Kisalippu hävittiin paskamaissa

[Tsei Tsei]

Muu spekulaatio siitä, että missä kisapaikka menetettiin on täysin turhaa, sillä mikään yksittäinen tappio ei kisapaikkaa vie jos kaikki muut pelit voittaa.

Yksittäisten pelien kohdalla toki näin. Sen sijaan se on järkevä analysoida, että mitä jäi puuttumaan kisapaikasta. Muurisen aikana se oli voitot kovista maista tai oikeastaan vielä liian monet tappiot koville maille. Hodgsonin aikana se oli pistemenetykset heikommille joukkueille. Hodgson korjasi Muurisen Suomen viat, mutta samalla tuhosi Muurisen Suomen vahvuudet. Lopputulos oli parempi kuin Muurisen aikana, mutta ei vieläkään riittävä.

[CharlieG]

Minä en ainakaan näe suomea vielä lähitulevaisuudessa tilanteessa, jossa voitamme kaikki pienet. Kotona ja vieraissa. Voitamme kovat kotona ja otamme tasurit vieraista. Royn lähestymistapa on sikäli hyvä että se antaa edes mahdollisuuden kisoihin vaikka sitten keskinäisten otteluiden kautta. Siihen ei muurisen prinsiipeillä ollut koskaan mahdollisuus, eikä olisi ollut.

[Hincha en cancha]

Yksittäisten pelien kohdalla toki näin. Sen sijaan se on järkevä analysoida, että mitä jäi puuttumaan kisapaikasta. Muurisen aikana se oli voitot kovista maista tai oikeastaan vielä liian monet tappiot koville maille. Hodgsonin aikana se oli pistemenetykset heikommille joukkueille. Hodgson korjasi Muurisen Suomen viat, mutta samalla tuhosi Muurisen Suomen vahvuudet. Lopputulos oli parempi kuin Muurisen aikana, mutta ei vieläkään riittävä.

Melko sama Tsei Tsein kanssa. On ehdottomasti järkevää analysoida ja ottaa oppia siitä, miten jatkossa voitaisiin tehdä paremmin etenkin ne asiat, jotka nyt tehtiin hieman huonommin. Olisi asiasta vastuussa olevien henkilöiden kannalta suorastaan naiivia todeta vain, että "pisteet eivät riittäneet, piste" ja itkeskellä omaa säälittävyyttään sen suhteen ("mähän sanoin" jne). Forumin panos tähän analysointiin on ihan perusteltua, sillä täällä jos missä tässä maassa pitäisi löytyä ihmisiä, joita todella kiinnosta se miten Huuhkajat pelaavat ja kehittyvät.

Niin ja siitä, missä kisapaikka menetettiin, voi vääntää peistä vaikka hamaan tappiin asti, mutta totuus on se, että matemaattisesti kisapaikka menetettiin kaikissa niissä peleissä, mistä ei saatu parasta mahdollista tulosta. Suhteellisesti ajateltuna suurimmat pettymykset ovat tietenkin ne pistemenetykset, joita ei etukäteen odotettu. Analyysia ja yhteenvetoja tarvitaan sekä kokonaisuudesta että yksittäisistä peleistä.

[Knight]

Ei kisapaikkaa menetetty Azeritappiolla silloin kun se tapahtui, mutta jälkikäteen kaikki tulokset tietäen näin juuri tapahtui yhdessä Belgia tai Armenia -tasurien kanssa. Luonnollisesti voitto Portugalista olisi paikan myös tuonut. Sen odotusarvo vain on huomattavsti suurempi kuin voitto Azereista.

