(suomalaisten) pelaajien absoluuttinen taso

[rupsupylly]

Huippufutareihin, ja etenkin suomalaisiin huippufutareihin liittyvissä keskusteluissa toistuvasti lausutaan, että taso ei riitä. Mikä se 'taso' sitten on? On ilmiselvää, että tämä 'taso' koostuu mm. fyysisistä ominaisuuksista, pallotaidosta, taktisesta osaamisesta ja silkasta lahjakkuudesta, mutta on yhtä lailla selvää, että jotakuinkin kaikilla maailman futareilla on eri osa-alueilla heikkouksia ja vahvuuksia. Leo Messi tuskin olisi kovin hyvä target.

Tästä pääsemmekin kätevää nosturiauton vielä rikkomatonta aasinsiltaa pitkin valmennuksen merkitykseen. Jong Twenten riveissä joitakin minuutteja saaneen Perpan taso ei riittänyt Eredivisie-joukkueen penkille asti. Mutta se riitti vajaan vuoden päästä Brescian avaukseen. Vastaavia esimerkkejä on tietenkin maailma väärällään, mutta yhteistä lienee se, että vain jotakin Messiä tai Zlatania ei voi penkittää. Kuolevaisten sarjassa pelipaikat jaetaan sen mukaan, miten manageri näkee, eivätkä huippumanageritkaan ole yksittäisten pelaajien kohdalla erehtymättömiä.

Suomen majun kohdalla on paikoin asiallisesti, paikoin asiattomasti toistettu samaa pelaajien tason riittämättömyyden mantraa. Samalla on kuitenkin vaikea yksilöidä sitä, mitä yksittäisiltä pelaajilta puuttuu tai mitä pitäisi tehdä. Kaikki ovat nähneet Porokaran riittämättömyyden laidalla, mutta ei-niin-kauan-sitten sama mies kyykytti yhtä Euroopan potentiaalisimmista majuista (tosin harjoitusottelussa). Muiltakin tasoltaan riittämättömiltä nuorehkoilta pelaajiltamme on nähty osin erinomaisia otteita, mutta toisaalta ailahtelua.

Millä taso sitten pysyisi jatkuvasti hyvänä? Helpoin vastaus lienee riittävästi kovia pelejä viikosta toiseen (tosin Peetunkin pelin taso ailahtelee, vaikka pelaa huipputasolla). Isoihin liigoihin ei ole asiaa, jos seurat saavat valmiita pelaajia pikkuisen kalliimmalla muualta. Ja jos ei isoihin liigoihin päästä, ura tuppaa jäämään väläyksiksi keskitasolla.

Kansainvälisten seurojen näkökulmasta ajateltuna tilanne on selvä: perusjanarien hinnat ovat yleisen taloustilanteen epävarmuuksien mukana tulleet alas, ja silloin on varaa ostaa perusjanareita maista, jotka tunnetaan hyvin entuudestaan. Suomen halpa-hallikaan ei toimi, jos naapurissa on luotettu tavarantoimittaja, joka ei ole selvästi kalliimpi. Tässä mielessä haaste on myös seurojen ja agenttien.

Ja palatakseni vielä alkuun: on toki selvää, että Suomen maju ei tällä hetkellä ole täynnä poikkeuksellista laatua, mutta laatuahan joukkueessa silti on. Marginaalit ovat pieniä, ja jos suoraan jouksevan Jonatan Johanssonin tai ylitse juoksevan Shefki Kuqin kaltaiset pelaajat ovat voineet "lahjoillaan" luoda hienon kansainvälisen uran, on vaikea kuvitella, että se ei nykymajun nuorilta pelaajilta voisi onnistua. Mikä helvetin absoluuttinen taso? Rima nousee, kun sitä nostetaan.

[Epsen]

Mitä yrität sanoa?

[Rikkiviisas]

Tästä pääsemmekin kätevää nosturiauton vielä rikkomatonta aasinsiltaa pitkin valmennuksen merkitykseen. Jong Twenten riveissä joitakin minuutteja saaneen Perpan taso ei riittänyt Eredivisie-joukkueen penkille asti.

