Aallonpohja, mikä meni vikaan?

[Triangelikostaja]

Jalkapalloa toki harrastaa pienemmän kynnyksen takia moni sellainen joka ei tavoittele edes mitään muuta kuin liikuntaa ja kavereiden kanssa hengailua. Väitän silti, että ns. tosi urheilijat valikoituu enemmän jääkiekkoon suhteessa jalkapalloon. Luistelu on jo lähtökohtaisesti vaikeaa ja vaatii aikaa riippuen tyypistä miten tuonkin handlaa.

[Julkea bulbul]

Mitä on tullut seurattua sivusilmällä pornoviiksisen, pelkkiä siipiä lounaaksi ja iltapalaksi vetävän työkollegan junnuvalmennushommia jossain peräkylän takametsän junnujoukkueessa, niin kiersi jo alle 10-vuotiaita valmentaessaan kaiken maailman liiton koulutuksia, joissa mentiin hyvin syvälle yksilöllisiin valmennusmetodeihin, seurantatapoihin jne. Vähän pelkään, että vaikka jo rahallisen panostuksen vuoksi jalkapallon harrastajamäärät ovat selkeäst suuremmat, liiton käyttämä panos valmentajiin ja resursseihin on kendossa eri luokkaa / pelaaja. Eri tilanne tietysti isojen kaupunkien juniorimyllyissä, mutta kendo satsaa myös niihin perämetsiin huomattavasti.

[Ameobi]

Seurantatavoista on hyvä juttu UL:ssä, miten futiksen puolella on menty liiallisuuksiin kaiken seurattavan ja datan suhteen. Seuraihmisillä menee raportointiin aivan liian aikaa kankeilla järjestelmillä.

Seurataanko ja raportoidaan seuraamisen ja raportoimisen ilosta vai mitä saadulla datalla tehdään?

[Rikkiviisas]

Suurin ongelma on perstuntumalla taitekohta, jossa pitää päättää ryhtyykö panostamaan tosissaan vai ei.
Suuri harrastajamäärä on yleisesti hyvä ja monissa seuroissa voi vaan harrastaa ilman valtavaa kilpailua, mikä on sen jalkapalloyhteiskunnan kannalta tarpeellista. Sillä tavalla saadaan jalkapalloa harrastavia ja siitä kiinnostuneita.

Maajoukkueen kannalta vaan tarvittaisiin sitä, että kilpailulinjalla lähtevät pysyisivät ja katsoisivat ns. kortin loppuun.
Nyt kaikissa lajeissa yksilöurheilusta alkaen lopetetaan aikuisuuden kynnyksellä. Onko syynä motivaatiotekijät eli suunnilleen vain jääkiekossa voit liigajyränä tienata ookoo? Aiheuttaako liian varhainen erikoistuminen liikaa loukkaantumisia? Alkaako yhden lajin hinkkaaminen maistua puulta?

Tuo erikoistuminen varhain on korostunut muissakin lajeissa, Suomessa se tapahtuu paljon aikaisemmin kuin muissa Pohjoismaissa.

[Triangelikostaja]

Tuo erikoistuminen varhain on korostunut muissakin lajeissa, Suomessa se tapahtuu paljon aikaisemmin kuin muissa Pohjoismaissa.

KuPSin juniorista oli just uutinen miten oli 14-vuotiaana kokeillut pikajuoksua ja voittanut heti jotain kisojakin. Varmaan tätä kaivataan lisää.

[Villahousu]

Jalkapalloa toki harrastaa pienemmän kynnyksen takia moni sellainen joka ei tavoittele edes mitään muuta kuin liikuntaa ja kavereiden kanssa hengailua. Väitän silti, että ns. tosi urheilijat valikoituu enemmän jääkiekkoon suhteessa jalkapalloon. Luistelu on jo lähtökohtaisesti vaikeaa ja vaatii aikaa riippuen tyypistä miten tuonkin handlaa.

