Mistä jalkapalloinnostuksesi alkoi?

[kustaa vaasa]

Mikä oli kipinä joka sytytti sinussa innostuksen jalkapalloa kohtaan?

Itselläni innostuksen aiheutti vuoden 2000 Em-kisat. Siitä lähtien on futista tullut seurattua enenevissä määrin. Toki tuotakin ennen oli tullut futista pelattua nappulana, mutta lajia en muuten seurannut millään tavalla, vaan jääkiekko vei oman huomioni täysin. Kisojen jälkeen aloin ensin seuraamaan Mestareiden liigaa sekä Suomen maajoukkueen pelejä. Myöhemmin huomioni on koko ajan siirtynyt enemmän ja enemmän kotimaisen futiksen ja Veikkausliigan seuraamiseen, eikä Chämppäriä tule juurikaan enää seurattua. Arvokisoja on tosin pakkoa katsoa aina.

[Rehellinen mustalainen]

Hypin villisti pomppien hyppynarulla ja tajusin, että täähän voisi olla kivaa futiskatsomossa. Myöhemmin jätin narun pois.

[Stadens stolthet]

Isäni on seurannut jalkapalloa jo 70-luvulta lähtien, joten syntyessäni minulle ei annettu paljoa valinnanvaraa. Ensimmäisessä jalkapallo-ottelussa olin mukana muistaakseni jo kaksivuotiaana eli isäni vain kylmäverisesti päätti, että sinä alat seuraamaan jalkapalloa. En edes uskalla ajatella mitä olisi käynyt, jos olisin alkanut seuraamaan esimerkiksi kendoa.

Todellinen jalkapallon seuraaminen alkoi minulla viisi kuusi vuotta sitten. Kuten sanoin niin jalkapallo on ollut suosikkini jo pikkupojasta lähtien, mutta ei se ollut samanlaista kuin tänä päivänä. Jalkapallo on muuttunut rakkaudeksi ja intohimoksi. Nuoresta iästä huolimatta olen ehtinyt seurata jalkapalloa kuitenkin jo aika kauan, mutta vuosi vuodelta mielenkiintoni ja rakkauteni jalkapallon seuraamista kohtaan vain voimistuu. Kyllä voi sanoa, että jalkapallo on iso osa elämääni, jota ilman en osaa, enkä halua elää.

[Vastapallo]

Ekat futistreenit oli elokuussa 1988, mutta kyllä lopullisesti mun innostus alkoi kesästä 1990, kun on ensimmäiset omat muistikuvat sekä arvokisoista että Tehtikseltä. Pikkupoikana kannatin kisoissa Italiaa, lähinnä sen takia isä kutsui mua pikku-Zengaksi.

[Edmundo]

En oikein muista. Aina on tullut leikittyä pallon kanssa ja ekaluokkalaisena liityin kaupunginosajoukkueeseen, joka pelasi talvet jääkiekkoa ja kesät futista. Olin ihan paska lätkässä, mutta kesällä sitten huomasin olevani joukkueen parhaita jalkapallossa, mikä oli tietysti oikein mukavaa. Hämeenlinnassa ei ollut juurikaan futistoimintaa, joten katsomoon en tuossa vaiheessa eksynyt (myöhemmin 12-vuotiaana uuden kotikaupungin FC Lahesta löytyi oma suosikkijoukkue). 94 MM-kisat ja Romario ja Bebeto olivat myös kova sana.

[Vastapallo]

En oikein muista. Aina on tullut leikittyä pallon kanssa ja ekaluokkalaisena liityin kaupunginosajoukkueeseen, joka pelasi talvet jääkiekkoa ja kesät futista. Olin ihan paska lätkässä, mutta kesällä sitten huomasin olevani joukkueen parhaita jalkapallossa, mikä oli tietysti oikein mukavaa. Hämeenlinnassa ei ollut juurikaan futistoimintaa, joten katsomoon en tuossa vaiheessa eksynyt (myöhemmin 12-vuotiaana uuden kotikaupungin FC Lahesta löytyi oma suosikkijoukkue). 94 MM-kisat ja Romario ja Bebeto olivat myös kova sana.