Minä ja muutama muu katsoo tilannetta kokonaiskuvan kannalta karsinnan jälkeen. Me analysoimme mitä karsinoissa tapahtui ja miksi juuri ne maat menivät kisoihin, jotka menivät eikä esim. Suomi ja/tai Serbia. Tähän on löytynyt hyvin yksiselitteinen vastaus, joka on toistettu jo vaikka kuinka monta kertaa. Puola ja Portugali ottivat paremmalla prosentilla pisteet bottom4:lta kuin mitä Suomi ja Serbia pystyivät. Tämä riitti, koska top4:n väliset pelit olivat käytännössä tasureita kaikki.

e: Tästä voidaan tehdä tulevaisuutta varten johtopäätöksiä. Lohkossa, jossa on useampi selkeä ehdokas kisapaikkaan, tulee pyrkiä voittamaan ne maat, jotka ennakkoon ajateltuina eivät kykene kisapaikkaa saavuttamaan. Tällä luodaan pistepohja, jolla voi jo pelkästään päästä kisoihin, jos kärkijoukkueet pelaavat keskenään tasaisesti.

[Tsei Tsei]

Ja miksi se on juuri 4 viimeistä? Saako sillä omaan mantraan sopivan kaiun? 2 meni jatkoon, eli eikö sitten vaikka 6 luuserin ottelut ole niitä paskamaaotteluita?

Koska 4 joukkuetta kilpaili jatkopaikasta ja 4 ei. Kolme näistä ei ollut missään vaiheessa edes mitenkään mukana spekulaatiossa ja Belgiakin näytti hyvin nopeasti, että se ei todellakaan taistele kisapaikasta. Belgia toki poikkeaa tästä kolmen viimeisen joukkueesta monella tavalla. Silti se voidaan laskea etukäteen heikommaksi vastustajaksi, vaikka teoriassa ehkä oli Suomen tasoa.

[Tsei Tsei]

Yhtähyvinhän tuosta voi vetää sen johtopäätöksen että tiputtiin koska ei voitettu Portugalia kahdesti. Ihan yhtä oikea johtopäätös.

No kertakin olisi riittänyt. Et vaan näköjään suostu ymmärtämään mikä erotti Puolan ja Portugalin Suomesta ja Serbiasta. Kahta kovan maan voittoa ei vaadittu kisapaikkaan keneltäkään. Toinen jatkaja ei ottanut itse asiassa yhtään voittoa. Samahan se on, mistä pisteensä ottaa, jos ne riittävät jatkoon, mutta tosiasia on se, että Suomi pelasi erinomaisesti etukäteen vahvempia vastaan, mutta paskasti etukäteen heikompia vastaan vieraissa.

[Tsei Tsei]

Azer tappion jälkeen portugali pelasi tällaisia pelejä

Serbia - Portugali 1-1
Armenia - Potugali 1-1
Portugali - Puola 2-2
Portugali - Serbia 1-1

Millä todennäköisyydella veikkaat Portugalin pelanneen näin jos suomi olisi hoitanut kaikki ja painellut lohkokärjessä kaukana muilta? Äläkä edes viitsi sanoa että se tuskin olisi vaikuttanut Portugalin peliin millään tavoin.

Tuskin olisi muuttanut näitä mitenkään. Kyllähän Portugali haki Armeniasta voittoa tosissaan ja tuolloin Puola oli karkaamassa! Samalla tavalla Portugali tavoitteli tosissaan voittoa Puolasta, mutta joutui tyytymään tasuriin. Portugali oli näissä karsinnoissa todella pitkään takaa-ajajana ja edellä oli Puola jo karkaamassa. Johtoasemahan olisi voinut sitten vaikuttaa myös Suomen pelaamiseen Belgiassa.

[Tsei Tsei]

Osoittaa paskaa asennetta sanoa, että kisalippu hävittiin vieraissa azereille. Siinä vaiheessa karsinnat oli vielä pahasti kesken. Joukkue korjasi tilanteen niin, että viimeisessä pelissä oli vielä mahdollisuus päästä kisoihin. Siinä vaiheessa esimerkiksi pelaajien mielessä ei varmasti ollut, että turha tätä on pelata, me on pojat hävitty tää homma jo Azerbaidzhanissa.

