulunut suunnitelmiin kun hesa cupiinkin osallistuttiin ja Ruotsissakin on reissattu. Ja vielä niissä tekniikkakisoissa pärjääminen ei ole se mitä näiden veljesten kohdalla kannattaa esille tuoda, vaan se että pojat osaavat pelata. Ja nyt vaikka tämä "isot kuviot" juttu on näköjään muotia, niin kyllä vaan homma niin on, että sitä kokonaisvaltaista kehitystä pitää koko ajan miettiä, sinänsä toki sama tapahtuuko se Lehmossa, Espoossa tai Birminghamissa. Käsittääkseni tuolla kävi niin että Jippo-99:n parhaat siirtyivät voittojen ja menestyksen perässä LehPaan ja samalla se hautasi Jippo-99:n osallistumisen SHA:an. Ei tuo kai mitenkään erityisen hyvä ikäluokka Jipossa ollut, mutta esimerkki siitä että sattuu sitä liikettä toiseenkin suuntaan.
|
|
|
|
|
mtontola
Poissa
|
 |
Vastaus #115 : 13.11.2011 klo 00:33:13 |
|
Käsittääkseni tuolla kävi niin että Jippo-99:n parhaat siirtyivät voittojen ja menestyksen perässä LehPaan ja samalla se hautasi Jippo-99:n osallistumisen SHA:an. Ei tuo kai mitenkään erityisen hyvä ikäluokka Jipossa ollut, mutta esimerkki siitä että sattuu sitä liikettä toiseenkin suuntaan.
Taitaa pitää paikkansa, että laajalla skaalalla katsellen toiminta Suomessa on melko lailla mielivaltaista.
|
|
|
|
|
Mersault
Poissa
Suosikkijoukkue: muutosvastarintaliikemies
|
 |
Vastaus #116 : 13.11.2011 klo 10:12:25 |
|
Eilen sitten haudattiin EBK 00  Iloisena uutisena sanoisin sen, että 11/13 poikaa meni suoraan Hongan akatemiaan  Jännähän se oli huomata, miten pelkillä ajoissa muodostetuilla tasoryhmillä saatiin tällaisesta kyläseurasta loistojoukkue. Taitaa pitää paikkansa, että laajalla skaalalla katsellen toiminta Suomessa on melko lailla mielivaltaista.
Täytyy myöntää, että aika mielivaltaista kun hyvä joukkue kuopataan. Pelaajien kehityksen kannalta pienet valmennusryhmät ovat optimaalisempia kuin suuret ryhmät joihin on väkisin kasattu parhaat pelaajat. Mutta tuon projekti tulee todennäköisesti olemaan elävä esimerkki siitä, että miten tuollaisissa dremteameissa käy. Neljän vuoden päästä moni projektin pelaajista on lopettanut, oslla kehitys on pysähtynyt ja yhdellä tai kahdella pelaajalla on mahdollisuudet johonkin, mutta tällä taas ei ole mitään tekemistä valmennuksen kanssa, vaan homma lähtee pojista itsestään. Olisi kiva kuulla jonkun akatemiafanaatikon suusta selityksen sille, että miksi afrikasta tulee hyviä pelaajia, vaikka mantere ei ole mikään akatemioiden kehto.
|
|
|
|
|
mtontola
Poissa
|
 |
Vastaus #117 : 13.11.2011 klo 11:19:47 |
|
Ennustajaeukoille jotka näkee tulevaisuuteen nyt, aina ja ikuisesti respektiä. Afrikan "jalkapallo-ihmeen" riippumattomuuden lähes epäinhimilliseen akatemiatoimintaan 1990-luvulta lähtien todistaminen one-linerilla vastoin kaikkea aiheesta tehtyä tieteellistä tutkimusta myös iso plussa. Jotkut ne vaan vetää paremmin kuin toiset.