Ai K-Team ei kelvannut.

[Jack the Ripper]

90-luvun puolivälissä katseltiin faijan kanssa tv2:lta valjua. Pojankoltiainen ihaili Giggsiä ja Cantonaa. Siitä se lähti... Sittemmin -96 UCL-finaali ja valtava pettymys, kun Litmasen tähdittämä Ajax hävisi pilkuilla Juvelle ja kesän -96 EM-kisat räjäyttivät innostuksen lopullisesti.

[mkL]

Keväällä -98 potkittiin palloa esikoulussa välitunnilla puuseinänä olevaan maaliin. Siitä sitten lähti innostus paikallisen jalkapalloseuran joukkueeseen liittymiseen. Myöhemmin innostus loppui kokonaan hetkeksi, mutta 2008 EM-kisoja seuratessa ja futisforumin löytyessä kiinnostus jalkapallon seuraamiseen tuli takaisin.

[tamme auto]

Siitä kun en keksinyt elämään muutakaan järkevää tekemistä kun virtuaalisten jalkapallopelien pelaaminen omat jalkani eivät kestänyt aktiiviuraa hetkeä kauempaa joten siirryin melko heti ilman paitaa villisti pomppimaan HJKn fanikatsomoon ja huutelemaan homoa ja vittua jo 13 iässä. Siellä olen saanut paljon hienoja kavereita! sekä villin pompun HJK on parhainta mitä maailma voi antaa

[Topvep]

Vakavan onnettomuuden jälkeen vuonna 2012 masennuin 10-vuotiaana elämänsisällön vähenemisen myötä ja aloin korvaamaan entisiä harrastuksia katsomalla urheilua. Pian kuitenkin yleinen urheilu kiinnostus vaihtui aktiiviseen yhden seuran kannattamiseen ja pian ostinkin jo kaikkien lajien kausikortit, joita seurani pelasi.

[Thomas Hobbes]

En muista, aina ollut.  Mummolaan osui aikoinaan merkittävän kokoinen vakioveikkausvoitto paljon ennen kuin synnyin ja sen johdosta sain aikalailla jalkapallomyönteisemmän lapsuuden kuin moni muu.  Rippikoulusta pappi meinasi lähettää kotiin kasvamaan aika fanaattisen arvokisaseuraamisen suhteen.  Kirkkohommelit on sitten vähän jääneet sivuraiteelle iän ja viisastumisen myötä.

[Aapinen]

Faija aina seuraili jalkapalloa ja jossain vaiheessa aloin itsekin innostumaan pelien katselemisesta. Suurin osa kavereista alkoi harrastamaan futista niin tuli itsekin siinä samassa aloiteltua pelaaminen.

Varmaan myös FIFA-pelit auttoivat innostuksen kasvattamisessa, niistä oppi pelaajien nimet joten olin MM/EM-kisoissa hyvin kartalla jo n. 10 vuotiaana.

[ALPPIK]

Olen urheilumyönteisestä perheestä, mutta mitään erityisasemaa ei jalkapallolla ollut verrattuna muihin lajeihin. Toki isäni väitti käyneensä "Vänärillä" peleissä asuessaan nuorempana Kuopiossa / Toivalassa. 1990 alkukesästä sitten tapahtui paljon asioista, jotka jättivät seurauksensa. Istuminen FA-cupin finaalin ManU - Crystal Palace ääreen, isän sponsorina toimineen työnantajansa kautta saamat vapaaliput HJK:n peleihin Olympiastadionille sekä Italian MM-kisat. Kuitenkin perheessä oli selvää, että urheilunseuraamista ei kannata rajoittaa televisio-ohjelmaksi, toki sitä on viety hiihtokisoihin ja lätkämatseihinkin. Urheillutapahtumina jalkapallo-ottelut kuitenkin tekivät suurimman vaikutuksen.

