Pientä ennakkoa, joka kirjoitettu ennen RvP:n statementtia (ja liian hyväuskoisena) sekä muutamaa muuta tapahtumaa. Korjailtu hieman. Sisältää ison kasan virheitä, mutta julkaistaan nyt kun kerran tätä tuli raapusteltua.
Viime kaudella odotusten asettaminen ja lopputuleman arviointi oli tässä vaiheessa vaikeaa, mahdotontakin. Silloin oli auki monia asioita. Osa niistä oli todella isojakin. Tilanne on sama nytkin. Palataan tähän myöhemmin. Tulevaa voi arvioida menneen kautta, joten katsaus edelliseen kauteen on paikallaan.
Kausi 2011-2012 – vuoristorata.Joku sanoo, että klišeitä viljellään urheilutoimituksessa, urheilukirjoituksissa, urheiluselostamisessa ja niin edelleen, aivan liikaa. Minä olen tätä mieltä. Silti käytän niitä. Ne ovat usein aika osuvia ja vastaavan ilmaisun miettiminen toista kautta, tekee tekstistä/puheesta jotenkin väkisin keksittyä. Mikä muka olisi vuoristorataa parempi sana kuvaamaan Arsenalin viime kautta?
KesäKesä oli täynnä turbulenssia. Fabregas – saaga oli pääosassa, mutta lopulta kesästä tuli siirtojen osalta muutenkin hulinaa. Sisään tuotiin iso määrä pelaajia, eri statuksella. Ulospäin oli sama asia.
Jenkinson ja Gervinho saatiin riveihin verrattain nopeasti kesällä. Kallelle en ainakaan itse uskonut tulevan vastuuta läheskään niin paljon kuin nyt tuli. Valitettava Sagnan hajoaminenhan sitä tietysti lähinnä toi, mutta kakkosvaihtoehto oikeallehan Jenkinsonista tuli, kun Ebouesta luovuttiin ja kulttipelaaja siirtyi Turkkiin.
Gervinhon kautta arvioin myöhemmin, kun pelaajistoa käyn läpi, mutta hankintana herätti paljon keskustelua. Voiko tällaiset hankinnat riittää? Pitäisikö satsata enemmän, onko realistista odottaa jotain muuta ja niin edelleen.
Oxlade-Chamberlain tuli sisään verrattain suurella siirtosummalla ja tästäkin keskusteltiin. Miksi seura satsaa potentiaaliin, muttei niinkään laatuun. Tästä sanoin jo silloin ja sanon nytkin, täysin oikea linja ja erittäin tärkeä Arsenalin tulevaisuuden kannalta. Manuun menneen Jonesinkin perässä oltiin ainakin alun perin aivan varmasti. Johto ja Wenger tietää kyllä asemansa olevan se, että maailmanhuipuista, valmiista pelaajista, on todella vaikea taistella nykypäivänä. Sijoitukset OC:n tapaisiin kavereihin maksavat itsensä pidemmällä aikavälillä ehdottomasti takaisin.
Osittain Arsenal on jo asemansa menettänyt näiden nuorten haalijana, mutta varsinkin hyökkäävillä pelaajilla nopeasti tuleva rooli edustuksessa ja luultavasti valmennuksen mainekin, vaikuttavat vielä positiivisesti ja Arsenal onnistuu aina silloin tällöin näissä nuorukaiskaappauksissa. Tätä siirtopolitiikkaa on tilaisuuden tullen ehdottomasti jatkettava. Tälläinen siirtopolitiikka tuo jatkuvuutta sekä antaa seuralle mahdollisuuden taistella isompia resursseja vastaan.
Clichy, Fábregas ja Nasri olivat nimekkäimmät lähtijät. Tappingiin ja muuhun en enää jaksa palata. Tilanteet olivat mielestäni sellaisia, että nämä siirrot olivat joko järkeviä, tai pakollisia. Enempää en asiaan puutu. Koska kausi oli aloitettu näissä epävakaissa tunnelmissa ja peli oli sen näköistä, että tämä materiaali ei riitä mihinkään. Lisäksi oli loukkaantumisia ja varmasti osa siirroista olisi tullut joka tapauksessakin, niin viime hetkillä tuli sitten sisään iso kasa pelaajia: Park hyökkäyspäähän myymään paitoja, Santos korvaamaan Clichya vasemman pakin paikalle (tai laitalinkiksi), Arteta Fábregasia korvaamaan (vaikka ei suoranaisesti) ja Mertesacker toppariksi, koska viime kaudella samoihin aikoihin ostettu Squillaci esiintyi Arsenalissa pelatessaan lähes aina varovasti sanottuna surkeasti.
Muita siirtoja oli Thomas Eisfeld sisään. Tämä näyttäytyy minulle Bischoff - tyyppisenä toivotaan, toivotaan – kauppana. Lisäksi ilmeisen lupaava Joel Campbell tuli verrattain halvalla, mutta mies lähti heti Lorientiin lainalle, jossa tehot ei täysin ehkä riitä, mutta esitykset eivät olleet kyllä varsinaisesti huonojakaan. Työlupaa ei tullut, ehkä nyt sitten?
Jay Emmanuel-Thomas, Mark Randall, Gilles Sunu, Luke Freeman ja alkukaudesta mm. surullisesssa Manu-ottelussa pelaamaan päässyt joutunut Armand Traore ainakin päästettiin joko ilmaiseksi, tai myytiin melko pienellä summalla. Taso ei Arsenalissa breikkaamiseen kellään riittänyt ja se oli melko selvää. Ei näissä siis mitään ihmeellisempää. Normaalia liikehdintää.