Perpan omienkin sanojen mukaan kyse ei ollut tasosta vaan tahtoi pois Kreikasta ja Twente tarjosi tuollaista sopimusta lähtökohdalla, että on ikään kuin varamies ja osallistua treeneihin. Sikäli ei mikään "oikea" sopimus.

[rupsupylly]

Mitä yrität sanoa?

Äärimmilleen yksinkertaistettuna että Suomen majun pelaajien taso ei ole niin paska kuin moni kuvittelee, mutta seurajoukkuestatuksissa olisi paljon petrattavaa. Ja parempiin seuroihin päästään joko dominoimalla majussa/seurajoukkueessa tai sillä, että on helvetin hyvä agentti.

Lisäksi suomalaisten pelaajien siirtyminen ulkomaille tapahtuu lähes poikkeuksetta väärään aikaan. (En lue Ruotsia ulkomaaksi.) Joko lähdetään teininä (LDV) tai sitten aikuisena (Hämäläinen, tosin loukkaantumisten vuoksi, ja vieläpä Ruotsiin). Seurajoukkuestatuksiin vaikuttaa moni muukin asia kuin se, kuinka hyvin kyseinen janari pelaa. Viime kauden perusteellakin esim. molemmat Riskit, Kolehmainen, Westö (Goa kutsuu), Ojala, Lehtovaara... Pitäisi olla jo Ruotsissa, ja jos jäävät Suomeen, seuraavan osoitteen pitäisi olla kauempana. Mutta koska pelaajat ovat juuri nyt halpoja, suomalaiset melkolahjakkaat kärsivät.

[^amoresperros^]

Vastaavia esimerkkejä on tietenkin maailma väärällään, mutta yhteistä lienee se, että vain jotakin Messiä tai Zlatania ei voi penkittää.

Zlatan sinällään huono esimerkki, että viime keväänä istui paljon penkillä, kun Bojan syrjäytti hänet Barcelonan piikissä.

[niftan]

Mikä on absoluuttinen taso? Miten se määritellään?

[Natte]

Mikä on absoluuttinen taso? Miten se määritellään?

Niin, siinäpä se.

Mielestäni parhaat absoluuttiset mittarit (ei toki 100% vedenpitävä kaikilta osin) ovat kaikesta huolimatta:

- Missä pelaa?
- Miten paljon pelaa?
- Miten pelaa?

Tällä hetkellä näillä mittareilla Suomen pelaajien absoluuttinen taso ei ole kummoinen, enkä ainakaan itse lähtisi itsepetoksen linjalle ja syyttäisi tästä trendistä mitään Euroopan laajuista pelaajien alennusmyyntiä.

Sulkemalla silmät suomalaisen pelaajatuotannon ongelmilta ei kehitystä tule tapahtumaan. Pelaajien liikkuminen ja kaikki muukin on helpompaa kuin esim. 10-15 vuotta sitten, joten auttamatta trendi on siis ollut, että "taso" ei riitä. Ei se ennenkään kovin laajalla rintamalla huipputasolle ole riittänyt, mutta tällä hetkellä on huipun osalta vielä ohuempaa.

Suomi tuottaa tuollaisia keskinkertaisuuksia pikkusarjoihin, jotka pystyvät tekemään ihan näppärän ammattilaisuran, mutta kun huippu puuttuu, niin ihmeitä ei voi odottaa maajoukkuetasolla, missä osalta jopa Suomea pienemmiltä mailta löytyy se yksi tai kaksi kansainvälisestikin tarkastellen erinomaista yksilöä.

Ulkomaillahan suomalaisia taitaa kuitenkin pelata enemmän kuin koskaan, mikä osaltaan kertoo siitä, että materiaali on kyllä leventynyt. Huippu on tosin samalla menetetty.

