Tulosurheilua
22.11.2007 2:55
Suomi ei selviytynyt EM-kisoihin. Se ei itse asiassa ole hirvittävän suuri uutinen, sillä eipä maajoukkue ole koskaan aikaisemminkaan selvinnyt yhteenkään arvoturnaukseen. Nyt, erotuksina aikaisimpiin, toivoa pidettiin yllä aivan loppuun asti. Siitä huolimatta jälkipolville ei jää muisteltavaa karsintataipaleesta.
Suomi on todennäköisesti A-lohkon neljäs eli varsin kaukana lopputurnauksesta.
Tosiasiaa ei voi meikata kauniimmaksi kehumalla tiivistä puolustusta ja lujaa joukkuehenkeä. Suomi ei kahden avausottelun jälkeen häikäissyt kentällä, eikä sen maalinteko ensimmäisen Puola-ottelun jälkeen vakuuttanut.
Paljon puhuttu Suomen futiksen tuleminen jäi jälleen kerran pahasti vajaaksi.
Oikeastaan eilinen ei enää ratkaissut mitään. Suomi oli jo tippunut EM-junasta niin monta kertaa aikaisemmin. Tasapeli Jerevanissa yli vuosi sitten heilutti veturia ja viimeistään nolo tappio Bakussa suisti junan raiteiltaan.
Takaisin sitä ei enää saatu kammettua. Siihen olisi tarvittu kotivoitot Serbiasta ja Puolasta, mutta tuloksena niistä oli vain yksi tasapelipiste. Tosiasia on, että silloin kun Suomi arvoturnaukseen selviää, pitää sen onnistua täydellisesti karsintasarjassa. Nyt epäonnistumisia tuli aivan liikaa.
Eikä Roy Hodgson onnistunut uudistamaan maajoukkuetta seuraavaa MM-karsintaa varten. Käytännössä samat sotaratsut loikkivat kentällä kuin Antti Muurisen alaisuudessa. Mika Nurmelan, Joonas Kolkan, Sami Hyypiän ja Jari Litmasen aika on viimeistään nyt ohi.
Vaikka he taidollisesti ehkä mahtuisivat yhä joukkueeseen, ei sitä voida enää rakentaa 1970-luvun alkupuoliskolla syntyneiden varaan. Näissä karsinnoissa vain Daniel Sjölund (syntynyt 1983) ja Roman Eremenko (1987) murtautuivat edustusryhmään.
Toki Hodgsonilla oli epäonneakin. Perparim Hetemaj (1986) oli jo sisäänajossa, kun Kevin Thomsonin sadistinen viikate riisti Ateenan ammattilaiselta lähes täyden vuoden. Ei englantilainen kai voi sillekään mitään, ettei Miika Koppista kiinnosta maajoukkuepelit.
Tällä vauhdilla koko joukkueen uusiutuminen kestäisi toivottoman kauan. Uusia nimiä ja naamoja kaivataan, seuraava mahdollinen arvoturnaus järjestetään vasta kesällä 2010.
Englantilaisluotsi on toki tehnyt hyvää työtä. Ennen kaikkea hän on korostanut jalkapallon olevan tulosurheilua. Hän ei ole kiinnittänyt huomiota joukkueen antamaan taiteelliseen vaikutelmaan, vaikka sitä on ajoittain kritisoitu kovillakin sanakäänteillä.
Hyvä niin. Hodgsonin urheilufilosofiassa katsotaan vain lopputulos. Suomen tapauksessa se on todennäköisesti A-lohkon neljäs. Pettymys.
Tulosurheilussa pettymyksistä vastaa päävalmentaja.
Hyvää matkaa Irlantiin, herra Hodgson.
JANNE PALOMÄKI
Lihavoinneista: vittu mitä über-suomalaista itkijäpaskaa taas jälleen kerran. Ei me osata, ei me pärjätä, ihan vituiks taas meni, yäää, yää..