SyyskausiElokuussa Pat Rice valmensi Arsenalin kriisitilanteesta huolimatta Champions Liigaan. Udinese kaatui vaikeiden, mutta kuitenkin selittelyt poisjättävien otteluiden jälkeen. Tämä kertoo lähinnä mielestäni tasoeroista Eurooppalaisessa jalkapallossa. On huippujoukkueita, kuten Barcelona ja Real Madrid, joiden kaatamiseen vaaditaan Arsenalin kaltaisilta joukkueilta aivan nappiin mennyttä otteluparia. Sitten on Arsenalin kaltaisia joukkueita, joiden kaatamiseen edes heikossa vireessä hyvin harvoin riittää Udinesen kaltaiset ryhmät.
Liigassa aloitus oli katastrofaalinen. Pikkuhiljaa peliä Arsenal sai paremmin ja napsi Euroopassa pisteitä. Käännekohta Lokakuun alun oli kohtalainen esitys Tottenhamin vieraana. Ottelusta jäi käsiin kuitenkin vain luu 2-1 tappion muodossa. Tämän jälkeen ei ollut kovinkaan ruusuinen kuva jatkosta, mutta maaottelutauon jälkeen kentälle marssi kuin toinen joukkue.
Arsenal alkoi napsia tiukkoja voittoja. Tappiota kirjattiin jatkossa vuodelle 2011 vain muutama. Carling Cupissa kakkosryhmien kohdatessa Manchester Cityä vastaan tuli yksi. Tämäkään ei ollut esityksenä varsinaisesti kovin huono. City voitti Arsenalin myös liigassa kotonaan, maalit 1-0 siinäkin. Lisäksi Olympiakos taisi voittaa merkityksettömän viimeisen ottelun UCL:n lohkovaiheessa.
Kevätkausi
Tammikuu tarjosi sitten uuden mahalaskun. Siirtoikkunassa oli kaikenlaisia odotuksia, itse sain sen mitä halusin. Koko Tammikuun ainoan valopilkun, Thierry Henryn. Henryn paluu oli tarkoitettu olemaan juuri sellainen kuin se oli. Se oli yksi kauden hienoimmista hetkistä, jo yksinään se, teki Henry-lainasta ehdottoman onnistuneen. Negatiivisiakin ääniä toki oli kuuluvissa.
Helmikuu oli kuukautena jo hieman parempi, tosin kaksijakoinen. Alkupuolella tuli kauden suurin voitto, kun surkea Blackburn sai selkään maalein 7-1, mutta toisaalta AC Milan latoi 4 maalia Italiassa Arsenal-verkkoon ja Sunderland tiputti FA Cupista, pokaalia ei ollut tulossa taaskaan. Se kuitenkin huipentui kauden otteluun, missä isoveli näytti kaapin paikan. Tottenham poistui Emiratesilta 5-2 tappio ja ennen kaikkea täysi pelillinen perseraiskaus takanaan.
Sitten tuli hieno yritys vielä Milania vastaan kotona ja kasa tiukkoja voittoja, joka nostatti ucl-junaa vauhtiinsa ja St. Totteringsham Day olisi tulossa myös tänäkin vuonna, vaikka ehkä keskivertoa myöhemmin.
Loppua kohden väsymys, poissaolot kapeassa ringissä (Arshavinkin oli lainattu pois, ei juurikaan varaa kierrättää) ja perinteinen pupeltaminen oli aiheuttaa jo napatun kolmossijan menetyksen (jälkikäteen voi todeta, että huh huh), mutta Arsenalin onneksi tiiviimmin samasta sijasta taisteli Tottenham, josta ei taaskaan ollut lopulta siihen kuitenkaan. Tuloksena 3. sija. Tämän ei pitänyt olla alun perin mahdollista ja vielä vähemmän sen piti olla syksyllä mahdollista. Hysteerisimmät puhuivat putoamiskamppailusta. Siihen nähden liigakautta kait voi pitää menestyksenä.
19 pistettä Manchesterilaisporukoiden perässä ja vain pisteen Tottenhamia edellä. Nämä faktat kuitenkin kertovat sellaista kieltä, että ihan varauksettomasti ei voida kyllä onnistumisesta puhua. Cupmenestys oli myös vaisua, yhdessäkään cupissa Arsenal ei oikeastaan venynyt, vaan tippui siinä vaiheessa kun pitikin (t. Mursu), ehkä jopa aiemmin.
On helppo todeta, että tasaisuus otteisiin on löydyttävä. On helppo nähdä, että parhaimmillaan Arsenal on huikea joukkue, voitot Chelseasta, Tottenhamista ja vaikkapa Milanista jälkimmäisessä osaottelussa tämän todistavat. On helppo myös sanoa, että nykyinen materiaali ei kestä tiettyjä ratkaisevia poissaoloja, kun tutkii tiettyjen tulosten taustoja. On paljon helppoja johtopäätöksiä vedettävissä, ratkaisut sen sijaan ovat toinen asia. Niitä toivottavasti joukkue löytää.
WengeristäEn aio kirjoittaa tästä mitenkään pitkästi. Täällä on mielipiteitä tästä asiasta varmaan yhtä monta, kuin kirjoittajaakin. Faktaa on se, että Wenger on yksi Valioliigahistorian parhaista managereista. Faktaa on myös se, että Arsenal ei ole vuosiin ollut lähellä merkittävää pokaalia. Emirates Cupin lautasta on kaappiin raahattu ja kalja cupissakin on finaalipaikka tullut ja siinä samassa joukkue on enemmän, tai vähemmän, kaudesta riippuen, vakuuttavasti uusinut UCL-osallistumisoikeutensa ja sitä kautta tulevat tulonsa.
Näiden riittävyydestä voi keskustella, samoin Arsenalin realiteeteista nykyisessä tilanteessa, samoin vaihtoehdoista, siirtopolitiikasta, kunnianhimosta, idealismista ja niin edelleen. Itse olen ehkäpä maltillisen In Wenger we trust – linjan mies. Tunnustan ranskalaisen toiminnassa paljon virheitä, mutta en ole vaatimassa potkuja.