<offtopic>
Kyllä tämä kaikki sinne junioritasolla tapahtuvaan toimintaan kulminoituu ja väittäisin, että isoimpia ongelmia on, että moni lahjakkuus lopettaa touhun kesken. Suomessa esim. liian usein ei ymmärretä hetkittäistä koulun priorisoimista, vaan jo teini-ikäisenä edustusjoukkueeseen pitäisi sitoutua aina ja iänkaikkisesti 100%. Jos se ei miellytä, niin terve vaan. Ei noita harvoja lahjakkuuksia saisi hukata, vaan pitää mukana keinolla millä hyvänsä, vaikkakin se oma edustusjoukkue siitä hetken kärsisikin. Eipä tuo yksinkertaista ole, koska jonkinlainen tasapuolisuus ja kurikin pitää olla mukana toiminnasta, mutta kuitenkin...

Suomi on kuitenkin hyvinvointivaltio, missä voi tehdä sen valinnan, että panostaa koulutukseen ja menestyy elämässään sillä saralla. Monessa muussa maassa on toisin, jolloin futis voi olla se todennäköisin tie taloudelliseen hyvinvointiin. Suomessa on helpompia tapoja, joten jos joukkueen valmentaja esim. pyytää valitsemaan koulun ja futiksen väliltä, niin aika usein se valinta osuu kouluun. Näin ainakin Helsingissä...
</offtopic>

[Keiko]

Lisäksi suomalaisten pelaajien siirtyminen ulkomaille tapahtuu lähes poikkeuksetta väärään aikaan. (En lue Ruotsia ulkomaaksi.) Joko lähdetään teininä (LDV) tai sitten aikuisena (Hämäläinen, tosin loukkaantumisten vuoksi, ja vieläpä Ruotsiin).

Milloin pitäisi lähteä? Lapsena? Vanhuksena? :

Esimerkkisi ovat kyllä aika valikoidut, Kappe siirtyi ulkomaille kohtalaisen myöhään (23-vuotiaana) juurikin loukkaantumisten takia, ja eipä noita teinejä ihan joka päivä Suomesta ulkomaille siirry (oletetaan nyt "liian nuoreksi lähtemään" vaikka alle 18-vuotiaat).

[niftan]

Niin, siinäpä se.

Mielestäni parhaat absoluuttiset mittarit (ei toki 100% vedenpitävä kaikilta osin) ovat kaikesta huolimatta:

- Missä pelaa?
- Miten paljon pelaa?
- Miten pelaa?

Tuohon kyllä sisältyy joukkuekavereiden ominaisuuksien, joukkueen taktiikan ja muiden pelaajan ulkopuolisten asioiden vaikutukskin. Absoluuttista tasoa ei ole olemassa, koska hyvin erityylisistä pelaajista voi saada hyvin erilailla irti hyvin erilaisissa olosuhteissa, joukkueissa ja taktiikoissa. Esimerkkejä pelaajista, jotka eivät ole erottuneet edukseen heikommissa liigoissa, mutta loistaneet kovemmissa, löytyy vaikka kuinka. Näissä tapauksissa uusilla työnantajilla on ollut silmää pelaajien soveltuvuuteen joukkueelle ja näiden pelaajien ominaisuuksien maksimaaliselle hyödyntämiselle. Tätä kaivattaisiin myös Suomen maajoukkueen johdolta, koska pelkillä nimillä ei Suomen maajoukkueella kuuhun mennä.

[Natte]

Tuohon kyllä sisältyy joukkuekavereiden ominaisuuksien, joukkueen taktiikan ja muiden pelaajan ulkopuolisten asioiden vaikutukskin. Absoluuttista tasoa ei ole olemassa, koska hyvin erityylisistä pelaajista voi saada hyvin erilailla irti hyvin erilaisissa olosuhteissa, joukkueissa ja taktiikoissa.

Juuri näin. Ehken tarpeeksi painokkaasti sitä sanonut, mutta mielestäni hyvää absoluuttista mittaria ei ole, mutta nuo ovat oikeastaan ainoat ja parhaat käytettävissä olevat, mitkä mainitsin. Poikkeuksia löytyy noilla mittareilla pelaajista molempiin suuntiin.