Lajihan aloitetaan kai yleensä joskus 7-8-vuotiaana (?). Kuinka monesta tietää silloin kuka on "tosi urheilija"? Ja varmaan harva vaihtaa "kylmiltään" vaikka 12-vuotiaana jääkiekkoon, koska huomaa olevansa lahjakas futaaja/urheilija? Eikä se "tosi urheilijuus" auta, jos vanhemmilla ei ole lompakkoa jääkiekon aloittamiseen. Lisäksi tosiaan yhä useammalla suomalaisnuorella juuret ihan muualla, ja sitä kautta melkein maasta riippumatta (Suomessa lienee aika vähän kanadalaistaustaisia nuoria? Tosin sielläkin nykyään futis yhä suositumpaa) jalkapallo luontevampi valinta.

Siitä samaa mieltä jääkiekon aseman korostajien kanssa, että kahden lajin lahjakkaista harrastajista (mm. Mikko Rantanen?) jääkiekolla lienee jonkinlainen ylivalta kulttuurisen asemansa takia, kun lopullisia valintoja tehdään. Mutta tämän täytyy lopulta olla hyvin rajallinen joukko.

[Triangelikostaja]

Lajihan aloitetaan kai yleensä joskus 7-8-vuotiaana (?). Kuinka monesta tietää silloin kuka on "tosi urheilija"? Ja varmaan harva vaihtaa "kylmiltään" vaikka 12-vuotiaana jääkiekkoon, koska huomaa olevansa lahjakas futaaja/urheilija? Eikä se "tosi urheilijuus" auta, jos vanhemmilla ei ole lompakkoa jääkiekon aloittamiseen. Lisäksi tosiaan yhä useammalla suomalaisnuorella juuret ihan muualla, ja sitä kautta melkein maasta riippumatta (Suomessa lienee aika vähän kanadalaistaustaisia nuoria? Tosin sielläkin nykyään futis yhä suositumpaa) jalkapallo luontevampi valinta.

Sen voi kyllä huomata, että kun suomessa alkaa nyt olla niitä toisen polven maahanmuuttajanuoria jo aika paljonkin erityisesti pk-seudulla niin sieltä tulee hyvällä fysiikalla varustettuja nuoria pelureita. Vielä ei ole tosin sellaista afrikkalaistaustaista pelaajaa noussut varsinaisesti joka olisi ihan kova kansainvälisen tason talentti. Sellaisia siis jotka kasvaisi ihan suomalaisen junioripolun läpi. Glen Kamarakin oli jo nuoresta alkaen englannissa.

[John Daker]

Siitä samaa mieltä jääkiekon aseman korostajien kanssa, että kahden lajin lahjakkaista harrastajista (mm. Mikko Rantanen?) jääkiekolla lienee jonkinlainen ylivalta kulttuurisen asemansa takia, kun lopullisia valintoja tehdään. Mutta tämän täytyy lopulta olla hyvin rajallinen joukko.

Väittäisin, että tämä on myytti. Mitään ylivaltaa ei minusta näytä olevan, korkeintaan lievä kallistuma lätkän puolelle jos sitäkään. Paha sanoa, kun tutkittua faktatietoa ei ole.

Meillä on myös paljon esimerkkejä monilahjakkuuksista, jotka ovat valinneet jalkapallon. Kyllä tuo valinta tuntuu menevän enemmän sen ehdoilla, että kummasta lajista pitää enemmän, ja niinhän sen kuuluu mennäkin. Kuuluisimpana esimerkkinä varmaan Litti, joka oli lahjakas myös lätkässä. Lonkalta tulee esimerkkinä mieleen myös Lod tai Pohjanpalo. Ja sitten on vielä niitäkin, jotka ovat tulleet ihan lätkäsuvusta, mutta valinneet futiksen, kuten Patrik Raitanen ja Niklas Pyyhtiä.

[TPS100]

Väittäisin, että tämä on myytti. Mitään ylivaltaa ei minusta näytä olevan, korkeintaan lievä kallistuma lätkän puolelle jos sitäkään. Paha sanoa, kun tutkittua faktatietoa ei ole.