Oikeaksi en tätä mielipidettä väitä. Keskustelu on paikoitellen junnaavaa, paikoitellen mielenkiintoista, tämän asian tiimoilta. Itse haluaisin, että keskusteluissa erotettaisiin pari asiaa. Yksi keskustelunaihe on se, että onko Wenger syyllinen seuran kunnianhimottomalta näyttävään siirtotoimintaan? Onko Wenger se, joka linjaa, että isolla rahalla myydään hyviä pelaajia, tilalle ostetaan nuoria, joita ranskalainen idealisminsa mukaan haluaa kehittää? Vaikuttaako tähän osaltaan myös seurajohto? Onko Wenger ”heräämässä”, vai pitääkö tälle edes antaa aikaa ”heräämiseen”, sitähän olisi ollut jo vuosia. Haluaako Wenger nykyisin edes voittaa vai haluaako tämä vain kehittää pelaajia? Voiko Arsenal voittaa Professorin johdolla vai onko voittaminen mahdollista vasta tämän lähdön jälkeen? Vai auttaisiko lähtö vain vähän/ei ollenkaan, jolloin oikeampi syyllinen olisi ehkä muu seurajohto?
Edellä mainitut kysymykset liittyvät isompaan linjaukseen, josta keskusteltaessa häiritsee hieman faktojen puute. Mikä on se realistinen siirtokassa mikä Arsenalilla on viime vuosina ollut käytettävissä ja kuinka paljon Wenger on siitä itse, vapaaehtoisesti, jättänyt käyttämättä? Varmaa lienee se, että jonkin verran, sitä kuinka paljon, en itse osaa sanoa. Onko tämä ollut stadionprojektin takia oikea linja ja onko Wenger nyt sijoittamassa enemmän? Siihenkään en osaa sanoa, varmasti ainakin osittain fiksua se on ollut, mutta Arsene on ehkäpä mennyt liiallisuuksiin. Onko Wenger suostunut liian helposti sitten toiseen mahdolliseen skenaarioon, eli siihen, että hänelle ei anneta kunnolla siirtokassaa? En tiedä näihin vastausta. En siis kummemmin ota kantaa.
Toinen kysymyskokonaisuus on se, millainen Wenger on sitten muuten valmentajana ja managerina. Onko hän menettänyt kykyään löytää pelaajia? Tuleeko huteja useammin? Taktinen osaaminen? Sokeus tietyissä asioissa? Foorumilla on varsinkin peluutus tiettyjen pelaajien osalta noussut esiin ja niin edelleen. Nämä ovat mielestäni eri kysymyksiä. Toisessa pohditaan tulevaisuutta laajemmin ja Wengerin vastuuta seuran nykyisestä tilasta ja toisessa pohditaan Wengerin kykyjä jokapäiväisessä managerityössä. Mielestäni jälkimmäisessä Wenger on edelleenkin hyvä ja parempi olisi todella, todella vaikea löytää. Siksi en pidä ajatuksesta, jossa ranskalainen olisi laitettu kävelemään (eli olisi lähtenyt kävelemään), se pelottaa minua.
Ensimmäisessä asiassa faktojen puute, kuten sanottua häiritsee, mutta Wengerissä on todennäköisesti ollut idealisminsa aiheuttamaa vikaa. Osittain ajatus on ollut oikea, mutta se on viety nähdäkseni hieman turhaa lähes äärimmäisyyksiin. Spekulointi jatkukoon, mutta kausiennakossa oleellista on se, että Wenger jatkaa.
Tässä yhteydessä valmennuksesta voinee mainita todellisen goonerin, Pat Ricen eläköitymisen. Lähes puoli vuosisataa seurassa, rattoisia eläkepäiviä! Wenger tuli ilmeisen hyvin toimeen Patin kanssa ja viimeisen ottelun loppuhetkien epäonnistuminen van Persielta maalipaikassa ja Arsenen pään painaminen Ricen kainaloon oli hauska ja paljon merkitsevä yksityiskohta. Nyt vaihtuu kakkosmies ja tämä voi tehdä hyvääkin. Kaikki kunnia Ricelle, mutta vaihtuvuutta tarvitaan ja Bouldin kainaloon ei ehkä Wenger voi pahalta maailmalta yhtä helposti turvaan mennä, vaan toinen seuralegenda toivottavasti tietyllä tavalla haastaa Wengeriä enemmän.
Ricen ansiot pelaajana oli kiistattomat, samoin valmentajana. Loppua kohden kritiikkiäkin nousi, mutta täytyy myös muistaa, että kun kiukutteleva professori oli mököttämässä katsomossa, hoiti Rice lähes poikkeuksetta ”ykkösen” hommia loistavasti. Kiitos tästäkin.
PelaajistoMuutama nuori pelaaja ja Almunia lähtevät sopimustensa päätyttyä. Almunian Arsenal-ura oli ailahteleva. Kiitos paikoitellen hyvistä otteista, mutta harmittavan usein Arsenal antoi maalivahtiosastolla tasoitusta. Loppu ei toissa kauden hätäpaikkauksesta huolimatta ollut erityisen hohdokas ja varsinaiseen pelaajistospekulaation ei nämä sopimusten loppumiset vaikuta, vaikka jotain reservijyriäkin pois päästettiin.
MaalivahditWojciech Szczesny
- Kaikki liigaottelut ja paljon muitakin pelejä. Tärkeä pelaaja, johon Wenger vaikuttaa luottavan. Herättänyt myös epäilyksiä paikoitellen hieman epävarmoilla otteilla. Ulostulot mielestäni suurin heikkous. Muuten näen nuoren puolalaisvahdin kohdalla tämän kortin katsomisen loppuun asti järkeväksi. Asema viime kaudella vakaa, pelasi loppukauden loukkaantuneena, koska kunnon kakkosvahtia, johon luottoa Wengeriltä löytyisi ei ollut. Sellainen tarvittaisiin, mieluiten kokenut, home grown – statuksen pelaaja, joka voisi vielä tuoda ehkä jotain nuoren polakin kehitykseenkin ja lisäksi astua esiin, jos tarvetta on.