[rupsupylly]

Tuohon kyllä sisältyy joukkuekavereiden ominaisuuksien, joukkueen taktiikan ja muiden pelaajan ulkopuolisten asioiden vaikutukskin. Absoluuttista tasoa ei ole olemassa, koska hyvin erityylisistä pelaajista voi saada hyvin erilailla irti hyvin erilaisissa olosuhteissa, joukkueissa ja taktiikoissa. Esimerkkejä pelaajista, jotka eivät ole erottuneet edukseen heikommissa liigoissa, mutta loistaneet kovemmissa, löytyy vaikka kuinka. Näissä tapauksissa uusilla työnantajilla on ollut silmää pelaajien soveltuvuuteen joukkueelle ja näiden pelaajien ominaisuuksien maksimaaliselle hyödyntämiselle. Tätä kaivattaisiin myös Suomen maajoukkueen johdolta, koska pelkillä nimillä ei Suomen maajoukkueella kuuhun mennä.

Tätä juuri tarkoitan.

Absoluuttinen taso on myytti, joka elää forumistienkin kommenteissa jatkuvasti. Silti joukkueet kasataan niin, että pelaajia roolitetaan pelipaikoilleen, ja joskus isotkin puutteet kompensoituvat sillä, että on vahvuuksiltaan kokoonpanoon ja taktiikkaan sopiva. Jopa superseurojen toppareista on helppo luetella vikoja, mutta varmuutta siitä, että kyseiset pelaajat dominoisivat alemmalla tasolla, ei ole kenelläkään.

Suomalaiset lahjakkaat pelaajat ovat raportoidustikin kansainvälisesti monilta osin hyvällä tasolla, mutta etenkin taktisella puolella (pelikäsitys) ollaan tiettyjä lutuurimaita selvästi jäljessä (ennen muita Italia, Espanja). Ja tässäkin voidaan ajatella, että pelikäsitys on italialaisten ja espanjalaisten mielestä kehno, mikä voi yhtä lailla kertoa siitä, että suomalainen futis on taktisesti aika kaukana siitä, mitä k.o. maissa pelataan.

Litmanen ja Hyypiä avasivat markkinoita suomalaisille pelaajille, mutta tällä hetkellä ei olla edes lähellä sitä, että suomalainen junnu olisi try-outilla samalla viivalla samantasoisen hollantilaisen kanssa. Eikä suomalainen yleensä ole samalla viivalla; hollantilainen kyky aloittaa miesten pelit kovalla tasolla ennen suomalaista.

[2^16]

Mikä helvetin absoluuttinen taso? Rima nousee, kun sitä nostetaan.

Pelipaikkakohtainen absoluuttinen huippu on muutamien (korkeintaan kymmenien) pelaajien rinki, josta kaikki joukkueet haluaisivat poimia yhden vahvistamaan omia rivejään. Nämä pelaajat ovat niin harvinaisia ja niin poikkeuksellisen hyviä, että heistä maksetaan miltei mitä tahansa. Hieman romantisoidusti voidaan arvioida Hyypiän ja Litin olleen parhaina vuosinaan tällaisia pelaajia.

Kaikki muut pelaajat ovat seurajohtojen mielestä mitäänsanomatonta paskasakkia, jonka puutteiden takia ei voida pelata yltiöpäisen hyökkäävää ja kaunista joga bonitoa. Tämän takia esim. Real Madrid ja AC Milan joutuvat kompensoimaan pelaajarosterinsa puutteita taktisilla tempuilla, koska niilläkään ei ole varaa ostaa vain absoluuttisia huippuja. Nämä heikotkin pelaajat ovat kuitenkin niin hyviä, että huippusuorituksiin yltyessään pystyvät esittämään absoluuttisen huipun tasoisia otteita.

Suomen ongelma on, ettei pelaajien huipputaso yllä edes näiden huippuseurojen vaatimalle perustasolle.

