Peliin heittäytyminen 0% -tasolla Suomessa

[xonic]

Sveitsi - Suomi ottelu osoitti karvaalla tavalla sen tosiasian, että suomalaiset kyllä yrittävät orjallisesti seurata valmentajan ohjeita, mutta pelistä paistaa väkinäisyys ja virheitten vältteleminen.

Yksikään pelaaja ei osaa heittäytyä matsiin, eläytyä, saada muut mukaan. Puuttuu luonnetta, halua, tahtoa.

Halua murtautua seuraavalla tasolla, olla jotakin. Olla joku. Olla tähti.

Vastuunkanto, missä se on. Improvisaatio, kylmähermoisuus, päämäärä.

Jalkapallossa tarkoitus on kuitenkin tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja. Tavoite on maalin teko.

Jo vuosia on Suomen pelissä on näkynyt se tosiseikka, että peliin ei osata eläytyä, heittäytyä. Antaa energioiden virrata.

Sydän pelissä! EI! Jokin puuttuu, missä ovat kaukolaukaukset, missä ovat kuljetusyritykset läpäistä vastustajan puolustuslinja, missä on halu viedä pallo vaikka väkisin vastustajan maalille. Missä draivi ?

Suomalainen pelaaja on robotti ilman omia aivoja. Pelaajan täytyy ottaa vastuu, vastuu pelin viemisestä, vastuu siitä, että pallo saadaan oman joukkueen haltuun. Vastuu siitä, että pallo pysyy oman joukkueen hallussa. Pelaajan vastuulla on tehdä yllättäviä ratkaisuja, murtautua rangaistusalueen sisään, saada vastustaja sekasortoon.

Väitän, että Suomen maajoukkueessa on riittävästi taitoa ja laajutta tehdä nämä kaikki asiat. Kyse on mentaalisesta puolesta, kysesssä on vähän sama asia kuin näyttelemisessä, uskaltaa antautua yleisön eteen ja paljastaa kaikki osaaminen ja osaamattomuus. Pelata sydämellä!

[Pyhäinhäväistys]

Lasun paluulle 

e: No helevata, kenes kakkonen tämä sitten on? Baxterin?

[John Devey]

Ei oo Lasu

[Samson]

Ei oo Lasu

Jep, tässä ajassa olisi Lasulta tullut jo 10 postausta.

[John Devey]

Lisäksi tekstissä on liian vähän värikkäitä ilmaisuja ja adjektiiveja

[urponaattori]

Täysin samaa mieltä kaikesta, xonic. Se on valmentajan vika, jos ei saa joukkueesta kaikkea irti. Vastuu on sillä, valmentaja on johtaja.

[muumi]

Kaikesta huolimatta samaa mieltä avauksen kanssa. Jos pelissä olisi enemmän tunnetta ja intohimoa, nousisi pelin taso. Ja ennenkaikkea nousisi viihdyttävyys, mikä toisi lisää yleisöä ja rahaa. Yleisö taas nostaisi tunnetta ja intohimoa vielä lisää, mikä toisi lisää yleisöä ja rahaa, jolloin joukkueet voisi panostaa enemmän pelaajiin ja seuraan jne. Kierre, mikä Ruotsissa on tapahtunut olisi Suomessakin mahdollista. Kyllähän valtavan moni ulkomailla käynyt pelaajakin on kritisoinut sitä, että pelaajat vaativat Suomessa aivan liian vähän toisiltaan.

[Udi]

United smile

[Divarijyrä]

Avauksen kanssa aika pitkälti täysin samaa mieltä.

Tämän kanssa sen sijaan en.

Täysin samaa mieltä kaikesta, xonic. Se on valmentajan vika, jos ei saa joukkueesta kaikkea irti. Vastuu on sillä, valmentaja on johtaja.

Toki on selvää, että yksi ja ehkä tärkein valmentajan tehtävistä on saattaa joukkue oikeaan mielentilaan - iskostuttaa joukkueeseen halu voittaa, antaa kaikkensa jne. Mutta suomalaisten pelaajien kohdalla tämä ohjelmointi on tapahtunut (ja tapahtuu edelleen) jo junnuiässä. Suomalaiset pelaajat kasvatetaan lähes järjestäen palvelemaan vain joukkueen etua. Tällöin unohtuu se tärkeä seikka, että pelaajat ovat myös yksilöitä, eivät vain aivottomia palasia, joita valmentajat voivat yhdistellä haluamikseen kokonaisuuksiksi. Siksi suomalaiset pelaajat ovat usein vastuunpakoilijoita, jotka eivät halua yrittää ratkaisuja, koska heihin on jo pienestä pitäen iskostettu virheiden karttaminen. Sanomattakin on selvää, että tällöin luovuus, "peliin heittäytyminen" ym. kärsivät ja tuloksena on pelaajia, jotka vain menevät kentälle "hoitamaan oman ruutunsa". Tuloksen näkee esimerkiksi suomen A-maajoukkueen pelissä valitettavan kamalalla tavalla.