[quinton fortune]

Innostus alkoi mm kisoista 2002. Rakkaus syttyi siitä itkukohtauksesta jonka unkari aiheutti syksyllä 2010 vieraillessaan olympiastadionilla.

[Tino Asprilla]

Isäukko on ollut aikoinaan aktiivinen divaripelaaja jonka peliura loppui osin loukkaantumisiin ja syntymääni. Varsinaisesti futis ei siis ole ollut aktiivisesti meidän perheen sisällössä ensinmäisinä vuosinani. Isän vanhat pallot säilyi silti kaapeissa kunnes meikäläinen on ne sieltä kuulemma vuoden vanhana hoksannut. Paljon kuvia taapero-Tinosta pallon kanssa ja vauvakirjaa lukiessa on huomannut että pallo on ollut paras kaveri pienestä lähtien. Papa on ollut ensinmäinen sanani joka ei tarkoittanut kuulemma isiä vaan palloa.
Pelasin vajaan kymmenen vanhana vuoden lätkää ennen kuin päätin vaihtaa futikseen koska perhetuttujemme poika joka oli paras kaveri pelasi futista ja leikki pallon kanssa tavalla joka oli sairaan siistiä. Hän oli ensinmäinen idolini ja ai että olin muutama vuosi sen jälkeen ylpeä että hän oli paras kaverini koska hän oli oikeasti lahjakas ja parhaita ikäluokassaan näillä leveyspiireillä. Hän treenaili kovaa ja ahkerasti ja sain olla mukana aina kun vain näimme. Siitä tajusin itsekin että ollakseen hyvä pitää treenata paljon ja jotenkin ehkä sitä kautta futisfanaattisuus tarttui ja tuli Em-kisat 96 ja jumalpalvonta parhaasta kaveristani siirtyi sheareriin. Siitä alkoi loppuelämän innostus fanittamiseen joka on mielestäni paljon parempaa kuin itse pelin pelaamninen..

[rangaistuspotku]

Ensi kipinän sytytti Em-kisat 1988... Ruud Gullit, Marco Van Basten ja Ronald Koeman! Muttatulen sytytti 1990 mm-kisat Italiassa. Mieleen on jäänyt legendaarinen maalivahti Rene Hiquita, joka pallotteli puolessa kentässä ja menetti pallon vastustajalle kohtalokkaasti.  Carlos Valderraman upea tukka. Myös Roger Millan maalit ja tuuletukset, koko Kamerunin jengi.

[Zazar]

Futisinnostus lähti pallon neppailusta, se oli viisivuotiaana parasta ikinä.

Penkkiurheilun puolella taas laji ei kiinnostanut vähää alusta, kunnes aikani manguttuani änäriä pleikkarille sainkin kendonvihaaja-isältä joululahjaksi fifa nollanelosen, minkä ansiosta huippufutaajat tuli tutuiksi ja eurosportin koosteet alkoi kiinnostaa. Oli erinomaisen eurokausi 03-04 superdepoineen ja -monacoineen, ja niitä seurasi yhtä hienot em-kisat Portugalissa tsekkeineen ja hollanteineen, eikä niiden kisojen jälkeen olekaan ollut maailman urheilulajien paremmuusjärjestyksestä epäselvyyksiä

[pikkupelle]

Ala-asteen liikuntatunneilta se lähti. Tämän jälkeen aloin pelaamaan veljen vetämässä futisliigassa, jota pelattiin isolla kaveriporukalla varmaan yli kymmenen vuotta putkeen. Viimeinen kausi taisi olla 2006 tai 2007. Etenkin alku tarjosi haasteita, kun itse olin liigan ylivoimaisesti nuorin ja toiset olivat 4-9 vuotta vanhempia. Hyvin tuolla kuitenkin pysyi mukana pelaamaan ja tarjosi sentään jotain treeniä, kun junnutoimintaa ei mun nuoruudessa paikkakunnalla ollut.