[rupsupylly]

Pelipaikkakohtainen absoluuttinen huippu on muutamien (korkeintaan kymmenien) pelaajien rinki, josta kaikki joukkueet haluaisivat poimia yhden vahvistamaan omia rivejään. Nämä pelaajat ovat niin harvinaisia ja niin poikkeuksellisen hyviä, että heistä maksetaan miltei mitä tahansa. Hieman romantisoidusti voidaan arvioida Hyypiän ja Litin olleen parhaina vuosinaan tällaisia pelaajia.

Kaikki muut pelaajat ovat seurajohtojen mielestä mitäänsanomatonta paskasakkia, jonka puutteiden takia ei voida pelata yltiöpäisen hyökkäävää ja kaunista joga bonitoa. Tämän takia esim. Real Madrid ja AC Milan joutuvat kompensoimaan pelaajarosterinsa puutteita taktisilla tempuilla, koska niilläkään ei ole varaa ostaa vain absoluuttisia huippuja. Nämä heikotkin pelaajat ovat kuitenkin niin hyviä, että huippusuorituksiin yltyessään pystyvät esittämään absoluuttisen huipun tasoisia otteita.

Suomen ongelma on, ettei pelaajien huipputaso yllä edes näiden huippuseurojen vaatimalle perustasolle.

Aletaan olla lähempänä ainakin jotakin totuutta.

Toki aina voi sanoa, että jokin Udinesen laitapakki pyyhkii lattiaa kaikilla suomalaisilla laitapakeilla, mutta tuskinpa Udinesen kokoinen seura on out of reach juuri keneltäkään lahjakkaalta suomalaispakilta, jos kaikki toimii. Suomessa tuntuu kuitenkin olevan niin, että suoria kontakteja noin korkealle ei ole, tai pelaajia, joita voisi suoraan tuolle tasolle ei ole. Väliportaita tarvitaan. Mutta kuinka kiinnostunut jokin Udinese sitten on suomalaisesta kolme vuotta Ruotsissa tahkonneesta 26-vuotiaasta, jos samalla rahalla voi ostaa 19-vuotiaan Bundesliga-debyyttinsä tehneen janarin.

Ei vain junnujen valmennus, vaan koko suomalainen pelaajatuotanto vaatii remontin.

[erno]

Ei vain junnujen valmennus, vaan koko suomalainen pelaajatuotanto vaatii remontin.

Miksi? Kuinka paljon tällä hetkellä tiedetään esimerkiksi edellisten tehtyjen muutosten vaikutuksesta?

As far as minä tiedän, suomalaispelaajien tilanne eurooppalaisissa sarjoissa on ikäluokissa 86-92 huomattavasti parempi kuin vaikka 78-84. Lisäksi 1993 ikäluokakin on ainakin joiltain osin pärjännyt melko hyvin. Paljoa muutahan tuosta ei voi sanoa vielä.

[koera]

Mikä helvetin absoluuttinen taso? Rima nousee, kun sitä nostetaan.

Ensimmäinen asia mikä majupelaajilla on ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta heikoissa kantimissa on juoksuvoima ja -kestävyys. Perpa, Väykkä ja Roma ovat kv. tasolla, mutta esim. pakkien tonteille ei löydy kaveria joka jaksaisi sahata laitaa edestakaisin koko matsin. Toinen todellisiin huippupelaajiin liitettävä ominaisuus on tasaisuus. Losa, Porokara, Veka ja Romakin ovat ailahtelevia pelaajia, eikä vastapainoksi löydy pomminvarmoja suorittajia.

Tekninen taso on kaikilla ammattifutareilla hyvä, mutta jos junnuna ei ole treenattu oikeita asioita, huipputasoa on mahdotonta saavuttaa. Silmiinpistävää on että Suomen taitavimmat pelaajat ovat hankkineet tekniikkansa omalla ajallaan tai faijan valmennuksessa (Eremenko bros., Litti, Miklu, Kolkka). Omatoiminen harjoittelu kuuluu huipulle tähtäävän pelaajan ohjelmaan itsestäänselvyytenä, mutta jotain junnuvalmennuksessa on tehty väärin, jos sitä kipinää saada syttymään ilman perhepiirin apua.