Silmät kiinni ja tuudittautuminen siihen, että mulla yksin henkilökohtaisesti on ymmärrys asioista. Sillä se suomifutis on ennekin hoitunut.
|
|
|
|
|
janijee
Paikalla
Suosikkijoukkue: JTFC, FC Honka
|
 |
Vastaus #118 : 13.11.2011 klo 13:04:25 |
|
Olisi kiva kuulla jonkun akatemiafanaatikon suusta selityksen sille, että miksi afrikasta tulee hyviä pelaajia, vaikka mantere ei ole mikään akatemioiden kehto.
Kyse saattaisi olla myös siitä, ettei Afrikassa fudiksen lisäksi paljon muuta tehdä.
|
|
|
|
|
Waterboy
Poissa
|
 |
Vastaus #119 : 13.11.2011 klo 17:59:45 |
|
Olisi kiva kuulla jonkun akatemiafanaatikon suusta selityksen sille, että miksi afrikasta tulee hyviä pelaajia, vaikka mantere ei ole mikään akatemioiden kehto.
En ole akatemiafanaatikko, mutta itse asiassa Afrikasta Eurooppaan tulevat pelaajat tulevat järjestään akatemioista. Olkoon ne sitten yksityisiä akatemioita, joiden businessidea on myydä pelaajia Eurooppaan tai sitten viime aikoina yleistyneitä Eurooppalaisten seurojen omia akatemioita (jotka eivät myöskään operoi humanitaarisista lähtökohdista).
|
|
|
|
|
Mersault
Poissa
Suosikkijoukkue: muutosvastarintaliikemies
|
 |
Vastaus #120 : 14.11.2011 klo 13:35:13 |
|
Ennustajaeukoille jotka näkee tulevaisuuteen nyt, aina ja ikuisesti respektiä. Afrikan "jalkapallo-ihmeen" riippumattomuuden lähes epäinhimilliseen akatemiatoimintaan 1990-luvulta lähtien todistaminen one-linerilla vastoin kaikkea aiheesta tehtyä tieteellistä tutkimusta myös iso plussa. Jotkut ne vaan vetää paremmin kuin toiset.
Silmät kiinni ja tuudittautuminen siihen, että mulla yksin henkilökohtaisesti on ymmärrys asioista. Sillä se suomifutis on ennekin hoitunut.
Se on hienoa, että ennustamista arvostetaan, sillä jos vähänkään pitää silmiään auki, havaitsee, että oikeastaan koko pallo pyörii ennustamisen ympärillä. Todennäköisyyslaskenta ja riskienhallinta on nykyisin niin peruskauraa, että tyhmempikin ymmärrätää, että maailmassa asioiden hoitamisessa on kyseessä asioiden ennustamisesta ei faktasta. Mutta tässä vaiheessa on pakko olla tylsä ja jättää ennustamisen kiehtova maailma ja todeta, että kaikkia asioita ei tarvitse ennustaa. Jos ihmiskunta ei ikinä olisi ottanut oppia menneisyyden kokemuksista, todennäköisesti tätäkin viestiä kerrottaisiin iltanuotion äärellä johon kaikki kyläläiset ovat kokoontuneet, mutta koska maailmasta on meidän tavallisten tallaajien lisäksi löytynyt ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet, että menneisyyden epäonnistumisten toistaminen ei johda mihinkään, tätäkin silmät kiinni tuudittautunutta ja täydellä ymmärryksellä naputeltua teksitä voi intterwebistä lukea. Halusi tai ei. Ymmärryksestä taas puheen ollen, ymmärrys on siinä mielessä metka juttu, että jotkut ovat ymmärtäneet, että ihminen on yksilö ja sen vuoksi tasapäistävä toiminta johtaa vääjäämättä siihen, että asiat eivät mene niin kuin on kuviteltu. Tätähän taas ei suomalaisissa jalkapallojoukkueissa ikinä