No Suomen pelaajilla on ilmeisesti sitten paska asenne, kun lähes kaikki olivat sitä mieltä, että Portugalissa tehtiin mitä pystyttiin, mutta muualla olisi pitänyt kerätä enemmän pisteitä. Itse kritisoin tuolloin jo riskinoton puutetta näitä kisapaikkataistelun ulkompuolella olevia maita vastaan, kun on parempi voittaa ja hävitä kuin pelata kaksi tasuria. Hodgson hoiti homman erinomaisesti niin, että kilpailijoista vain Serbia sai Suomea vastaan voiton ja Suomi otti vastaavasti yhden tärkeän voiton Puolasta. Mielestäni on kohtuutonta vaatia vielä enemmän kovia maita vastaan pelatuista otteluista. Sen sijaan on kohtuullista vaatia enemmän pisteitä Belgian, Armenian ja Azerbaidzhanin kaltaisilta joukkueilta.

[Tsei Tsei]

Minä en ainakaan näe suomea vielä lähitulevaisuudessa tilanteessa, jossa voitamme kaikki pienet. Kotona ja vieraissa. Voitamme kovat kotona ja otamme tasurit vieraista. Royn lähestymistapa on sikäli hyvä että se antaa edes mahdollisuuden kisoihin vaikka sitten keskinäisten otteluiden kautta. Siihen ei muurisen prinsiipeillä ollut koskaan mahdollisuus, eikä olisi ollut.

Kaikkea tuota ei tarvitakaan. Nytkin sai puppeloida pienille ja keskisuurille kerran, mutta ei kolmea. Hodgsonin lähestymistapa on hyvä ennalta kovempia vastaan, mutta siinä on heikkouksia näitä pikkumaita vastaan pelatessa. Pienten voittaminen kotona ja vieraissa ei ole mitään utopiaa, kun Mursu teki sen jo. Tässä lohkossa voidaan spekuloida kolmen kaukomaan haasteellisuudella, mutta sen takia yksi puppelointi sallittiinkin. Seuraavassa lohkossa on vähemmän joukkueita, joten puppelointeja ei saisi enää tulla. Ellei sitten pysty kompensoimaan niitä kovia vastaan pelattavissa otteluissa.

[Eiccu]

Melko sama Tsei Tsein kanssa. On ehdottomasti järkevää analysoida ja ottaa oppia siitä, miten jatkossa voitaisiin tehdä paremmin etenkin ne asiat, jotka nyt tehtiin hieman huonommin.

Totta kai kannattaa analysoida, mutta analyysi, joka tehdään pelkkien tulosten pohjalta ei hyödytä mitään. Selvähän se on se, että kisoihin oltaisiin menty jos nuo ''heikommat'' oltaisiin voitettu, mutta miten tuo analyysi vie hommaa eteenpäin tulevaisuudessa? Jos analyysin taso on se, että todetaan vain että heikommat pitää voittaa että kisoihin päästäisiin, niin mitä hyötyä siitä on? Eiköhän noita heikompia vastaan jokaista peliä lähdetty voittamaan ja ihan hyvin ne olisi nähdyillä peliesityksillä voitukin voittaa. Pitää ymmärtää se, että pistemenetykset eivät aina johdu siitä, että olisi tehty jotain väärin. Jälkiviisas on tietysti helppo olla ja on helppo sanoa, että jos olisi jotain tehty toisin niin olisi käynyt näin ja näin, mutta tuo on suhteellisen turhaa spekulointia, sillä asioita ei kuitenkaan etukäteen voi tietää.

[J.P. Sarja]

Ihme saatana että jiipee ryömi kivenkolostaan esiin tämän topiikin kanssa huutamaan maailmalle, että "mähän sanoin mjötäääh!!olin oikeesssa olinpas olinpas olinpas". Tajusit sentään pari päivää odottaa tuon Portugalin illan jälkeen, että et heti tullut kiertään veistä haavassa. Voit kuvitella olevasi oikeassa jos se helpottaa. Fakta on kuitenkin se, että vain keskiviikko-iltana karsinnoissa oli sellainen vaihe, että Suomi oli yhden maalin päässä kisoista. Vaikka azerit olisi voitettu vieraissa olisi sen jälkeen pitänyt tehdä monta maalia ja ottaa monta voittoa. Turha jossitella tällaisella asialla.