Absoluuttinen taso on hyvin hämäävä termi. Ihminen venyy välillä yli omien kykyjensä, joskus romahtaa, tasoa kuvaa parhaiten mediaani. Se miksi sitä venymiskykyäkään ei ole ikinä riittänyt tarpeeksi on toinen juttu. 
 

[SirLoser]

Hämmentävä ketju.

Täällä selitämme mustaa valkoiseksi ja huonoa hyväksi. Selittämällä suomifutis nousuun!

[rupsupylly]

Hämmentävä ketju.

Täällä selitämme mustaa valkoiseksi ja huonoa hyväksi. Selittämällä suomifutis nousuun!

Wat?

Etsipä ensin se ketju, jossa opetellaan lukemaan.

Huiput pärjäävät aina, mutta nykyisillä kontakteilla lupaavat suomalaispelaajat tuntuvat lähtevän joko 16-vuotiaina hukkumaan akatemiapotkupalloon, tai sitten ne sahaavat Veikkausliigaa 25-vuotiaiksi ennen kuin se läpimurtokausi vie ne Ruotsiin.

Duunarifutaajia on Eurooppa väärällään, mutta jostain syystä ne ei-aivan-kirkkaimman-huipun futarit Suomessa jämähtävät huonon sarjan jyriksi.

Vai väitätkö todella, että Shefki on niin paljon lahjakkaampi kuin nämä nykyiset 20-25 -vuotiaat, että siksi tahkoaa Championshipia Derbyssä? Shefki tosin on tehnyt kaiken itse, ja samaa voisi aina odottaa uusiltakin, mutta silti...

[koera]

Vai väitätkö todella, että Shefki on niin paljon lahjakkaampi kuin nämä nykyiset 20-25 -vuotiaat, että siksi tahkoaa Championshipia Derbyssä? Shefki tosin on tehnyt kaiken itse, ja samaa voisi aina odottaa uusiltakin, mutta silti...

Viimeiset vuosikymmenet taitoa on alettu tietoisesti suosimaan fyysisyyden kustannuksella. Sääntöjä on rukattu, ensin kiellettiin liukutaklaukset takaapäin ja kiristettiin linjaa askel kerrallaan. Paitsiosääntöä on muutettu siten että paitsioansa ei enää toimi entiseen tapaansa, joten tilaa on enemmän. Nykyjalkapallossa pelaajan hyvät ominaisuudet voivat olla mitä tahansa, mutta päälle pitää löytyä sitä taitoa. Championshipissä pelataan vielä vanhanajan taistelupalloa, johon Shefki sopii kuin moottorisaha mahaan. Parhaissa pääsarjoissa muutos näkyykin sitten jo selvästi, eikä suomalainen pelaajakoulutus ole pysynyt kärryillä, jos se nyt koskaan nillä on istunutkaan.

[ziigy]

hohhoijaa ei voi muuta sanoa tähänkään ketjuun.taso nousussa!

[OttoMan]

Otsikon tekstin saivartelevaksi kommentiksi menee, mutta ei sillä absoluuttisella tasolla ole mitään merkitystä jos mj:n menestyksestä halutaan puhua. Ratkaisevaa on taso suhteessa muihin maihin ja samalla muihin pelaajiin. Absoluuttinen taso pelata jalkapalloa on joka tapauksessa hyvin hämärä käsite.

[Pallokani]