Meillä on myös paljon esimerkkejä monilahjakkuuksista, jotka ovat valinneet jalkapallon. Kyllä tuo valinta tuntuu menevän enemmän sen ehdoilla, että kummasta lajista pitää enemmän, ja niinhän sen kuuluu mennäkin. Kuuluisimpana esimerkkinä varmaan Litti, joka oli lahjakas myös lätkässä. Lonkalta tulee esimerkkinä mieleen myös Lod tai Pohjanpalo. Ja sitten on vielä niitäkin, jotka ovat tulleet ihan lätkäsuvusta, mutta valinneet futiksen, kuten Patrik Raitanen ja Niklas Pyyhtiä.

Eiköhön tässäkin taloudellinen prospekti vaikuta lajivalintaan. Monet lahjakkaat junnut pelaa futista ja lätkää rinnakkain johonkin 11-vuoteen aika tosissaan, mutta sitten alkaa nuo lätkän paremmat taloudelliset mahdollisuudet motivoida, ainekin joitakin lahjakkuuksia. Siitä saa hyväpalkkaisen ammatin Suomessa, jos liigaan yltää. Joskus aikanaan myös valmentajat painostivat, että nyt pitää päättää, ei voi kahta lajia harrastaa, on liikaa poissaoloja. En tiedä, mikä on tilanne tällä hetkellä?

[murdock]

Huipuksi kehittymisen kannalta on sinällään ikävää, että murrosikään mennessä pitäisi olla fyysiset ja taidolliset pohjat tehtynä ja sitten geenilotto pyörähtää, jonka myötä saatavassa luonnon doping-annoksen koossa on valtavia yksilökohtaisia eroja.

Kun pohditaan mitä jalkapallossa tehdään väärin, niin on hyvä tosiaan miettiä, että eroaako jalkapallon huippu-urheilu tuotanto kauheasti muista lajeista? Perinteisesti Suomessa on huippu-urheiltu laajalla rintamalla, mutta nykyään huiput on tosi vähissä.

[Julkea bulbul]

KuPSin juniorista oli just uutinen miten oli 14-vuotiaana kokeillut pikajuoksua ja voittanut heti jotain kisojakin. Varmaan tätä kaivataan lisää.

Juuri tuossa noin suunnilleen saman ikäisen veljempoikan isä jutteli, että aiemmassa futisseurassa karsastettiin vuosikausia yleisurheiluharrastustaan, kun kävi silloin tällöin juoksemassa keskipitkiä matkoja kilpaa ja siitä tykkää, mutta nyt kun vaihtoi uuteen seuraan, niin siellä oli suorastaa ilahduttu, että hienoa, kun harrastaa laajemmin ja vieläpä jalkapalloakin tukevaa lajia. Aiempi seura oli Suomen suurimpia junnuseuroja, mikä antaa melko ankean kuvan heidän lähestymistavastaan.

[TPS100]

Huipuksi kehittymisen kannalta on sinällään ikävää, että murrosikään mennessä pitäisi olla fyysiset ja taidolliset pohjat tehtynä ja sitten geenilotto pyörähtää, jonka myötä saatavassa luonnon doping-annoksen koossa on valtavia yksilökohtaisia eroja.

Kun pohditaan mitä jalkapallossa tehdään väärin, niin on hyvä tosiaan miettiä, että eroaako jalkapallon huippu-urheilu tuotanto kauheasti muista lajeista? Perinteisesti Suomessa on huippu-urheiltu laajalla rintamalla, mutta nykyään huiput on tosi vähissä.

Ei kai mitään tahallaan väärin tehdä, mutta Suomen urheilukulttuurissa on kovin monia lajeja, jotka vetävät myön puoleensa. Ykköslaji on taloudellisesti jääkiekko, on pesäpallo (jota ei muualla pelata), koripallokin kiinnostaa, sitten on klassiset talvilajit ja yleisurheilu. Pieni maa, vähät resurssit ja noin monta lajia kilpailee nuorisosta. Saksassa on rekisteröityjä jalkapalloloilijoita jotain 2,3 miljoonaa. Kyllä siitä aika hyvän maajoukkueen ja useamman seurajoukkueen kokoaa. Lähes kaikissa Euroopan maissa jalkapllo on aivan selvä ykköslaji. Työpaikkojakin se tarjoaa aladivisioonia myöten, joten ei siinä muut lajit pysty samalla tavalla kilpailemaan.