Lukasz Fabianski - Vanhempi puolalainen. Pää ei vaikuta kestävän penkkikomennuksia eikä virheitä. Halunnee itselleen peliajan, eli uuden seuran. Kevään peluutus kertoi korutonta kieltä asemasta Arsenalissa. Lähtö olisi molemmille paras ratkaisu.
Vito Mannone- Hyvät esitykset lainalla tuonee siirron. Arsenal-ura jäi vaisuksi, vaikka pienen hetken mahdollisuuksia näytti olevankin, niin lopulta odotettu loppu yhteistyölle on tulossa.
Damian Martinez- Nuori argo (s. -92) noussee jo edustuksen mukaan, jos Almunian lisäksi Fabianski ja Mannone lähtevät ja vain joku kokenut kakkosvahti tuodaan seuraan. Ilmeisen lupaava, mutta en minä osaa enempää kertoa.
Eli toiveet lueteltukin maalivahtiosastolle, kokenut, hyvätasoinen, mieluiten homegrown - status (tämä voi olla liian vaikeaa) maalivahti kirittämään Szczesnya, muuten suursiivous ja Martinez kolmanneksi. Näin siis ainakin Football Manager – maailmassa. Tämäntyyppisestä maailmasta pääasiassa spekulaationi sitten muuten tulevat, ei voi mitään. Maalivahdit eivät puolalaisvahdin iässä vielä yleensä ole huipulla, joten uskon, että tällä osastolla kehitystä tulee. Siirtomarkkinoiltakin sitä on saatavilla, jos seuraan tulee kakkosvahti, johon Wenger tarvittaessa luottaa. Paljon mahdollisuuksia mennä eteenpäin, mutta se vaatii onnistumista siirroissa sekä kehitystä Szczesnyltä. Potentiaalia on, nykyinenkin taso ok.
PuolustajatBacary Sagna- Harmittavan rikkonainen kausi. Hajosi loppukaudesta uudestaan. Sormet ja varpaat ristiin, ettei käsissä ole taas uusi ongelmatapaus, mitä klesana oloon tulee. Elintärkeä pelaaja, maailman eliittiä paikallaan. Merkitys korostuu, koska korvaajien taso ei riittävä.
Per Mertesacker- Monien, myös minun mielestäni 3. toppari. Sama rooli Saksan maajoukkueessakin, vaikka aiemmin onkin siellä avaukseen kuulunut. Hidas ja kankea, sekä yllättävän heikko päällä, kun katsoo pituutta. Hyökkäyspään pääpalloissa varsinkin täysi lapanen, mutta kokenut, kohtalaisen pelisilmän omaava, joten ehdottomasti hyvä 3. topparin rooliin. Kausi monen muun tapaan vajaa, koska hajosi keväällä. Toivottavasti kuntoutuu, matseja tulee varmasti paljon.
Thomas Vermaelen- Varakapteeni. Belgi on huipputopparin maineessa, eikä aivan syyttä, vaikka virheitä viime kaudella tulikin mielestäni hieman liikaa. Ehkä lähes kaikkien muiden tapaan, kauden rikkonaisuus haittasi. Myös pitää muistaa kuinka paljon puolustuslinja eli pitkin kautta, vaikea siinä on huipputasolla vetää, jos kaverit vierellä vaihtuvat nopeammin kuin sukat jalassa. Odotan kuitenkin paluuta dominoimaan puolustusta, hyökkäyspäässä tätä jo tekeekin. Saa tehdä yhtä monta maalia ensi kaudellakin, mutta toivottavasti niillä ei olla yhtä korkealla seuran sisäisessä maalipörssissä.
Laurent Koscielny- Bosscielnystä näki aivan toissakauden alussa jo, että Wenger on tehnyt sen taas. Hieno löytö. Myöhäisherännäinen toppari nousi nyt viimeistään muidenkin kirjoissa siihen asemaan mihin kuuluu. Ensimmäisellä kaudella myönnän, että virheitä tuli ehkä liikaa. Rämäpäinen pelityyli kuitenkin vetoaa, pelastaa hyvin usein Arsenalin viimeisenä miehenä. Ranskan maajoukkuemies kuuluisi sielläkin avaukseen, mutta yhdessä pelannutta toppariparia on vaikea rikkoa. Viime kauden paras puolustaja Arsenalissa, koska Sagnan minuutit jäi hieman vähemmiksi.
Andre Santos- Selkeästi hyökkäysorientoitunut pelaaja. Vaarallinen hyökkäyspäässä, mutta puolustuspeli kaipaa parannusta. Samoin kunto, ja sen pullukkamaisen ruumiinrakenteenkin voisi jättää kirjoittajan kaltaisille sohvalta seuraajille. En näe kuitenkaan syytä, miksei voisi ensi kaudeksi sopeutua joukkueeseen entistä paremmin. Hänkin oli muuten sairastuvalla viime kaudella. Arsenalilla taitaa olla maailman suurin vesijuoksuallas, että kaikki voivat kuntoutella yhtä aikaa?
Sebastian Squillaci- En suostu uskomaan, että on aivan niin huono kuin huonoimmat esitykset Arsenalissa antaa ymmärtää. Kuitenkin kallispalkkainen turhake, kunpa saisi dumpattua johonkin. Ei roolia, jos jää nauttimaan palkasta.
Johan Djourou- Huhuja lähinnä Italiaan, kielsi itse ilmeisesti kaiken. Mukiinmenevä nelostoppari, koska pahempiakin paikkoja joukkueessa on. Ideaalitilanteessa toki korvattaisiin paremmalla pelaajalla, sillä vaikka fyysisiä ominaisuuksia on, on Djourou pehmeä. Henkinenkään kantti ei vaikuta parhaimmailta mahdolliselta ja on pelkästään toppari, vaikka esimerkiksi oikealla on joutunutkin pelaamaan. Jos rahaa olisi saatavilla, päästäisin menemään.