koera nosti mielestäni ihan oikein esille tuon juoksuvoiman ja -kestävyyden ,jota maajoukkueessamme edustavat hyvin juuri Perpa, Väykkä ja Roman. - Ja olisi muutaman vuoden sisällä edustanut myös Westö, mutta valitettavasti...
 Veikkausliigamme tempoa on usein arvosteltu varsin hitaaksi ja verkkaiseksi.Ja näin se varmaan on, kun verrataan muuhun maailmaan. Mutta miten kävisi sitten pelaajalle, joka yrittäisi itse todella nostaa tätä tempoa. Huonosti varmasti, sillä kyllä hänen vähitellen olisi sopeuduttava tähän jengin tempoon. Ja tällaisen pelaajan pelitaito ja -taso ei varmaankaan voisi nousta parhaalle mahdolliselle tasolle. Kehitys voi jopa pysähtyä. Ja sitten jos lähdetäänkin ulkomaille, niin ei tätä tyyliä käden käänteessä pysty muuttamaan. Itse olen monta kertaa ihmetellyt, kun joku suosikkipelaajani ei olekaan mielestäni pystynyt sille tasolle, jolla joskus olen nähnyt hänet. On vajonnut tavallaan "tavalliseksi futariksi"; ja ilmeisesti tyytynyt tähän. Eikä ole tempon osalta poikennut erityisesti muusta jengistä, vaikka parempaan olisi todella pystynyt. Se tästä.
Toinen juttu, joka hieman tähän kyllä liittyy, koskee näitä Suomen kaikkien aikojen parhaita futareita (asiasta ollaan monta mieltä, mutta tässä oma listani): Aulis Rytkönen, Kaj Pahlman, Arto Tolsa, Atik Ismail, Jari Litmanen ja Sami Hyypiä. Kaikki nämä pelaajat olivat - ja myös ovat - huipputaitavia, teknisiä ja älykkäitä. Ja tietenkin poikkeuksellisen kovia harjoittelijoita (ehkä vanhempaa Pahlmania lukuunottamatta).

Mutta mikä erityistä: kaikki nämä pelaajat ovat olleet toisistaan ominaisuuksiltaan ja myös persooniltaan melkoisen poikkeavia. Ei heillä ole oikeastaan ole mitään sellaista yhteistä ominaisuuttakaan, joka tekisi heistä juuri suomalaisen. Litmasesta muistan Amsterdamissa jonkun vanhan valmentajan sanoneenkin, ettei Litissä oikeastaan mitään suomalaista olekaan.
Vanha kysymys: annetaanko persoonallisille, "poikkeaville" lahjakkaille nuorille riittävästi tilaa fudiksessa. Vai savustetaanko tällaiset pelaajat kokonaan ulos kuvioista, tai pakotetaan pelaamaan jonkin valmentajan vihonviimeisen "pelikirjan" mukaan?

[hafa]

Joku englannin alasarjapelaaja pääsee ehkä kerran elämässään pelaamaan paikallisen sarjajärjestelmän huipulla majailevaa joukkuetta vastaan FA Cupissa ja siitä syystä pelaa ottelun ensimmäiset 75 minuuttia absoluuttisella tasollaan, tapellen tasaväkisesti kärkijoukkuetta vastaan, jopa johtaen ottelua, kunnes pelaaja joukkuetovereineen palaa väsymyksen iskiessä absoluuttiselta tasolta todelliselle tasolleen ja vastustaja porhaltaa ohi, niukkaan yhden maalin voittoon...

...Tarinan jatko ehkä seuraavassa numerossa.

[Queerinho]

Vanha kysymys: annetaanko persoonallisille, "poikkeaville" lahjakkaille nuorille riittävästi tilaa fudiksessa. Vai savustetaanko tällaiset pelaajat kokonaan ulos kuvioista, tai pakotetaan pelaamaan jonkin valmentajan vihonviimeisen "pelikirjan" mukaan?

Erot pelikulttuurien välillä syntyvät aika pitkälti eroista kansanluonteessa. Stereotypiat ovat tietysti puoliksi harhaanjohtavia mutta se vähän todempi toinen puoli kuitenkin kertoo jotain. Ei siis ole ihan sattuma että saksalainen peli näyttää saksalaiselta ja venäläinen venäläiseltä.

Voisiko suomalainen joukkue olla täynnä persoonallisia, poikkeavia ja luovia pelaajia jos sellaisia ominaisuuksia ei pidetä tärkeänä suomalaisessa arkielämässä? Maillä arvostetaan työssä ja opiskelussa nöyriä puurtajia ja sellaisia halutaan nähdä myös kentällä. Forumia lukemalla ainakin saa käsityksen että suomalaisen keskimääräisen futisfanin toivepelaaja on kovakuntoinen urheiluihme joka on kykenevä saumattomaan joukkuepelaamiseen. Pienet puutteet taidossa ja luovuudessa ollaan valmiita antamaan anteeksi kunhan kaveri ei ole tulppana hidastamassa muun joukkueen mahdollisimman suoraviivaista etenemistä. Kuulostaa aika suomalaiselta, eikö?