Toki on poikkeuksia, mutta liian harvassa ne ovat.

[Moe]

Tämän hetken joukkueesta ei vastuuta ota kuin Litmanen sillon kun pelaa sekä Roma ja Väykkä aina välillä. Koska Litmanen ei ole enää 90 minuutin kunnossa, niin Losaa kyllä jengissä tarvittaisiin. Jos ei kesäkuun lopussa ole vähintään 9:ää pistettä, niin sitten on aika miettiä asioita uudemman kerran.

[Savon keisari]

Аivan turha haaveilla mistään paremmasta lähiaikoina, kerran Baxter on periaatepäätöksensä tehnyt - Litmasta ei avauksessa nähdä vaikka mies olisi huippukunnossa.

[interfax]

Ei oo Lasu

Onko nyt kuitenkin niin, että tässä mentiin metsään?

[Mac^]

Osittain samaa mieltä avauksen kanssa. Sveitsi-pelissä varsinkin, mutta myös Azerbaidzan- ja Venäjä-peleissä tällaista oli havaittavissa. Toisaalta Saksaa vastaan pelattiin jotakuinkin niin kuin avauksessa toivotaan. Toivoisin kyllä itsekin draivia, uskallusta Suomen peliin. Todellista liideriä kaivattaisiin Litmasen jälkeen keskikentälle - toivottavasti Romasta on siihen. Hyökkäykseen pitäisi löytyä röyhkeä ja vähän itsekäs jätkä, mutta ei niitä puissa kasva. Forssell on ollut vähän lepsu.

[Okan Sakset]

xonic = Keith Armstrong?

[xonic]

Oheisessa jutussa ja siihen tullessa yhdessä kommentissa sivutaan tämän otsikon asiaa:

http://www.tanoke.com/fi/blog/mika_alavaikko/pelikasityksen_opettamisesta

[John Devey]

Onko nyt kuitenkin niin, että tässä mentiin metsään?

Nyt kävi näin. Lasuntunnistamiskykyni ei ollut riittävän kehittynyt

[Kiskomaton Ukkeli]

Olen halunnut kirjoittaa tästä ongelmasta jo kauan, mutta koska en ole mikään pitkien tekstien taitaja, ei minua olisi otettu vakavasti surkealla tiivistelmälläni. Olen täysin samaa mieltä mutta vedän Dalla Valle -kortin esille. Hän tuo muutoksen.

Siteeraan itseäni:

Itseäni on sytyttänyt Dalla Vallessa hänen päättäväisyytensä, uskalluksensa ja tekemisen loppuun vieminen, mikä on erittäin epäsuomalainen piirre urheilijassa. Tulee vähän mieleen Andrei Arshavin. Sellaista päättäväistä pelaajaa Suomi tarvitsee eikä mitään Forssellin kaltaisia puseja jotka tekee aina kaiken kentällä niin saatanan oikeaoppisesti ja kesysti eikä niin kuin olisi hyödyllistä. Dalla Valle uskaltaa laukoa, uskaltaa harhauttaa, ja ennen kaikkea tuntuu tietävän mitä tekee. Aamen. Maajoukkueeseen!

[Imotti]

Eiköhän tästäkin ongelmasta päästä eroon kun ruvetaan boikotoida liigacuppia 

[Jalkku]

Eiköhän tästäkin ongelmasta päästä eroon kun ruvetaan boikotoida liigacuppia 

 

[aleks1]

Olen miettinyt samaa mutta onneksi:

http://www.youtube.com/watch?v=EyzXGcDojyM

 

[Ralliraita]

Itselläni ainakin jäänyt sellainen mielikuva suomalaisesta valmentajasta ja harjoittelusta, että pyritään minimoimaan virheiden määrä. Toisinsanoen pitkät kuljetukset ja 1vs1 haastamiset keskialueella ovat kiellettyjä kun pelätään vain niin perkeleesti sitä mahdollista pallonmenetystä ja vastaiskua. Onnistuessaan niiden tuoma etu on lähes unohdettu ja näitä harrastavia pelaajia pidetään hasardimaisina. Paskan vitut, jokaisessa joukkueessa pitäisi olla näitä tekeviä miehiä muutama, siellä on sitten puolustajat ja puolustavat kk-miehet erikseen joiden tehtävänä on se oman maalin suojelu.