Carl Jenkinson- Kuten odottaa saattoi, liian aikaisinhan se paikka Pikku-Callelle tuli. Lisäksi loukkaantumisia, mutta se nyt on enemmän sääntö, kuin poikkeus. Wengerin idealismista paha esimerkki, että huomatkaa, en minäkään jätä virheitä huomaamatta. Ilmeisesti lainapestiä ei nytkään suunnitella, jos jo viime kaudella luottoa löytyi. Toivottavasti kehittyy. Kauden tärkein hetki kuitenkin se, jos menee tekemään maajoukkuevalinnan
.
Kieran Gibbs- Kävelevä, tai oikeastaan juokseva, sen verran nopea kaveri, sairaskertomus. Ykkösvaihtoehto vasemmaksi pakiksi, lädi, ominaisuudet periaatteessa kunnossa. Kaikki olisi siis muuten hyvin, jos pysyisi vain kasassa. Tätä sietää todella toivoa, koska Wenger selvästi laskee miehen varaan, ja tietysti tämäkin kortti ehkä vielä kannattaa tsekata. Hyviä otteita kyllä, kunhan vaan kentälle selvisi.
Ignasi Miquel- Jotenkin sellaisen kuvan olen spanskin tilanteesta saanut, että luottoa ei varsinaisesti tulisi olemaan. Bartley ajaa ohi? Näiden nuorien tilanteet ovat mielenkiintosia, mutta jätän suuremmat spekuloinnit niille, ketkä enemmän tietävät.
Taisi siellä sitten vielä joku Boateng tai ainakin Yennaris kentällä käydä ja onhan noita lainalla olleita, Botelho ja Bartley ainakin? en jaksa tarkistella. Jokatapauksessa tästä nuoriso-osastosta kaiketi vain Bartleylla olisi realistinen mahdollisuus isompaan rooliin, ainakin tämän kuvan olen itse saanut. Kentällä kävi toki myös Traore viime kaudella, mutta hänet laitettiin jo syksyllä lihoiksi.
Vahvistuksia ei varsinaisesti huutavasti tarvita. Oikean pakin paikalle ei ole laadukasta paikkaajaa, mutta toisaalta niin laadukas ykkösvaihtoehto, että jos tämä kausi nyt oli vain poikkeus vammojen osalta (aikaisemmin pysynyt hyvin kunnossa), niin ei hätää. Lisäksi muidenkin profiilimiesten on pysyttävä paremmin kunnossa. Jos Gibbs vielä kuin ihmeen kaupalla tekee edes jotakuinkin terveen uran, niin uskon kyllä häneen. Nelos- ja vitostopparien osalta toiveissa tietysti pientä päivitystä, mutta se ei ole niin oleellista. Djourou riittää, mutta voi päivittääkin. Squillacista voisi yrittää eroon, vaikka se vaikeaa onkin.
KeskikenttäpelaajatAbou Diaby- Oma kappaleensa olisi ollut paikoillaan. Wenger on puhunut, että niin kauan kun motivaatiota riittää, hän on valmis yrittämään näiden lasinilkkojen kanssa. Tai jotain sinnepäin ainakin. Diaby nyt vaan on pahimmasta päästä. Ei kestänyt juuri koskaan edes puolta tuntia kunnossa. Lahjoja on, sen näkee kaikki. Viimeeksi pidempi jakso kunnossa, ja oli Ranskan maajoukkueen avauksessa. Se, kannattaako tällä loukkaantumisrekordilla yrittämistä jatkaa, on eri asia. Oma mielipiteeni on, että kannattaa, mutta vain jokerikorttina, Wenger laski selvästi jotain Diabyn varaan täksi kaudeksi ja se on virhe.
Tomas Rosicky- Vihdoin! Vihdoin Pikku Mozart palasi jälleen tasolleen. Hieman myöhään ja ehkei aivan sille tasolle, mille joskus aikoinaan hänen odotettiin kykenevän, mutta silti. Kevätkauden positiivisin yllätys ja henkilökohtaisesti nautin katsellessani Rosickyn peli-iloa pursuavaa tekemistä. Todellinen taistelija palkittiin jatkosopimuksella (tai sitten se oli jo tehty, niin kuin väittävät) hyvistä otteistaan ja toivottavasti ne jatkuvat. Huolestuttavasti on ollut taas kaikenlaista pikkuvaivaa.
Mikel Arteta- Erittäin onnistunut hankinta. Oli juuri sitä, mitä keskikentälle lähes kriisitilanteessa tarvittiin. Toivottavasti ei ala nyt muiden tapaan kärsiä loukkaantumisista vaan saa alle hyvän preseasonin, kisat eivät rasitteena. Arsenalin onni, että Micky on espanjalainen. Ikää alkaa olla, niin kuin em. Rosickylläkin, mutta toivottavasti kaksikko jaksaa vielä. Liian montaa hyvää vuotta ei ole, mutta mahdollisuus vähintään muutamaan on, vaikka sitten loppua kohden pienehkössä roolissa.
Aaron Ramsey- Paljon paskaa niskaan. Nuori mies on urallaan jo ehtinyt Arsenal-tapaan loukkaantua pahasti. Odotukset olivat viime kauteen sitten suuret, pääsihän hän pelaamaan sen melko lailla ehjänä. Silti taso ei oikein tuntunut koskaan riittävän ja henkisesti epäonnistumiset, varmasti varsinkin maalin edessä, tuntuivat luhistavan Ramseya ennestään. Mikään ei tuntunut onnistuvan. Itse olen tulevaisuuden suhteen vielä luottavainen, selvä talentti kyseessä, johan sen kertoo maajoukkueasiatkin. Tarvitsee silti onnistumisia ja vähemmän paineita. Wenger latasi aivan liian ison roolin Ramseylle. Laski varmasti Diabyn ja Wilsheren varaan, mutta ei olisi kannattanut.