[Viinioksa]

Erot pelikulttuurien välillä syntyvät aika pitkälti eroista kansanluonteessa. Stereotypiat ovat tietysti puoliksi harhaanjohtavia mutta se vähän todempi toinen puoli kuitenkin kertoo jotain. Ei siis ole ihan sattuma että saksalainen peli näyttää saksalaiselta ja venäläinen venäläiseltä.

Voisiko suomalainen joukkue olla täynnä persoonallisia, poikkeavia ja luovia pelaajia jos sellaisia ominaisuuksia ei pidetä tärkeänä suomalaisessa arkielämässä? Maillä arvostetaan työssä ja opiskelussa nöyriä puurtajia ja sellaisia halutaan nähdä myös kentällä. Forumia lukemalla ainakin saa käsityksen että suomalaisen keskimääräisen futisfanin toivepelaaja on kovakuntoinen urheiluihme joka on kykenevä saumattomaan joukkuepelaamiseen. Pienet puutteet taidossa ja luovuudessa ollaan valmiita antamaan anteeksi kunhan kaveri ei ole tulppana hidastamassa muun joukkueen mahdollisimman suoraviivaista etenemistä. Kuulostaa aika suomalaiselta, eikö?

Kansanluonnejuttujen vakavastiotettavuus on samaa tasoa kuin horoskoopeilla, ja horoskooppien tapaan niillä selitetään täysin vastakkaisia asioita. Esimerkiksi suomalaisten huonoa menestystä joukkuepeleissä on selitetty sillä, että suomalainen kulttuuri arvostaa yksintekemistä enemmän kuin yhteistyötä, mikä on täysin ristiriidassa mm. sinun esittämän "nöyrä joukkuepelaaja"-kuvauksen kanssa.

Sen sijaan sosioekonomisista seikoista voi hyvinkin löytyä urheilua selittäviä asioita. Väitän esimerkiksi että jonkin kansanryhmän koulutustaso korreloi negatiivisesti ko. kansanryhmästä tulevien jalkapalloilijoiden teknisen osaamisen kanssa. Syy on yksinkertainen: mitä vähemmän aikaa lapset ja nuoret viettävät koulussa, sen enemmän jää aikaa tekniikan hiomiseen. Tämä selittää paljon paremmin etelänmaalaisten ja tiettyjen maahanmuuttajaryhmien  loistavan jalkapallotekniikan kuin höpötys luovuuteen ja yksilöllisyyteen kannustavasta kulttuurista.

[Natte]

Sen sijaan sosioekonomisista seikoista voi hyvinkin löytyä urheilua selittäviä asioita. Väitän esimerkiksi että jonkin kansanryhmän koulutustaso korreloi negatiivisesti ko. kansanryhmästä tulevien jalkapalloilijoiden teknisen osaamisen kanssa. Syy on yksinkertainen: mitä vähemmän aikaa lapset ja nuoret viettävät koulussa, sen enemmän jää aikaa tekniikan hiomiseen. Tämä selittää paljon paremmin etelänmaalaisten ja tiettyjen maahanmuuttajaryhmien  loistavan jalkapallotekniikan kuin höpötys luovuuteen ja yksilöllisyyteen kannustavasta kulttuurista.

Pitää paikkansa. Suomessa valitettavan usein tuo koulunkäynnistä säästyvä energia kanavoituu tosin muualle kuin pallon kanssa peuhaamiseen. Tarkoitan tässä nyt lähinnä sitä ryhmää, jota koulu ei kiinnosta. Suomalaisilla on sentään mahdollisuus panostaa kouluun ja koulutukseen niin halutessaan, mikä on sitten jalkapalloilun kannalta ihan toisenlainen "ongelma".