[allapito]

Suomessa usein painotetaan (muutenkin kuin jalkapallossa), että virheistä pitää oppia / virheitä pitää välttää. Puolustussuunnan pelaajalle tämä toki on ihan hyvä lähtökohta, kuten edellisessä viestissäkin mainittiin. Sensijaan jos hyökkäyspään pelaajana haluaa maailman huipulle, on otettava mallia niistä jotka siellä maailman huipulla ovat.

Litmanen on kertonut haastatteluissa kuinka hän nuorempana hankki mahdollisimman paljon videoita mm. Maradonasta ja Cruijffista ja aina kun näki näiden tekevän jotain uutta, niin meni kentälle ja opetteli tekemään saman. Tässä tietysti vaaditaan intohimoa ja rakkautta laija kohtaan ja paljon harjoittelua omalla ajalla.

[Tozsér]

Olen osittain samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa, mutta toisaalta kyllä tiukat matsit ratkeavat usein henkilökohtaisiin hasseihin (muistele mm. Kopteffin, Pasasen ja Lammen noloja yksilövirheitä). Suomi ei voi realistisesti ajatellen pärjätä taidossa koskaan suurille maille, sen takia pelin pitää perustua kurinalaiseen aluepuolustukseen, jossa joka ikinen pelaaja on jollain lailla mukana. Eli on parasta, että Suomen pari taitavinta jätkää hoitaa hyökkäyspelin vaativimmat osa-alueet ja muut pelaajat rymistelee tai pysyy rauhallisesti puolustuksessa. Seisoskelijoita ei voi olla kentällä, jos halutaan menestyä. On tärkeä ymmärtää hyödyttömän seisoskelijan (Miklu) ja loistavan 10-paikan pelaajan ero (Litmanen).

Iso ongelma Suomen A-maajoukkueella on että kunnollisia kaukolaukauksia ei saada aikaan juuri ollenkaan. Myöskään kunnollisia haastoja laidasta boksin eteen keskelle harvemmin näkyy, puhumattakaan puhtaista boksiin pallon kanssa murtautumisista. Ei voi tehdä maaleja tarpeeksi jos ei lauo.

[JarinToveri]

Itselläni ainakin jäänyt sellainen mielikuva suomalaisesta valmentajasta ja harjoittelusta, että pyritään minimoimaan virheiden määrä. Toisinsanoen pitkät kuljetukset ja 1vs1 haastamiset keskialueella ovat kiellettyjä kun pelätään vain niin perkeleesti sitä mahdollista pallonmenetystä ja vastaiskua. Onnistuessaan niiden tuoma etu on lähes unohdettu ja näitä harrastavia pelaajia pidetään hasardimaisina. Paskan vitut, jokaisessa joukkueessa pitäisi olla näitä tekeviä miehiä muutama, siellä on sitten puolustajat ja puolustavat kk-miehet erikseen joiden tehtävänä on se oman maalin suojelu.

Näinhän se on (ollut). Muistan omilta junnuvuosiltani ikuisesti meidän kakkosvalmentajan jänkhämurteella väännetyn "Pallo liikkeelle" -huudon. Varsinkin omalla kohdallani sain kuulla edellämainitun huudahduksen jo melkein ennen kuin pallo oli saatu haltuun. Paskinta tässä on se, kun nöyrä suomijunnu saa pahimmassa tapauksessa ikuisen epäonnistumisen pelon, jolloin ei todellakaan puhkea koskaan kukkaan pelaajana. Eli pelko perseessä aina kun pallo sattuu omaan lapikkaaseen osumaan.

Tähän pääsenkin taas peräänkuuluttamaan sitä faktaa, että peruspelaamisella, perussyötöillä ja perusliikkumisella ei isoja/tiukkoja pelejä käännetä voitoksi. Tarvitaan niitä väriläiskiä, jotka uskaltavat yrittää odottamattomia asioita siellä viheriöllä.

Sanottakoon kuitenkin, että parempaan suuntaan ollaan menossa.

[Kiskomaton Ukkeli]

Tämä on ehkä koko forumin asiapitoisin topic, sääli että näin vähän kirjoituksia.