Alex Song- Huikea pelaaja. Valitettavasti ei puolustavana keskikenttänä aina jaksaisi hoitaa ”ikävempiä” velvollisuuksiaan niin tunnollisesti. Vastapainona toki syöttää Robin Van Persien viitisen kertaa maalintekoon, jokaisen ollessa kauden top-10 maaleja. Oma ratkaisuni olisi hakea vierelle lisää puolustusvoimaa ja lihasta, ainakin ns. vaikeampiin otteluihin. Jokatapauksessa avauksen mies, profiilipelaaja ja yksi esimerkki siitä, että Wenger ei ole viimeistä 6 vuotta vain töpeksinyt.
Emmanuel Frimpong- Asennetta, höntyilyä, intoa, potentiaalia, voimaa. Näistä on Emmanuel Frimpong tehty. Kevätkauden piti mennä lainalla saaden valioliigakokemusta, menikin pääasiassa lasaretissa. Lupaava pelaaja keskikentän pohjalle, mutta ei valmis. Lainaa viimeistään ensi keväänä uudestaan suosittaisin viime kauden perusteella. Aineksia on, kehityttävääkin on.
Francis Coquelin- Toinen lupaava keskikentän pohja, olkoonkin, että olosuhteiden pakosta, pelasi myös oikean pakin paikalla. Aivan eri tyyppinen kuin Frimpong. Maltillinen, peliälyyn ja sijoittumiseen ennemminkin pelinsä pohjaava puolustussuunnan pelaaja, siinä missä Frimpong tarjoaa voimaa. Näkisin, että kaksikosta hieman edellä ja myös hieman monipuolisempi, jonka takia voisi pitää ringissä (tilanteet toki saattavat muuttua paljonkin) koko tulevankin kauden.
Jack Wilshere- Toissakaudella läpimurto Arsenalissa ja maajoukkueessa. Viime kausi loukkaantuneena. Täydellinen kysymysmerkki. Pelaako heti syksystä? Koska pelaa? Millä tasolla on palatessaan? Kauan menee palata loukkaantumista edeltävälle tasolle? Saavuttaako sitä tasoa enää koskaan? Pilasiko loukkaantuminen kaikkein terävimmän potentiaalin? Näihin saadaan toivottavasti vastauksia pian, ainakin osaan kysymyksistä. Toivottavasti kannattajien suosikki ja oma poika tulee loukkaantumisesta huolimatta ottamaan heti ensi kaudella keskikentältä ison roolin ja nousemaan ansaitsemaansa asemaan.
Tässä nyt pääasiassa keskikentän keskustan kolmea paikkaa miehittävät pelaajat, olkoonkin, että esim Rosicky ja Ramsey pelasivat välillä laitapelaajina ja esim. kohta esiin nostamistani pelaajista Oxlade-Chamberlain ja Benayoun sopivat keskellekin.
Näiden nyt käytyjen nimien lisäksi joukkueessa pelasi syksyllä eräs Samir Nasri. Siitä ei enempää. Muita nimiä, joita kauden mittaan edustuksen kanssa pyöri, olivat ainakin Henri Lansbury, Chuks Aneke ja Oguzhan Ozyakup, joista tuskin kellään on ainakaan välitöntä mahdollisuutta isompaan rooliin. Ozyakup myytiinkin jo muutamaa sataa tonnia vastaan ja Lansburya varmaan yritetään lainojen jälkeen myydä?
Toki sitten on eräs Denilson, joka pitäisi saada johonkin, vähintään lainalle palkkaa nostamasta. Myynti vaikeaa. Laina uusittu brasseihin.
Tämä osasto tosiaan kaipaisi mielestäni yhtä miestä. Hänen nimensä voisi olla Yann M’Vila. Muuten osasto on kunnossa, koska löytyy pari nuorta kärkkymässä roolia, pari vanhempaa, tasokasta pelaajaa, yksi mahdollinen tähtipelaaja ja yksi jo kokenut lupaus, jolla varmasti on intoa parantaa reippaastikin peliään.
LaitapelaajatTheo Walcott - Mielipiteet voimakkaasti jakava pelaaja. Selkeä vahvuus ja selkeitä heikkouksia. Itse kuljen keskitietä tässäkin. Totta, että Walcott ei mitään maailmanluokkaa ole (ja saisi siksi lädiydestään huolimatta tyytyä tasonsa mukaiseen palkkaan), mutta en allekirjoita väitteitä, jossa Walcott päivitettäisiin lähes kellä tahansa parempaan vaihtoehtoon. Sopimustilanne avoin tätä kirjoittaessa ja se sanelee varmaan paljon tulevaisuutta. Wenger on peluuttanut paljon, mutta vaihtoehtojakaan ei ole ollut, mikä on ranskalaisen todellinen kanta Walcottin tulevaisuudesta? Puhui aikoinaan näkevänsä tämän hyökkääjänä, mutta eipä ole kovin montaa kertaa siellä esiintynyt.
Alex Oxlade-Chamberlain- Läpimurto heti, tai ainakin sen alku. En olisi uskonut, mutta kyllä otteet jo vertailun kesti. Nuorelle pelaajalle sattuu tietysti virheitä ja tulee välillä hieman epätasaisempaa suorittamista, mutta muuten kyllä lupauksia herättävää menoa OC:ltä. Jotkut toki jo nyt näkevät tässä ratkaisun ties mihin Arsenalissa, itse en ihan niin valmiina näe nuorukaista. Kiistaton huippupotentiaali kuitenkin näkyy todella kauas. Roy Hodgsonille asti ainakin.