ole ymmärretty eikä näköjään jotkut ymmärrä vieläkään ja sen vuoksi olet tuossa ihan oikeassa, että pistetään vaan silmät kiinni ja tuudittaudutaan siihen, että minulla on nyt henkilökohtaisesti graalin malja kädessä ja kaikki on taivasta myöten avoinna. Ikävä kyllä, asiat vaan eivät mene niin. Voihan sitä jälleen kerran mennä silmälaput silmillä ja kuvitella, että se, että homma ei toimi on vain ja ainoastaan ollut valmennuksesta kiinni. Suomi ei kuitenkaan ole sellainen takapajula etteikö täällä aikaisemminkin olisi hyvää valmennusta annettu, mutta silti homma ei ole toiminut. Tässä vaiheessa valistunut valmentaja miettisi, että miksi asia on näin ja ehkä huomaisi, että homma ei olekkaan kiinni valmennuksesta ja sen tasosta vaan valmennettavista. Jostain kumman syystä aina kun pistää yhteen suureen ryhmään 20-30 lahjakkuutta, käy niin, että heistä korkeintaan parista prosentista tulee jalkapalloilijoita ja huippujalkapallolijoita parista promillesta. Syynkin siihen voi valistunut valmentaja löytää ja arvata, mutta Suomessa vaan on ikävä kyllä tämä tapa, että menneisyyden virheistä ei voi ottaa oppia, koska omista pusseista löytyy sen verran nallia, että oksat pois kun tämä jätkä pistää asiat ojennukseen. Fanaattisuudella ei ikinä saa mitään aikaan, oli sitten kyse uskonnosta tai lasten valmennuksesta, mutta minkäs teet, kun asioista päättävät ihmiset joilla ei ole minkäänlaista käsitystäkään lasten kanssa toimimisesta vaan asioita mietittäessä lapsi heitetään välittömästi pesuveden mukana nurkkaan ja heidän valmmenusta aletaan suunnitella siitä lähtökohdasta, että lapsi ei ole lapsi vaan aikuinen. Keskiajalla ja oisko vielä renessanssin aikaan lasta vielä pidetty pienenä aikuisena, mutta onneksi kehitys on mennyt sen verran eteenpäin, että ainakin joillakin inhimillisen kulttuurin alueilla on ymmärretty, että lapsi on lapsi, mutta jostakin kumman syystä suomalaisessa jalkapallossa tätä asiaa ei millään ymmärretä.
|
|
|
|
|
mtontola
Poissa
|
 |
Vastaus #121 : 14.11.2011 klo 14:46:17 |
|
En kommentoi tässä esittämiäsi näkemyksiä kasvatuskäsitysten historiallisesta muutoksesta, mutta minkä ihmeen takia pitäisi olettaa, että tämän päivän jalkapalloakatemioissa ei pystyttäisi käsittelemään lasta ja nuorta perustuen uusimpaan olemassa olevaan tietoon? Lisäksi, mitään faktojahan et ole tässä esittämässä, kunhan vain toteat, että Suomessa jatkossa toteutettava akatemiatoiminta johtaa teleologisesti pelaajaryhmän tuhoon ja mahdollisesti saavutettavat tulokset pelaajakehityksestä tapahtuvat valmennuksesta huolimatta. Joku voisi nähdä tässä jonkinlaista ristiriitaa muiden esittämiesi argumenttien kanssa ja itselleni ainakin herää kysymys, että onko sinulla jotain henkilökohtaisia syitä vastustaa seuroissa keskusjohtoisesti järkeistettävää harrastusta jossa pyrkimys on tarjota kaikille seuran pelaajille oikeudenmukainen mahdollisuus päästä kilparyhmiin, nyt kun kerran huolesi ei näytä niinkään koskevan