Palomäen logiikalla siis vain sijoitus lohkossa kertoo sen, oltiinko kaukana vai lähellä kisapaikkaa - puuttumatta nyt siis siihen, että ei ole kiveen kirjoitettu, että kisatoiveet jo menettänyt Serbia edes voittaa Kazakstania rästiottelussa (eli Suomi voi olla kolmaskin). Ts. sillä ei ole ilmeisesti väliä jäätiinkö kisoista kolmen pisteen eli yhden voiton päähän tai 9 pisteen eli kolmen voiton päähän (tasapisteissä Belgian 18 pojon kanssa olisimme edelleen 4. sijalla).
Muistaakseni Suomen kisapaikka jäi yhden maalin päähän, mutta ilmeisesti tällöin ollaan Palomäen järjenjuoksulla kaukana kisapaikasta. Lähellä kisapaikkaa oltaisiin ilmeisesti oltu ainoastaan siinä tapauksessa, että menisimmme kisoihin keskinäisten otteluiden perusteella tasapistein lohkokolmannen kanssa.
Suomen futiksen tuleminen jäi kuulemma myös "pahasti vajaaksi". Palomäki ei ilmeisesti näe mitään positiivista kehitystä siinä, että Suomi pitää nollat vieraissa maailman huippumaita vastaan. Voisi luulla, että Palomäki on Vekkulin saunakavereita, jolle kaikki muu paitsi iloinen sambafutis on taaksepäin menemistä. Mielestä futis tuli ja lujaa: Suomi pelasi ensimmäiset kurinalaiset karsintansa, joissa kaikista nollanollista huolimatta oli lupa odottaa kisoihin pääsyä ja menestystä koviakin maita vastaan.
Eilinenkään ei Palomäen mielestä "enää ratkaissut mitään". Itse olin ymmärtävinäni, että voitolla Suomi menisi kisoihin, mutta mitäpä minä tiedän.
Okei, rehellisyyden nimissä Suomi teki projektista itselleen turhan vaikean. Ei ollut taktisesti viisasta jättää ratkaisua vieraspeliin Portugalissa, mutta silti: karsinnatko oli jo ratkaistu? Palomäki voisi lukea hieman vähemmän Jari Tervon blogia.
Ymmärrän, että eilinen oli pettymys kaikilla suomalaisen jalkapallon ystäville, mutta joku roti tässä itkussakin pitäisi olla. Karsinnat olivat Suomen parhaat miesmuistiin, olkoonkin, että kisoihin ei menty.
En myöskään ymmärrä Palomäen kritiikkiä uusien kasvojen sisäänajamisesta: olisiko Hodgsonin siis pitänyt tilanteessa, jossa kisoihin pääsy on täysin mahdollista, penkittää Hyypiä, Litmanen ja Kolkka pelkän iän perusteella? Uutta topparia sisäänajamaan, vaikka Hyypiä on huippuvireessä? Ja kuten Palomäki itsekin mainitsee, Romania ja Dajaa alettiin jo sisäänajamaan joukkueeseen, mutta tämä ei ilmeisesi ollut riittävää "uudistumista".
Keitä muita hänen mielestään pitäisi penkittää, jotta tahti olisi riittävän ripeä vuotta 2010 ajatellen? Jässi (-75)? Kallio (-78)? Tihinen (-76)? Lammas (-75)? Mako (-78)? Olisiko Palomäen mielestä Hodarin pitänyt lähteä ensisijaisesti rakentamaan vuoden 2010 karsintojen joukkuetta vuoden 2008 EM-turnauksen karsinnoissa? Vai kuvitteleeko hän, että nämä kaksi asiaa voitaisiin tehdä samanaikaisesti? Joukkueen runkona Väykkä, Teme, Forssel ja Ere Jr, kaikki muut vanhukset penkille, junnuja kentälle ja heittämällä kisoihin?