Gervinho- Syksyn valopilkkuja mielestäni, vain viimeiset ratkaisut usein sysipaskoja. ANC keskeytti rytmin ja sieltä palasi väsynyt, kolhiintunut ja suorastaan surkea Gervinho. Toivottavasti hyvä kesäloma takana ja kunnon pre-season alla tulee hieman kehitystä ensi kaudeksi. Laukaus niin huono, että mitään maailmantähteä Arsenal ei hallussaan pidä, mutta mielestäni kelpo laitapelaajan kuitenkin, jos saa työskenneltyä heikkouksiensa parantamiseksi.
Andrey Arshavin- Väsynyttä. Ailahteleva pelaaja, joka parhaimmillaan maailmanluokkaa, pahimmillaan ilmeisesti haitallinen jopa joukkuehengelle. Olisi kymppipaikalla omimmillaan, mutta ei oikein sen varaan voi laskea ja laidalla meno ei ole viime aikoina Arsenalissa maittanut. Lähtö olisi varmasti molempien etu, mutta jos (syystä tai toisesta) jää, on asenteen muututtava ja sitä myötä esitysten.
Yossi Benayoun- Jussi yllätti positiivisesti. Olin aliarvioinut pelaajaa syyttä ja en varsinaisesti innostunut ajatuksesta lainasopimuksen osalta. Syksy menikin odotellessa mahdollisuuksia, mutta aina melko hyvin esiintyen, jos peliaikaa sai. Lisäksi asenne oli jatkuvasti kunnossa, mahdollisia peliaikavinkumis-episodeja ei ainakaan silmiini osunut. Asenne kentällä oli hyvä ja varmaan treeneissäkin, siihen yhdistettynä kokoonpano-ongelmat niin keväällä peliaikaa alkoi tulla ja Yossi vakuutti kyllä. Halunnee kuitenkin jatkossa säännöllistä peliaikaa, joten pysyvä siirto Arsenalin rotaatioon ei taida tulla kyseeseen ei tule kyseeseen. Harmi sinänsä.
Ryo Miyachi- Vähän peliaikaa cupissa ja lainalle Boltoniin, jossa paikoitellen väläytteli. Mainostus Aasiassa ja treenejä joukkueen kanssa ja sitten uudestaan lainalle, olisi minun reseptini. Aika näyttää, pystyykö lyömään läpi Valioliigassa ja sitä myöhempi aika sitten, pystyykö tekemään sen Arsenalissa. Taidosta se tuskin jää kiinni.
Ja yllä pääasiassa laitapelaajien paikoille erikoistuneet miehet. Osa-alue on hieman epävakaalla pohjalla ja kaipaa vahvistusta. Sitä todennäköisesti on tuotu seuraan
Lukas Podolskin muodossa. Kärjessä varmasti hieman paremmin viihtyvä Saksan maajoukkuekonkari saanee ensi kaudella paljon peliaikaa myös laidalla (ainakin, jos RvP jää seuraan).
Podolski, Gervinho, AOC, Walcott. Ei ehkä pärjää Manchesterin porukoille, mutta on kohtalainen nelikko. Ongelmia on siinä, että Poldi ei ole varsinainen laituri, OC on kaikesta huolimatta vasta nuori talentti, jonka todellinen läpilyönti on vielä kesken ja oikeastaan kaikesta huolimatta, ei vielä kirkossa kuulutettu. Walcott on Walcott, hänestä pitäisi olla oma kappaleensa, mielipiteitä on joka lähtöön. Tilanne siirtomarkkinoillakin hieman outo, koska sopparia jäljellä vuosi eikä ole uutta vielä kuulunut. Jos saisi kovan, hinnan pitäisi myydä, mutta niin huonona en pidä kuin jotkut, että se päivitys parempaan onnistuisi kovinkaan helposti. Jotta tuo nelikko riittäisi, pitäisi Gervinhon myös nostaa tasonsa vähintään viime syksyn tasolle, ja saada siitäkin parannusta viimeisiin ratkaisuihinsa. Lisäksi on muutama epävarmuus tekijä, kuten lainalla pelannut Joel Campbell, nuori Ryo, Arsha ja niin edelleen. Carlos Velakin oli loistava lainallaan, mutta hänen Arsenal-esiintymisensä toki ovat varmasti takanapäin, ongelma on vain löytää ostaja, joka maksaa markkinahinnan.
HyökkääjätRobin van Persie- Kaikki ylistyssanat ja superlatiivit ovat varmasti jo loppuunkäytetty. Captain Vantastic. Lisäksi kaikki sanottava ja erilaiset mahdollisuudet lähdölle ja jäämiselle spekuloitu myöskin. Toivottavasti jää, pidän sitä myös hieman todennäköisempänä, mutta vain hieman, kuin lähtöä. Viime kaudella kaikki kaikessa Arsenalille. Yhteispeli toimii erityisesti Songin ja Walcottinkin kanssa. Jäädessään ottaisi joissain otteluissa vedetyn hyökkääjän roolin (jota pelasi tavallaan aiemminkin erittäin usein) ja saa yläpuolleen pelaajan? Liian aikaisia kysymyksiä, odotellaan ratkaisua siirtojen osalta. Vuosi sopparia jäljellä, voisi siis pitää ”väkisinkin”. Kaikki tietää mikä on tilanne.
Marouane Chamakh- Marokkolaisella takana huono kausi, huonoilla minuuteilla. Eli jatko toissa keväästä. Sitä ennen oli hyvä, lupauksia herättävä syksy. Ongelmana se, mihin tämän kaverin saa laitettua, niin kuin monella muulla ylijäämäksi jääneellä. Tiettyjä positiivisia ominaisuuksia, mutta peliajan vähenemisen myötä katosi kyllä kuvasta täysin.
