Peluutetaan vanhoilla meriiteillä jätkiä maajoukkueessa. (ekana tulee mielee natsikolkka ja tihi).
Osittain sama, mutta toisaalta, vaihtoehdoto on edelleen valitettavan vähissä. Lähes järjestään nämä nuorukaiset, mitä tilalle on nosteltu, eivät ole vielä olleet valmiita...
Ei ole kunnon hyökkääjiä. Kuvittelenko vaan vai onko suurin osa Suomen huippufutaajista uskomattoman loukkaantumisherkkiä?
Tämä hyökkääjäkysymys on tosiaan hankala ja vaikeaa sanoa, mistä johtuu. Eniten luultavasti siitä, että keskimääräisellä suomalaisella junnupelaajalla on treenien ulkopuolelle vapaa-ajallaan liikaa "parempaa" tekemistä. Miklu on edelleen viimeisin suomalainen todellinen huippuhyökkääjä - omakohtaisen harjoittelun tuloksena. Mikluhan vietti käytännössä kaiken vapaa-aikansa pallon kanssa... Kuntoutti sitten itsensä lähinnä Hulkiksi, mistä alkoi alamäki kun kestämättömät paikat korvattiin liikkumattomilla. Loukkaantumiisherkkyys tuntuu suomalaisia myös vaivaavan. Syyttävä sormi kääntyy juniorivalmennuksen lihashuolto- ja ravinto-oppi -asioihin.
Suomalaiseen ei vain ole geeneihin kirjoitettu sitä todellista intohimoa jalkapalloa kohtaan. Tässä on kyse ihan puhtaasti siitä kuuluisasta jalkapallokulttuurin puutteesta. Jokaisen velvollisuuden pitäisi ollakin jatkossa itsesäälissä kieriskelyn sijaan (ei me tulla koskaan pääsemään sinne kisoihin ku ollaan niin paskoja) luomaan uskoa ja toivoa, luomaan sankareita, iskostamaan sen kotona asuvan superjunnun maailmankatsomukseen unelma Suomesta jalkapallon arvokisoissa, ja itsestään edustamassa siellä, tai pelaamassa jossain huippuseurassa. Ymmärtämään sen, että "hitto vieköön, jos teen tarpeeksi intohimoisesti töitä asian eteen ja uskon siihen, niin joku idiootti saattaa maksaa mulle siitä, että juoksen pallon perässä nurmella, eikä tartte tehdä päivääkään oikeita töitä..."
Tosin, jalkapalloahan ei pelata rahan takia, vaan sen takia, että se nyt vaan on niin v*tun siistiä! ;-)
Näitä nyt on vaikea lähtä heti korjaamaan, mutta hyvä junnuvalmennus ja mahdollisuus treenata hyvällä alustalla läpi vuoden ratkasevat todella paljon.
Mitään näistä ei pidemmän päälle varsinaisesti ratkaista noilla kahdella asialla. Molemmat toki loisivat edellytyksiä... Suomessa alkaa itse asiassa ainakin pk-seudulla nuo alusta-asiat olla varsin hyvällä tolalla jo nykyään (ok, toki tulokset näkyvät ehkä 15v viiveellä...), enkä usko, että tuo alusta asioita ratkaiseen. Valmennukseen pitäisi panostaa, mutta ei niinkään paljon sitten loppujen lopuksi siihen junnuvalmentajien taktiikkavalmennukseen, vaan siihen, miten saadaan porukka motivoitua ja löytämään intohimo jalkapalloa kohtaan. Suomalaiset junnuvalmentajat keskittyvät aivan liian aikaisin siihen, että pitää alkaa voittaa pelejä, sen sijaan, että antaisivat jätkille edellytykset pitää kivaa pallon kanssa. Kun tekniikka ja perusasiat alkaa olla kunnossa, voi alkaa keskittyä pelien voittamiseen, sillä edellytyksellä, ettei se junnuissa tapahdu "keinolla millä hyvänsä".
Vielä tuli mieleen kaikki pelaa. Käytetäänkö missään menestyneessä jalkapallomaassa?
"Kaikki pelaa" -järjestelmää on turha moittia. Tällä hetkellä tuo esim. tuo U21-ikäluokka on tainnut hädin tuskin saada mitään kosketusta tuohon aiheeseen. En tosin muista, milloin tuo KP lanseerattiin. Joka tapauksessa, suomen kokoisessa maassa tuossa ajatuksessa on paljon myös oikeata asiaa, sillä harrastajia täytyy saada näin pienestä massasta mahdollisimman paljon irti. Tällä varmistetaan se, että kun Jonipetterin isi valmentaa joukkuetta, niin myös Villepekalla on oikeus päästä kentällä taitonsa näyttämään, vaikkei Jonipetterin isin mielestä miehessä aineksia olekaan, koska on vielä muita päätä lyhyempi eikä oikein pärjää kentällä...
Puolen pelin takuusta (en tiedä onko voimassa) voikin sitten olla montaa eri mieltä. KP ei ole kuitenkaan missään nimessä syynä Suomen pelaajamateriaaliongelmiin. Toiminta pystytään aina järjestämään siten, että halukkaat ja potentiaalisemmat saavat pelata enemmän, harjoitella enemmän jne. Tätä ei ole missään kielletty. Kukaan ei kiellä jakamasta joukkuetta esim. kahteen ryhmään (ja järkevä valmentajahan sitten tajuaa, että ryhmien kokoonpanojen kannattaa elää ajan myötä)...