[Triangelikostaja]

Juuri tuossa noin suunnilleen saman ikäisen veljempoikan isä jutteli, että aiemmassa futisseurassa karsastettiin vuosikausia yleisurheiluharrastustaan, kun kävi silloin tällöin juoksemassa keskipitkiä matkoja kilpaa ja siitä tykkää, mutta nyt kun vaihtoi uuteen seuraan, niin siellä oli suorastaa ilahduttu, että hienoa, kun harrastaa laajemmin ja vieläpä jalkapalloakin tukevaa lajia. Aiempi seura oli Suomen suurimpia junnuseuroja, mikä antaa melko ankean kuvan heidän lähestymistavastaan.

Joo... näin maalaisjärjellä ajateltuna ainakin selvästi kun puhutaan vielä vaikka alle 16 vuotiaista, niin pitäisi vaan kannustaa jos on kiinnostusta harrastaa monipuolisesti. Jotkut valmentajat / seurat varmaan ajattelevat sitten niin lyhyt näköisesti, että tuo on pois just sillä hetkellä hänen joukkueestaan ja ehkä menestymisenä kisoissa?

[Rikkiviisas]

Joku siinä on, että jo alle kymmenvuotiaan pitää vetää jossakin lajeissa kolme harjoitusta viikossa ja tosiaan on seuroja, joissa harjoituksen väliin jättäminen on ongelma saati toisen lajin harrastaminen.
Tähän päälle sitten pelit tai kisat.

En ole asiantuntija, mutta voin silti päteä eli itse kannattaisin pikkujunnuilla mallia, jossa olisi enintään kaksi treeniä ja tehtäisiin yhteistyötä muidenkin lajien kanssa. Missään ei tarttis vetää heti tosissaan, mutta jos haluaa niin sekin tietysti on hyvä mahdollistaa. Eiköhän olisi kaikkien etu, jos pikkujunnu vetäis yleisurheilua, voimistelua ja seilaisi muutenkin muissa lajeissa, ennen kuin erikoistuisi ja alkaisi se kilpaputki.

[Tsei Tsei]

Useampaa lajia voi harrastaa, mutta kaksi treeniä on kyllä todella vähän. Toki pelit päälle ja jos höntsäävät itse, niin sitten. Kyllähän kaikki kovemmat pelaajat lajissa kuin lajissa ovat harjoitelleet tai pelanneet valtavasti itsenäisesti.

Edit: toki liian paljon ohjattua toimintaa voi polttaa loppuun

[Triangelikostaja]

Useampaa lajia voi harrastaa, mutta kaksi treeniä on kyllä todella vähän. Toki pelit päälle ja jos höntsäävät itse, niin sitten. Kyllähän kaikki kovemmat pelaajat lajissa kuin lajissa ovat harjoitelleet tai pelanneet valtavasti itsenäisesti.

Mut onko sillä väliä jos mietitään sitä, että tuleeko ammattilainen vai ei? Koska kuten sanoit, niin joka tapauksessa omatoimista harjoittelua olisi tehtäviä tuntikaupalla viikottain. Sitten jos yhdet ohjatut harkat on jotain toista lajia niin ei varmaan ole tuossa merkitystä.

Kenestäänhän ei siis tosiaan tule ammattilaista edes Suomeen sillä, että käy jalkapalloharjoituksissa ja muuten hengailee steissillä.

[Rikkiviisas]

Edit: toki liian paljon ohjattua toimintaa voi polttaa loppuun

Pikkujunnuilla palaa ensin vanhemmat loppuun ja teini-iässä itse harrastaja.

Suomen ongelma ei ole liian vähäinen tai edes huono harjoittelu, vaan erikoistuminen hyvin aikaisin ja korkea lopetusprosentti teini-iässä.
Tämä vaikuttaa niin kansanterveyteen kuin menestymiseen.

Kyse kuitenkin ihan pikkujunnuista.
Jos innostuu ja haluaa pärjätä, niin silloin pitääkin harjoitelle itsenäisesti.

[Triangelikostaja]

Pikkujunnuilla palaa ensin vanhemmat loppuun ja teini-iässä itse harrastaja.