Park Chu-Young- Ei juuri ollenkaan minuutteja. Maajoukkueessa verrattain kovalla tasolla hyviä esityksiä, mutta ilmeisesti treeneissä ei mitään kovin erikoista, kun Wenger ei edes näyttö ja jälleenmyyntimielessä peluuttanut esimerkiksi keväällä Chamakhin vähiä minuutteja. Chamakhin tietty pääpelipelote ja välttävä targetpelaaminen veti edelle, joten kertoo paljon asemasta. Tärkeässä roolissa varmaan Aasian markkinoilla, mutta pelillisesti esimerkiksi Joel Campbell tai Benik Afobekin kaiketi voisi tämän todella pienen roolin hoitaa. Tietysti loukkaantumiset olisi saattanut tilannetta muuttaa.
Hyökkääjien onnistumiset lepäsivät yhden miehen harteilla koko viime kauden. Arsenalin onneksi hän olikin liigan vuoden pelaaja. Tämä silti oli ongelma Wengerin mielestä ja hän siitä mainitsikin, olettaen, että ei ole aikeissa myydä van Persietä, ranskalainen tekikin liikkeensä verrattain ajoissa ja toi seuraan heti EM-kisojen jälkeen
Olivier Giroudin. Tämä naisten (miksei miestenkin) päiväuni on toivottavasti jatke sille laadukkaiden ranskalaisten listalle, joita Arsene on Arsenaliin raahannut, eikä täytä sitä toista puolta kokonaisuudessaan yli 30 nimeä sisältävällä listalla.
Giroud oli hyvin hoidettu, nopea ja ihan mielenkiintoinen kauppa. Loput kysymykset liittyvät lähinnä hollantilaiseen sekä Chamakhin, Parkin ja lainalla (hyvän kevään (=myyntityön) ja kisat) pelanneen MC Nikke T…B:n myyntiin. Näistä RvP saisi jäädä, muista voi hankkiutua vaikka eroonkin. Niin nyt tuskin käy, mutta ehkä Chamakhille seura löydetään ja Bendtnerille sen luulisi olevan vielä todennäköisempää.
Edit: Eli RvP:n voisi odotttaa nyt lähtevän, joten spekulaatiossa yllä hieman väärät lähtökohdat.
Kausi 2012/2013Tyytymättömyys oli paikoitellen käsinkosketeltavaa viime kaudella. Wengeriä huudetaan tietyissä piireissä ulos, tietyissä vannotaan ranskalaisen nimeen. Siirtopolitiikkaan ollaan turhautuneita ja niin edelleen. Jotkut näkevät, että kaiken tämän korjaisi pokaali, useimmat näkee, että sen korjaisi tärkeä pokaali.
Valioliiga on jälleen ensi kaudella ja tulevaisuudessa se tärkein. Sen voittaminen on tietysti tavoitteena, mutta onko se realistista? Ainakin helvetin vaikeaa se on. Manchesteriläisillä on erilaiset resurssit kuin Arsenalilla, toisella täysin järjettömät. Chelsean omistaja on taas havahtunut puoliunesta aitiostaan ja tajunnut, että omistaa kentällä olevan lelunsa ja rahaa tuntuisi palavan. Tottenham hakee menestystä vaihtamalla ’Arryn ja sitten on vielä Newcastle ja Liverpool. No, kolme viimeistä uskon pysyvän Arsenalin takana ensi kaudellakin, mutta se ei tarkottaisi kuin sijaa numero 4. Jos sitten yhden kolmesta muusta em. saisi pidettyä takana, uusiutuisi tämä kolmassija. Helvetin vaikea tehtävä siis.
UCL:ssä vaikeita vastustajia on vielä enemmän, mutta otteluita vähemmän ja yllättäminen tavallaan helpompaa. FA cupissa yhdistyisi sitten näiden ”helpot” puolet ja sen näkisin realistiseksi pokaaliksi, mutta se ei ole (eikä mielestäni pidäkään olla) kuitenkaan mikään seuran ykköstavoite. Liigacuppia pelataan sitten kakkosmiehistöllä varmaankin vähintään välieriin, todennäköisesti mahdolliseen finaaliin asti. Edellyttäen, että sinne asti joukkue pääsisi. Kivaa plussaa kauteen, jossa arvokasta peliaikaa tietyille pelaajille, mutta pääasia, ettei tulel ykkösmiehistölle loukkaantumisia tms.
Tutut neljä kisaa siis edessä, tässä vaiheessa arviointi on vielä helvetin vaikeaa, koska mikään joukkue ei ole vielä valmis. Kilpailu on silti äärimmäisen tiukkaa. Englannissa Arsenal kuuluu ensisijaisesti sijoille 3-4, euroopassa sijoille 8-16. Toistaiseksi kesä on ollut positiivinen, pari oikeaa hankintaa, yksi lans. Mitä tahansa voi tapahtua, päivitellään näitä odotuksia vaikkapa sitten.
Edit. harmaita pilviä kasaantui kirjoittamisen jälkeen. Päivitellään tosiaan joskus elokuussa.
Myöhemmästä tulevaisuudesta on myös vaikea sanoa mitään. Jossain varmaankin ennemmin, kuin myöhemmin koittaa aika Wengerin jälkeen. Siinä voi käydä mitä vaan. Oma mielipiteeni on, että Wengerin vastustajilla on liian ruusuinen kuva siitä, kuinka helppo on valita manageri, joka suoriutuisi paremmin. Chelsealla ja Tottenhamilla on mielenkiintoiset valmentajatilanteet, Chelsealla oli sitä jo viime kaudeksi. Seuraan niitä mielenkiinnolla.
Jokatapauksessa tämä kesä ja tuleva kausi näyttävät minulle paljon. Viime kaudella hyväksyin kolmannen sijan ottaen huomioon kesän, mutta nyt ero kärkeen on reilusti kavennuttava, koska samanlaista tilannetta siirtomarkkinoilla ei ole. Nyt on herättävä ja alettava tekemään töitä eron kaventamiseksi. Jos positiivisia merkkejä ei näy, tulee tulevaisuudesta tukalampi, jos näkyy, uskoakin voi taas pikkuhiljaa toimintaan tulla. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