Niin no, mitäpä muutakaan tässä ennen seuraavia karsintoja tehdään kuin jossitellaan ja ennakoidaan toki myös tulevia karsintoja? Helvetin paljon mieluummin minä olisin ollut väärässä eli Suomi olisi päässyt kisoihin. Tällä kertaa kuitenkin kävi niin, että kolmesta viimeisestä ottelusta tuli juuri se pistemäärä, jota ennakoin. Tuo kaiketi oli realismia ja etenkin siinä tilanteessa, johon Suomi oli ajautunut, olisi tarvittu ihme.

Osoittaa paskaa asennetta sanoa, että kisalippu hävittiin vieraissa azereille. Siinä vaiheessa karsinnat oli vielä pahasti kesken. Joukkue korjasi tilanteen niin, että viimeisessä pelissä oli vielä mahdollisuus päästä kisoihin. Siinä vaiheessa esimerkiksi pelaajien mielessä ei varmasti ollut, että turha tätä on pelata, me on pojat hävitty tää homma jo Azerbaidzhanissa.

Osoittaa paskaa asennetta, ettei pystytä myöntämään, että kisapaikka hävittiin tällä kerralla varsin heppoisissa otteluissa. Jopa Hodgson tuon pystyy myöntämään, ilmeisesti huonoitsetuntoinen suomipoika ei? Voitto Azerbaidzanista sekä täydet pisteet joko Armeniasta tai Belgiasta olisi käsittääkseni riittänyt! Tuo Azerbaidzan-ottelu oli ehkä suurin munaus mitä Suomen lohkossa yksikään joukkue esitti. Ainoa voitto, johon Azerbaidzan edes pystyi. Turha faktoja on kiistääkään.

[Knight]

Eiköhän noita heikompia vastaan jokaista peliä lähdetty voittamaan ja ihan hyvin ne olisi nähdyillä peliesityksillä voitukin voittaa.

Ei lähdetty, kun Azereita vastaan lähdettiin selvästi hakemaan sitä tasuria.

[Tsei Tsei]

Totta kai kannattaa analysoida, mutta analyysi, joka tehdään pelkkien tulosten pohjalta ei hyödytä mitään. Selvähän se on se, että kisoihin oltaisiin menty jos nuo ''heikommat'' oltaisiin voitettu, mutta miten tuo analyysi vie hommaa eteenpäin tulevaisuudessa? Jos analyysin taso on se, että todetaan vain että heikommat pitää voittaa että kisoihin päästäisiin, niin mitä hyötyä siitä on? Eiköhän noita heikompia vastaan jokaista peliä lähdetty voittamaan ja ihan hyvin ne olisi nähdyillä peliesityksillä voitukin voittaa. Pitää ymmärtää se, että pistemenetykset eivät aina johdu siitä, että olisi tehty jotain väärin. Jälkiviisas on tietysti helppo olla ja on helppo sanoa, että jos olisi jotain tehty toisin niin olisi käynyt näin ja näin, mutta tuo on suhteellisen turhaa spekulointia, sillä asioita ei kuitenkaan etukäteen voi tietää.

Armenia-peliä en nähnyt, mutta Azeri-pelissä olisi pitänyt ehdottomasti ottaa enemmän riskejä ja tehdä enemmän vaihtoja. Belgiaa vastaan vieraissa pelattiin periaatteessa ihan hyvin ja tuomarille kuuluu iso osa tuosta paskasta. Armeniassakin kuitenkin Markus Heikkinen pelasi koko pelin ja ei varmasti ole mikään hyökkäyspään mies.  Riskejä olisi voinut ottaa enemmän ja jälkikäteen katsottuna se olisi ollut tarpeen. Ensi karsinnassa riskit voidaan siis ottaa jo näissä tilanteissa, koska peleissä on enemmän voitettavaa kuin hävittävää.

[Leuka2008]

Armenia-peliä en nähnyt, mutta Azeri-pelissä olisi pitänyt ehdottomasti ottaa enemmän riskejä ja tehdä enemmän vaihtoja. Belgiaa vastaan vieraissa pelattiin periaatteessa ihan hyvin ja tuomarille kuuluu iso osa tuosta paskasta. Armeniassakin kuitenkin Markus Heikkinen pelasi koko pelin ja ei varmasti ole mikään hyökkäyspään mies.  Riskejä olisi voinut ottaa enemmän ja jälkikäteen katsottuna se olisi ollut tarpeen. Ensi karsinnassa riskit voidaan siis ottaa jo näissä tilanteissa, koska peleissä on enemmän voitettavaa kuin hävittävää.