pienempiä paikkakuntia, joissa ei ole mahdollisuutta kuin toimia niillä parillakymmenellä pojalla jotka siellä sattuu olemaan? Monethan haluavat yhä edelleen monopolisoida itselleen oikeuden järjestää kilpa- ja muut ryhmät omista lähtökohdistaan ja oman päänsä mukaan joukkuelähtöisesti (ja erityisesti päättää kuka on sopiva tähän porukkaan ja kuka ei, ensin karsimalla suuresta massasta ja sitten tapauskohtaisesti myöhemmin). Samalla pitää sitten kuulua johonkin suurempaan seuraan, kun muualla maailmassa missä jalkapallokasvatus toimii kohtuullisesti, on todettu että tämä on turmiollisin tie koko jalkapallokasvatuksen näkökulmasta. Mielivaltaisuudella ja luonnontilalla tarkoitetaan juuri tätä: yhden seuran ikäluokasta toiseen saattaa olla suuriakin heittoja toimintatavoissa johtuen siitä, että toiminta on pelkästään joukkue- eikä seurakeskeistä. Samalla sitten niitä pelaajia seilaa kaupungin toiselta laidalta toiselle riippuen siitä minkälainen joukkue siellä sattuu olemaan. Aiheutuu kaaos ja mistään ikäluokka-ajattelusta ei pystytä edes puhumaan. Seurakeskeisellä toiminnalla huippu-urheiluun tähtäävissä seuroissa ei pitäisi myöskään olla mitään ristiriitaa yksilölähtöisen pelaajakehityksen kanssa. Päinvastoin. Asiat voi toki tehdä aina hyvin tai huonosti. Mitään varsinaisia argumentteja sille miksi seurojen ei nimenomaan pitäisi tähdätä kovalla kädellä poistamaan muusta seuran toiminnasta eristäytyvät valmentajat ja joukkueet en vielä ole nähnyt. Ns. hyvien juniorijoukkueiden kompastuskivi on se, että liikkuvuus seuran sisällä ei toimi. Ikäluokkatasolla yksilökohtainen ajattelu voi toteutua vain kun otetaan seurakohtainen ikäluokka-ajattelun perspektiivi mukaan pohdintoihin siitä mitä pitää tehdä. Meillä Suomessa ei ole ollut koskaan yhtään seuraa jossa ikäluokka-ajattelu liittyen kilpa-, haaste- ja harrasteryhmiin olisi toiminut saumattomasti. Ehdottomasti suurin kompastuskivi tässä on erilliset joukkueet, joille on annettu valtaa ja jotka käyttävät sitten tämän totemalla, että meillä on asiat sen verran hyvin, että me emme suostu mukaan seuran ikäluokan yhteiseen toimintaan, vaan kaivamme tähän poteromme ja meille riittää, että meidän pojilla sujuu hommat ok. Siitä kun päästään eroon, niin ei mene koko ikäluokan kehitys takamukselleen yhdellä kerralla. Tämä nyt siis argumenttina siitä miksi tarvitaan ikäluokkakohtaista ajattelua suurempien yksiköiden tasolla, että seuran toiminta on oikeudenmukaista, eikä yksilökehitystä ole jostain mielivaltaisesta syystä kohdennettu pelkästään ennaltavalittuihin yksilöihin.
|
|
|
|
|
Mersault
Poissa
Suosikkijoukkue: muutosvastarintaliikemies
|
 |
Vastaus #122 : 15.11.2011 klo 11:26:04 |
|
En kommentoi tässä esittämiäsi näkemyksiä kasvatuskäsitysten historiallisesta muutoksesta, mutta minkä ihmeen takia pitäisi olettaa, että tämän päivän jalkapalloakatemioissa ei pystyttäisi käsittelemään lasta ja nuorta perustuen uusimpaan olemassa olevaan tietoon?