Suomen ongelma ei ole liian vähäinen tai edes huono harjoittelu, vaan erikoistuminen hyvin aikaisin ja korkea lopetusprosentti teini-iässä.
Tämä vaikuttaa niin kansanterveyteen kuin menestymiseen.

Mikähän tausta tässä on? Joku ajatus vanhemmilta, että pitää saada rahalle vastinetta?

Joskus katsellut kentän laidalta kun jotkut ihan pikkulapset ovat olleet pelaamassa, ja valmentajien viestintä on hirmu totista ja käskyttävää. En tiedä siis oikeasti onko tuossa mitään ihmeellistä vai olenko itse vain herkkä, mutta jotenkin tuntuu hullulta että kun puhutaan jostain max 7-8 vuotiaista tai sen alle niin valkku karjuu vieressä miten teitte väärin yms.

[Rikkiviisas]

Mikähän tausta tässä on? Joku ajatus vanhemmilta, että pitää saada rahalle vastinetta?

Riippuu kai seurasta.
Kohtalaisen pieni seura, jolla on edustusjoukkue varsin korkealla tasolla voi haluta maksimaalisen hyödyn irti junnuista eli tavallaan seuralle mainetta ja mammonaa sekä pelaajia edariin. Tämä sitten edellyttää suunnilleen jokaisen junnun hiomista ja varmistamista, että eivät vaihda lajia ja kehittyvät.

Toki sitten vanhemmakin voivat haluta, että oma jälkikasvu toteuttaa ne omat unelm... eiku tavoittelee palavasti intohimoaan.

Paine voi tulla seuralta, jos menestystä mitataan oman putken läpitulleina ja sitten ikäluokkien turnausmenestyksenä.

Joskus katsellut kentän laidalta kun jotkut ihan pikkulapset ovat olleet pelaamassa, ja valmentajien viestintä on hirmu totista ja käskyttävää. En tiedä siis oikeasti onko tuossa mitään ihmeellistä vai olenko itse vain herkkä, mutta jotenkin tuntuu hullulta että kun puhutaan jostain max 7-8 vuotiaista tai sen alle niin valkku karjuu vieressä miten teitte väärin yms.

Onneksi on vastapainoksi sitten seuroja, joissa on ookoovalmentajat ja pelaajat voivat treeneissä tehdä vaikka hiekkalinnoja.
Toki näissä en tiedä, kuinka toimitaan niiden parhaiksi arvioitujen kohdalla.

Tämä toki kai monessa muussakin lajissa.

[Seseseko]

Tässähän se syy. Meillä on näitä Jami Puustisia, Tomi Petrescuja, Jimi Tauriaisia ym. jotka pilasivat uransa ulkomaiden akatemioissa nuorina. Litmanen, jopa virheen korjannut Pukki, Pohjanpalo ja pian Matias Siltanen ovat edenneet Veikkausliigan kautta menestykseen.

Nuorten lupausten pitäisi yrittää kotimaassa ensin Veikkausliigassa läpi.

"Tuoreen tutkimuksen mukaan ammattilaiseksi tähtäävän nuoren jalkapalloilijan kannattaa pysyä kotimaassaan mahdollisimman pitkään.

Tutkimus osoittaa, että alle 18-vuotiaana ulkomaille siirtyneet pelaajat ovat 23 ikävuoteen mennessä pelanneet 15 prosenttia vähemmän ammattilaisotteluita kuin kotimaassa kehittyneet."

[Triangelikostaja]

Tässähän se syy. Meillä on näitä Jami Puustisia, Tomi Petrescuja, Jimi Tauriaisia ym. jotka pilasivat uransa ulkomaiden akatemioissa nuorina. Litmanen, jopa virheen korjannut Pukki, Pohjanpalo ja pian Matias Siltanen ovat edenneet Veikkausliigan kautta menestykseen.

Tai sitten ainakaan englantiin ei välttämättä kannata lähteä. Valioliiga-seurathan ostaa pääasiassa pelaajat jotka on marinoitu jossain Saksan tai Ranskan akatemioissa. Tai tätä nykyä jopa muista Pohjoismaista suoraan.