Armenia-peli vieraissa oli täydellisempää hallintaa kuin ehkä mikään näkemäni karsintapeli, loistopaikkoja todella monta ja vastustajalla ei oikeastaan yhtään paikkaa, valmentajalta ei voi vaatia oikein enempää. Armeniassa ei TODELLAKAAN kaaduttu taktiikan vuoksi. Eli ei perusteta näitä asioita mielikuviin, vaan faktoihin. Itse en nähnyt vieraspeliä azereita vastaan, mutta ilmeisen paskaa oli eikä paikkoja luotu. Silloin oli myös maajoukkueen terveystilanne/ vireystila heikoimmillaan, eli ei se ainoastaan taktiikasta ehkä sielläkään johtunut, vaikea sanoa. 0-0 olisi joka tapauksessa vähintään pitänyt sieltä saada. Enemmän jossiteltavaa on Puola- ja Belgia-peleistä, joissa paikkoja oli enemmän kuin vastustajilla, muttei saatu maaleja. Jos jokin yksi asia pitää sanoa, mihin kaaduttiin, niin se on maalintekotaidon puute. Ratkaisut ovat yleensä aivan liian hätäisiä eikä se yhtään auta että Forssell on ollut puolikuntoinen tai kokonaan poissa.

Jotenkin tuntuu siltä, että seuraavissa karsinnoissa pikkumaatkin hoidetaan vakuuttavammin, Azeri-pelissä oli jo merkkejä paremmasta. Siinäkin luotiin paikkoja enemmän kuin aikanaan Muurisen vastaavassa pelissä, joka voitettiin 3-0. Siinä tuli se Nurmelan maali ja kaksi topparien puskumaalia kulmista muistaakseni eikä mitään sen ihmeempä hurlumhei-hyökkäysfutista nähty. Olen jo aiemmin sanonut, että minulle kävisi hyvin uusi koutsi, joka osaa luoda kurinalaisesti puolustavan joukkueen, joka antaa hyökätä hieman rohkeammin kuin Hodgson. En vaan voi olla kommentoimatta näitä "Mursun johdolla olisi voitettu kaikki pikkumaat" ja "näissä karsinnoissa kaaduttiin kääpiömaita vastaan" -näkemyksiä. Olisiko ihan varmasti voitettu Armenia kahdesti, siis se joka voitti kotonaan Puolan ja jätti Portugalin tasapeliin? Ihan niin kuin Suomikin, Armenia pelasi aiempaa kurinalaisemmin näissä karsinnoissa ja siksi pärjäsikin paremmin. Puolustuspäässä epävarma Suomi, jollainen se Muurisen aikana oli, olisi hyvinkin voinut karahtaa Armeniaa vastaan, saati sitten Kazakstania, joka nyt voitettiin kahdesti. Millä perusteella sitä voi pitää varmana, että Muurisen johdolla olisi varmasti voitettu kahdesti Kazakstan, joka oli todella vaikea vastus myös muille isommille maille?

[Tsei Tsei]

Mursun aikana Azereita vastaan maalit tulivat aika aikaisin kulmista, joten ei tuossa mitään ihmeitä tarvinnut luodakaan. Tosin ei ole kyllä mitään valittamista Hodgsonin Suomen otteistakaan kotona Azereita vastaan. Armeniaa vastaan vieraissa oli kuulemma paikkoja, mutta kun koosteita katseli, niin ei huippupaikkoja nyt niin montaa ollut. Armenia-peli kotona oli surkea, mutta tuurilla ja kiitos Jässin tuli voitto. Azereita vastaan vieraissa Suomi oli todella huono ja vaikka terveystilanne ei ollut optimaalinen, niin Forssell ja Kuqi istuivat kuitenkin lähes koko pelin vaihtopenkillä ja kehissä oli kuitenkin Johansson, Litti ja Losa. Ei tuolta oikeastaan ketään puuttunut Tainion lisäksi. Toki Litti ja Forssell olivat kaukan parhaasta kunnosta.