Lisäksi, mitään faktojahan et ole tässä esittämässä, kunhan vain toteat, että Suomessa jatkossa toteutettava akatemiatoiminta johtaa teleologisesti pelaajaryhmän tuhoon ja mahdollisesti saavutettavat tulokset pelaajakehityksestä tapahtuvat valmennuksesta huolimatta. Joku voisi nähdä tässä jonkinlaista ristiriitaa muiden esittämiesi argumenttien kanssa ja itselleni ainakin herää kysymys, että onko sinulla jotain henkilökohtaisia syitä vastustaa seuroissa keskusjohtoisesti järkeistettävää harrastusta jossa pyrkimys on tarjota kaikille seuran pelaajille oikeudenmukainen mahdollisuus päästä kilparyhmiin, nyt kun kerran huolesi ei näytä niinkään koskevan pienempiä paikkakuntia, joissa ei ole mahdollisuutta kuin toimia niillä parillakymmenellä pojalla jotka siellä sattuu olemaan?
Tämä olettamus on puhdasta pragmatismia, kun akatemioiden toimitaa pohtii apriori esittämäsi faktat kuulostavat järkeviltä, mutta kun tuloksia katsoo aposteriori, akatemioissa ei ymmärretä lasten psykologista kehitystä. Valmennus lähtee valmennuksesta eikä lapsesta ja koska valmennuksessa ei oletettavasti ole vikaa, vika löytyy valmennettavista eli valmennusmetodit ja valmennettavat eivät kohtaa psykologisella tasolla. Jokainen lapsi on yksilö ja jokainen lapsi reagoi maailmaan yksilöllisesti. Aikuisen kohdalla voi jo aika pitkälle sanoa, että millainen tapaus on kyseessä, mutta koska lapsen kohdalla psykologinen kehitys on vielä menossa, valmennuksella ja ennen kaikkiea lapsen kokemuksella valmennuksesta on suuri merkitys lapsen sekä psykologiseen että jalkapallolliseen kehitykseen. Ja palatakseni vielä siihen, että mihin tämä olettamus perustuu, niin taustalla on parinkymmenen vuoden havainnointi siitä, että lapset ovat egoisteja ja he haluavat olla tekemisen keskipisteessä ja siinä vaiheessa kun he ajautuvat marginaliaan, se näkyy suoraan heidän kehityksessään. Jotta lasten valmennuksesta saadaan optimaalinen tulos, lapsen, yksilön pitää kokea olevansa tekemisen keskipisteenä myös ryhmässä. Tämän jutun ruotsalaiset ovat ymmärtäneet, mutta suomalaisten slaavilainen luonteenlaatu ei jostakin syystä tätä suostu myöntämään, vaan asioita tehdään mieluummin hegeliläiseen malliin, jossa kaiken keskiössä on koti, uskonto ja isänmaa. Mitä taas tulee henkilökohtaisiin motiiveihin, itse alan olla jo sen ikäinen, että kilpa-, haaste- tahi harrasteryhmiin en taida päästä, joten henkilökohtainen motiivi on ainoastaan huoli siitä, että suomalaisessa jalkapallossa ei jostakin syystä oteta oppia huonoista kokemuksista, vaan jokainen sukupolvi yrittää kääriä samat teoriat ja metodit uuteen paperiin ja uskotella itselleen, että näin sen asian pitää mennä. Ja tämä usko yksilökohtainen lähestyseen valmennuksessa ei ole pelkästään minun keksintö, vaan ymmärtääkseni Suomen ykkösurheilussa, jääkiekossa, on ymmärretty, että kaiken keskiössä on yksilö. Monethan haluavat yhä edelleen monopolisoida itselleen oikeuden järjestää kilpa- ja muut ryhmät omista lähtökohdistaan ja oman päänsä mukaan joukkuelähtöisesti (ja erityisesti päättää kuka on sopiva tähän porukkaan ja kuka ei, ensin karsimalla suuresta massasta ja sitten tapauskohtaisesti myöhemmin). Samalla pitää sitten kuulua johonkin suurempaan seuraan, kun muualla maailmassa missä jalkapallokasvatus toimii kohtuullisesti, on todettu että tämä on turmiollisin tie koko jalkapallokasvatuksen näkökulmasta. Mielivaltaisuudella ja luonnontilalla tarkoitetaan juuri tätä: yhden seuran ikäluokasta toiseen saattaa olla suuriakin heittoja