Futiksen seuraaminen,  pl. satunnaiset tv-pelit ja arvokisat, alkoi 2000-luvun alkupuolella striimien ja RoPSin kotipelien muodossa.

E: CM 97/98:n merkitys oli myöskin suuri. Opetti paitsi englantia, niin myös jalkapallomaailmaa. Pelasin aina Manchester Unitedilla, vaikka jo tuolloin Chelsea oli oma suosikki. Keskikentän nelikko oli huikea.

[Vastapallo]

Yksi iso syy innostuksen syvenemiseen oli totta kai myös The Manager Amiga 500:lla, jota kaverin olohuoneessa veivattiin ns. vitusti. Sen jälkeen kaikki mahdolliset CM:t ja FM:t niin, että FM16 on ensimmäinen, jota en ole (ainakaan vielä) ostanut. Ei vaan ehdi just nyt keskittymään niihin kaikkiin nippeleihin ja nappeleihin.

[Niko9611]

Itselläni innostuksen aiheutti HIFK:n nousu Veikkausliigaan, siitä lähtien on futista tullut seurattua ja tuettua paikallista seuraa kausikortin muodossa.
Toki tuota ennen oli tullut futista pelattua nappulana PuiU:ssa, mutta lajia en muuten seurannut millään tavalla, vaan jääkiekko vei oman huomioni täysin.....

Mutta menneet ovat menneitä,
Nyt vanhempana ja viisaampana olen huomannut että Futiksesta on tullut itselleni asia, jota ilman ei voisi elää, elämäntapa. ⚽🇫🇮

[Forester]

Varmaan ihan nappulasta, mutta jo varhaisteini-iässä liityin Kontun junioreihin, kun ko. seura täytti 9 vuotta. Pelailin pari vuotta, mutta sitten 'musiikki pelasti minut urheilulta'. 1976 olin myös elämäni ensimmäisessä jalkapallomaaottelussa, kun Englanti pieksi Suomen MM-karsinnoissa Stadikalla 4-1. Keegan teki kaksi ja tajusin että nyt löytyi mun jengi. Toki huudan Suomen puolesta aina maaotteluissa, mutta Sannin sanoin; Suomi on jossain lopputurnauksessa 2080-luvulla, niin kompataan nyt Englantia siihen asti:)

[Huupponen]

Yksi iso syy innostuksen syvenemiseen oli totta kai myös The Manager Amiga 500:lla, jota kaverin olohuoneessa veivattiin ns. vitusti. Sen jälkeen kaikki mahdolliset CM:t ja FM:t niin, että FM16 on ensimmäinen, jota en ole (ainakaan vielä) ostanut. Ei vaan ehdi just nyt keskittymään niihin kaikkiin nippeleihin ja nappeleihin.

Oliko tää oikeasti  Kron Softwaren Bundesliga Manager Professional? Nimi on kovin looginen mutta se on toisen kerran juttu se.

[rulezman]

FIFA99 pleikkarilla tais olla se todellinen sysäys. Tuli hakattua kyseistä peliä ihan saatanasti. Isäukkokin entisenä divaritason höntsääjänä varmasti vaikutti.

[Tri Pe]

Yksi iso syy innostuksen syvenemiseen oli totta kai myös The Manager Amiga 500:lla, jota kaverin olohuoneessa veivattiin ns. vitusti.

Itselläni tämä oli piekemminkin seuraus kuin syy jalkapalloinnostukseen mutta oli kyllä ihan mahtava peli jota tosiaan tuli pelattua todella paljon!

edit: ja sitä ennen toki Football Manager ja Football Manager 2 C64:llä ja Player Manager Amigalla. CM sitten myöhemmin PC:llä.

[Edmundo]

Sensible Socceria tuli hakattua myös aika paljon (jos muistan oikein, Fana Palmroos oli siinä tummaihoinen). Ja toki Championship Manageria, mikä auttoi varmasti myös kielitaidon kehittymisessä.