Mitä tulee Muuriseen, niin ei kai sitä voida sanoa varmaksi kuinka pienet maat olisivat hoituneet. Historia kuitenkin vihjaa, että todennäköisesti aika hyvin. Sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä mitä Mursu olisi tehnyt. Sen sijaan Hodgsonin Suomen olisi pitänyt saada Belgialta ja Azerbaidzhanilta enemmän pisteitä. Armenialle olisi sitten kerran voinut puppeloidakin. Tai sitten vaihtoehtoisesti jäädä Belgiassa tasuriin tuomarin suosiollisella avustuksella. Puola-pelistä voidaan jossitella, että Suomen olisi pitänyt voittaa. Vastaavalla tavalla olisi varmaan ollut kohtuullista, että Portugali olisi voittanut Suomen Portossa ja Serbia kotonaan?

[siffo]

Niin no, mitäpä muutakaan tässä ennen seuraavia karsintoja tehdään kuin jossitellaan ja ennakoidaan toki myös tulevia karsintoja? Helvetin paljon mieluummin minä olisin ollut väärässä eli Suomi olisi päässyt kisoihin. Tällä kertaa kuitenkin kävi niin, että kolmesta viimeisestä ottelusta tuli juuri se pistemäärä, jota ennakoin. Tuo kaiketi oli realismia ja etenkin siinä tilanteessa, johon Suomi oli ajautunut, olisi tarvittu ihme.

Osoittaa paskaa asennetta, ettei pystytä myöntämään, että kisapaikka hävittiin tällä kerralla varsin heppoisissa otteluissa. Jopa Hodgson tuon pystyy myöntämään, ilmeisesti huonoitsetuntoinen suomipoika ei? Voitto Azerbaidzanista sekä täydet pisteet joko Armeniasta tai Belgiasta olisi käsittääkseni riittänyt! Tuo Azerbaidzan-ottelu oli ehkä suurin munaus mitä Suomen lohkossa yksikään joukkue esitti. Ainoa voitto, johon Azerbaidzan edes pystyi. Turha faktoja on kiistääkään.

Olet oikeassa, että koko karsintaa ajatellen nuo olivat ne ratkaisevat pistemenetykset. Tosin pelejä katsoen azeri-pelillä en viitsi hirveästi jossitella voiton kannalta niin hirveää kuraa tuo peli oli ja selkein tahra Hodgsonille tässä karsinnassa. Armenia ja Belgia vieraissa vituttavat sen sijaan raskaammin, koska noissa peleissä paikkoja oli ottaa täydet pisteet kuten vaihtoehtoisesti Puolaa vastaan kotona.

Yksittäisenä pelinä on noussut jälkiviisaana esiin Portugali- kotipeli. Siinä jos voittomaali olisi tehty, niin toissapäiväisestä matsista tasurilla oltaisiin kisoissa, mutta kuten täälläkin on todettu, niin nyt on vain analysoitava virheet tästä karsinnasta ja parantaa MM-karsintoihin. Siitä olen kuitenkin varma, että jos Serbia-kotipelin jälkeisellä tiellä jatketaan kisohin pääsyä ei voi estää. Force, Sheriffi ja Losa osuvat ensi karsinnoissa.

[Taitofutis]

Paska puhetta  Eka oli yhtä kova. nuo kaksi muuta huomattavasti helpompia. Kuka tahansa valitsee Irlannin mielummin kuin Serbian. Samoin Slovakia varmasti mieluisampi vastus kuin Suomi.
3. Lohkossa löytyy kaksi tosi kovaa (Espanja ja Ruotsi), tämän jälkeen P-Irlanti ja Tanska ovat Serbiaa selvästi heikompia ja helpompia vastustajia lohkoonsa.
Lisäksi nuo "paska maat" on noissa lohkoissa huomattavasti helpompia, kukaan ei haluaisi kaikki Aasian maita Samaan lohkoon, vittumaisia vieraspelejä enemmän kuin missään muualla.