toimintatavoissa johtuen siitä, että toiminta on pelkästään joukkue- eikä seurakeskeistä. Samalla sitten niitä pelaajia seilaa kaupungin toiselta laidalta toiselle riippuen siitä minkälainen joukkue siellä sattuu olemaan. Aiheutuu kaaos ja mistään ikäluokka-ajattelusta ei pystytä edes puhumaan. Seurakeskeisellä toiminnalla huippu-urheiluun tähtäävissä seuroissa ei pitäisi myöskään olla mitään ristiriitaa yksilölähtöisen pelaajakehityksen kanssa. Päinvastoin. Asiat voi toki tehdä aina hyvin tai huonosti. Mitään varsinaisia argumentteja sille miksi seurojen ei nimenomaan pitäisi tähdätä kovalla kädellä poistamaan muusta seuran toiminnasta eristäytyvät valmentajat ja joukkueet en vielä ole nähnyt. Ns. hyvien juniorijoukkueiden kompastuskivi on se, että liikkuvuus seuran sisällä ei toimi. Ikäluokkatasolla yksilökohtainen ajattelu voi toteutua vain kun otetaan seurakohtainen ikäluokka-ajattelun perspektiivi mukaan pohdintoihin siitä mitä pitää tehdä. Meillä Suomessa ei ole ollut koskaan yhtään seuraa jossa ikäluokka-ajattelu liittyen kilpa-, haaste- ja harrasteryhmiin olisi toiminut saumattomasti. Ehdottomasti suurin kompastuskivi tässä on erilliset joukkueet, joille on annettu valtaa ja jotka käyttävät sitten tämän totemalla, että meillä on asiat sen verran hyvin, että me emme suostu mukaan seuran ikäluokan yhteiseen toimintaan, vaan kaivamme tähän poteromme ja meille riittää, että meidän pojilla sujuu hommat ok. Siitä kun päästään eroon, niin ei mene koko ikäluokan kehitys takamukselleen yhdellä kerralla. Tämä nyt siis argumenttina siitä miksi tarvitaan ikäluokkakohtaista ajattelua suurempien yksiköiden tasolla, että seuran toiminta on oikeudenmukaista, eikä yksilökehitystä ole jostain mielivaltaisesta syystä kohdennettu pelkästään ennaltavalittuihin yksilöihin.
Mitä taas tulee tuohon monopolisointiin, niin kategorisesti et suostu näkemään sitä faktaa, että tämän sinun esittämäsi malli on samanlaista monopolisointia kuin kritisoimasi mielivaltaisuus ja luonnontila. Rousseauhan kirjoitti Yhteiskuntasopimuksesta -teoksessaan, että yhteiskuntasopimuksen kautta ihmiskunta siirtyi luonnontilasta yhteiskuntatilaan ja tätä yhteiskuntatilaa hän kritisoi toteamalla: " Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla hän on kahleissa. ja koska henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lasten valmennuksessa tuon luonnotila on parempi kuin yhteiskuntatila, koska lapset ovat lapsia, silloin heidän pitäisi saada olla lapsia myös jalkapallokentällä. Siinä vaiheessa kun lapset väkisin kahlitaan johonkin malliin ja sen pohjalta kategorioidaan, tapetaan lapsesta se olennainen osa lasta eli lapsi joka hän todellisuudessa on. Lasten kahlitsemisen sijaan lasten harrastusta ja heidän kehittymistään siinä pitäisi tukea heidän omista lähtökohdistaan eikä valmennuksen lähtökohdista. Erästä Palloliiton kaveria lainatakseni: " Opettamisen ilmapiiri on avaintekijä. Pelaajan ympärillä olevat ihmiset (valmentajat, muut pelaajat ja vanhemmat) voivat edistää tai estää oppimista. Pelaajan on koettava olevansa turvallisessa ympäristössä, jossa virheet ovat sallittuja.... En tiedä kyseisen kaverin kantaa akatemioihin, mutta henkilökohtaisesti en näe, että akatemioissa joissa pelaajat ovat kategorisoitu ja käynnissä on jatkuva kilpailu pelipaikoista, opettamisen ilmapiiri on sellainen, jolla jokaiselle pelaajalle pystytään luomaan turvallinen ilmapiiri. Väistämättä moni pelaajista kokee ilmapiirin stressaavana ja tämä taas vähitellen näkyy pelaajan kehityksessä.
|
|
|
|
|
mtontola
Poissa
|
 |
Vastaus #123 : 15.11.2011 klo 11:53:46 |
|
kun akatemioiden toimitaa pohtii apriori esittämäsi faktat kuulostavat järkeviltä, mutta kun tuloksia katsoo aposteriori, akatemioissa ei ymmärretä lasten psykologista kehitystä. Kaikessa on korostettu, että akatemiatoiminta jota pyritään harjoittamaan esim. nappuloiden parissa on kokonaisvaltaisesti uutta, joten sen tuloksia emme vielä pysty ymmärtääkseni arvioimaan kuin ehkä n. 5 vuoden päästä, laitetaan rajapyykki vaikka siihen kun 99-ikäluokka saavuttaa täysiän ja vedetään siitä sittten johtopäätöksiä. Mitä taas tulee tuohon monopolisointiin, niin kategorisesti et suostu näkemään sitä faktaa, että tämän sinun esittämäsi malli on samanlaista monopolisointia kuin kritisoimasi mielivaltaisuus ja luonnontila. Rousseauhan kirjoitti Yhteiskuntasopimuksesta -teoksessaan, että yhteiskuntasopimuksen kautta ihmiskunta siirtyi luonnontilasta yhteiskuntatilaan ja tätä yhteiskuntatilaa hän kritisoi toteamalla: "Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla hän on kahleissa. ja koska henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lasten valmennuksessa tuon luonnotila on parempi kuin yhteiskuntatila, koska lapset ovat lapsia, silloin heidän pitäisi saada olla lapsia myös jalkapallokentällä.
Toimivan järjestelmän luominen on pääsy pois anarkisesta tilanteesta, siitä viidakosta missä juniorijalkapallo Suomessa on aina ollut. Rousseaun lainaaminen tähän kohtaan tavalla miten sen teet ei ole ratkaisu vaan ongelma. Lisäksi hän ei pyrkinyt käsittääkseni ehdottamaan, että paluu luontoon olisi mikään ratkaisu (yhteiskuntakriitiikki on tästä melko lailla eri asia, ihan samalla tavalla kuin itse näen itseni akatemiakriittiseksi ymmärtäen, että tämä on järjestelmä jonka olemassa olo on välttämätöntä juniorijalkapallon kokonaisvaltaiselle kehitykselle). Lapset ja aikuiset voivat olla todella vapaita vasta kun he eivät joudu elämään mielivaltaisessa tilassa, oli tähän syyllisenä yksittäinen despotti tai tilanne jossa säännöillä ja sovituilla periaatteilla ei ole merkitystä. Ja totta kai järjestelmä on luonnontilan suhteen monopoli. Aivan kuten Suomen laki on monopoli ja väkivallan käyttö on yhteiskunnassa on virkavallan monopoli. Ei tarkoita että kaikki poliisin toimet hyväksytään, mutta aika pitkälle saa mennä pohdinnoissa, että tulee johtopäätökseen, että meillä menisi paremmin, jos väkivallan käyttö hyväksyttäisin kaikilta kansalaisilta, kunhan on oikeassa silloin kun rankaisee naapuriaan kun tämä on toiminut väärin. Tämä olisi mielivaltaista ja sivistyneen yhteiskunnan näkökulmasta rankasti väärin. Yhteenvetona voimme ehkä vetää, että näkemyksemme eroavat monilta osilta ja olemme samaa mieltä siitä että olemme erimieltä.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|