Noissa kaikissa lohkoissa on kaksi kovempaa kuin Suomen lohkoissa ja kaksihan pääsee jatkoon. Tietenkin tämä lohko on helpompi jos halutaan sijoittua neljänneksi mutta minua henkilökohtaisesti ei kiinnosta paskan vertaa jos ollaan neljänsiä tai viidensiä. Voithan sinä sitten juhlia sillä neljännellä sijalla.

[Hincha en cancha]

Totta kai kannattaa analysoida, mutta analyysi, joka tehdään pelkkien tulosten pohjalta ei hyödytä mitään. Selvähän se on se, että kisoihin oltaisiin menty jos nuo ''heikommat'' oltaisiin voitettu, mutta miten tuo analyysi vie hommaa eteenpäin tulevaisuudessa? Jos analyysin taso on se, että todetaan vain että heikommat pitää voittaa että kisoihin päästäisiin, niin mitä hyötyä siitä on?

Eiköhän analyysit aika pitkälle mene kuitenkin niin, että

a) etsitään analysointia kaipaavat kohdat (esim. Azeri-tappio),
b) muistellaan mitä tehtiin,
c) mietitään mitä olisi voinut tehdä toisin.

Tuosta Azeri-tappiosta itselläni tulee mieleen, että taktiikka saattoi olla valittu tarkoituksenmukaisesti tai sitten ei, mutta se miten reagoitiin valitun taktiikan toimimattomuuteen, on oleellista. Jos peli on paskaa eikä joukkue luo maalipaikkoja 85 minuuttiin mennessä ennalta heikompaa jengiä vastaan, on silloin jo todennäköisesti liian myöhäistä lähteä tekemään muutoksia. Hodarihan puhui pelin jälkeen, että "peli oli hallussa" jne. vaikka kaikki näkivät, että pelissä ja taktiikassa oli jotain perustavanlaatuisesti vialla. Silloin tilanteeseen herättiin vasta vastustajan tehtyä maalin. Esim. vikassa Portugali-matsissa reagoinnit ja muut taktiset muutokset tehtiin paljon järkevämmin, vaikka toivottua tulosta ei lopulta tullutkaan.

[Animal]

Kun näitä pinnoja spekuloidaan ottelutapahtumien perusteella, pitää muistaa, että finskiltä Armeniaa vastaan oltaisiin ansaittu korkeintaan piste, tappiokin olisi ollut oikeutettu.

Tuloksena oli kuitenkin kolme pinnaa.

[Leuka2008]

Eiköhän analyysit aika pitkälle mene kuitenkin niin, että

a) etsitään analysointia kaipaavat kohdat (esim. Azeri-tappio),
b) muistellaan mitä tehtiin,
c) mietitään mitä olisi voinut tehdä toisin.

Tuosta Azeri-tappiosta itselläni tulee mieleen, että taktiikka saattoi olla valittu tarkoituksenmukaisesti tai sitten ei, mutta se miten reagoitiin valitun taktiikan toimimattomuuteen, on oleellista. Jos peli on paskaa eikä joukkue luo maalipaikkoja 85 minuuttiin mennessä ennalta heikompaa jengiä vastaan, on silloin jo todennäköisesti liian myöhäistä lähteä tekemään muutoksia. Hodarihan puhui pelin jälkeen, että "peli oli hallussa" jne. vaikka kaikki näkivät, että pelissä ja taktiikassa oli jotain perustavanlaatuisesti vialla. Silloin tilanteeseen herättiin vasta vastustajan tehtyä maalin. Esim. vikassa Portugali-matsissa reagoinnit ja muut taktiset muutokset tehtiin paljon järkevämmin, vaikka toivottua tulosta ei lopulta tullutkaan.

Ilmeisesti jotain siitä siis opittiin? Siinähän oli muutenkin heikko vaihe, Armenia kotona, Azerit vieraissa ja Serbia kotona. Kaaduttiinko taktisiin virheisiin vai yksinkertaisesti heikkoon vireeseen karsinnan keskivaiheilla? Varmastikin molempiin. Jotain noista peleistä kuitenkin opittiin, sillä loppu oli nousujohteinen ja uskon, että sama meno jatkuu mm-karsinnoissa. Heikkoja jaksoja tulee muillekin maille, kuten Puolalle alussa.

Noista "paskamaista" vielä se, että ei Armeniaa ja Kazakstania voi enää sanoa heittopusseiksi, sen verran vaikeita voitettavia ne olivat kaikille lohkon kärkimaille. Huippumaiden näkökulmasta Suomi OLI viime mm-karsinnoissa paskajoukkue, saldo kun oli 0-0-6 ja maaliero 5-17, eihän noin paskaan suoritukseen pysty juuri mikään maa Euroopassa. Nyt saldo oli 1-4-1 ja maaliero 4-4. Mikä muuttui? Valmennus. Samalla tavalla Armeniasta ja Kazakstanista on tullut vahvempia, kun niillä on valmentajat, jotka ovat luoneet kurinalaisen joukkuepuolustuksen. Huonosti organisoidun ja hyvin organisoidun samalla materiaalilla pelaavan joukkueen ero on valtava, eikä sitä voi sivuuttaa minään kuriositeettina. 

[suomifutiksen Janne Tähkä]

Kun näitä pinnoja spekuloidaan ottelutapahtumien perusteella, pitää muistaa, että finskiltä Armeniaa vastaan oltaisiin ansaittu korkeintaan piste, tappiokin olisi ollut oikeutettu.

Tuloksena oli kuitenkin kolme pinnaa.

Saman tien voikin sitten katsoa koko karsinnat läpi ja katsoa paljonko olisi ansaittu:

Puola-Suomi 1p
Suomi-Portugali 1p
Armenia-Suomi 3p
Kazakstan-Suomi 3p
Suomi-Armenia 1p
Azerbaidzhan-Suomi 1p
Suomi-Serbia 0p
Suomi-Belgia 3p
Suomi-Kazakstan 3p
Serbia-Suomi 0p
Suomi-Puola 3p
Belgia-Suomi 3p
Suomi-Azerbaidzhan 3p
Portugali-Suomi 1p

= 26p. Kaksi pistettä enemmän kuin saatiin mutta ei olisi riittänyt kisoihin.

[JN79]

Eiköhän se paskaan maalintekoon tai tekopaikkojen luontiin hävitty. 13 maalia koko karsinnoissa. Alle yks maali/per ottelu. Kaiken lisäks ekas matsis tehtiin kolme. Lähelle kuitenkin tuollakin päästiin, koska puolustus toimi loistavasti.

[jcvieri]

Saman tien voikin sitten katsoa koko karsinnat läpi ja katsoa paljonko olisi ansaittu:

Puola-Suomi 1p
Suomi-Portugali 1p
.
.
= 26p. Kaksi pistettä enemmän kuin saatiin mutta ei olisi riittänyt kisoihin.

Jos tähän jossitteluketjuun lisään oman kommenttini, niin eiköhän 4p kahdesta ensimmäisestä ollut kuitenkin ansaittu. Portugali-pelistäkin 1p oli ottelun jälkeen pettymys.
Muista peleistä toki täsmälleen samaa mieltä.

[J.P. Sarja]

Rönkä:

Me voimme toki edelleenkin sanoa, että yksi maali keskiviikkona olisi muuttanut kaiken, mutta kyllähän me todellisuudessa menetimme EM-kisapaikan viime syksynä Armeniassa ja maaliskuussa Bakussa. Niissä kahdessa ottelussa viisi pistettä oli lähempänä kuin maali keskiviikkona Portossa.

 

[Arpin Lusène]

Armeniaa vastaan oli toki paikkoja, mutta Azeri-vieraspeli oli sellaista kurapaskaa, josta piste olisi ollut maksimaalinen suoritus. Toki ennakkoon näistä varmasti oli budjetoitu täydet bongot, mutta ainakin minä tulkitsen tuon Röngän lauseen niin, että hänen mielestään voitto sekä Jerevanista että Bakusta olisi ollut pelillisesti lähempänä kuin voitto Portugalista. Tuon väitteen totuusarvo lähentelee nollaa.