Arsenal 2010/2011: Puolustuksen puheenvuoro, kapteenin joutsenlaulu?

[Gargoyle]

Ei Arsenalin nykyjoukkue ole mitään niin erikoista, että siitä kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni.

Juuri tämä asenne minua täällä eniten hämmentää. Muita joukkueita, Barcaa myöten, kannattavien kaverieni näkökulmasta Arsenalissa olisi joukko erittäin houkuttelevia ja kunnioitusta herättäviä pelaajia. Enkä nyt edes laske Cesciä tähän ryhmään. Onko kyynisyys ja turhautuminen saanut jo osin sokeutumaan sille potentiaalille ja taidolle, jota joukkueessa on?

Clichyyn kommenttini viittaisi lähinnä ironisesti - tiedän kyllä hyvin, että taidan olla ainoa miehen tukija näillä main. Suoranaisemmin tarkoitin nytkin esitettyjä vaatimuksia löytää korvaajia Nasrille ja Szczesnylle, jossain määrin jopa Djouroulle. Viimeksi mainitulla oli tänään hirvittävän huono ottelu, mutta tätä ennen Arsenal oli pelannut hänen ollessaan miehistössä lähes 30 liigamatsia putkeen tappioitta. Ei se ihan sattumaa voi olla.

Tämä on tosin melko monisyinen kysymys, sillä puolustus kaipaisi kiistämättä tilkkimistä ja vähintäänkin kovan luokan pelimiestä Squillacin tilalle. Itselleni on tullut kuitenkin pitkin kautta sellainen vaikutelma, että yksi puolustuspään ongelmista on vääränlainen yhdistelmä - oikeastaan kaikki topparimme ovat vahvasti katkoja hakevia, toisinaan ylipelaavia tyyppejä, mikä yhdistettynä erittäin voimakkaasti nouseviin laitapakkeihin ja ehkä hieman horjuvaan keskikentän pohjaan johtaa tietyissä tilanteissa paniikkeihin ja sekaannuksiin. Tämä on näkynyt monissa matseissa, joissa Arsenal on puolustanut suurimman osan ajasta erittäin hyvin, mutta järjestänyt sitten oma-aloitteisella sähellyksellä vastustajalle yhden tai pari erinomaista maalipaikkaa. Yhdistelmä kaipaisi siis vahvaa, vakaata, varmistavaa pelaajaa, joka pitäisi paketin kasassa.

[thiou]

Tietyissä rajoissa on. Itse saan kuitenkin kiksini jo siitä mestaruustaistossa ja cup-kilpailujen loppuvaiheissa mukana olemisesta, antoisista matseista ja joukkueen omasta identiteetistä ja tavasta tehdä asioita. Arsenal-faniuteni kytkeytyy siihen, ei mestaruuksiin. Pokaali olisi aivan mahtava juttu, mutta niiden missaaminen ei pilaa joukkueen mukana elämistä ja jännittämistä millään tavalla. Aiemmin talvella taisin joskus todeta, että liika menestys voisi jopa rapistaa suhdettani Arsenaliin ja tehdä kannattamisesta jotenkin vaivaannuttavaa. Näin meinasi jo 2000-luvun alkuvuosina käydä. Ehkä minä sitten identifoidun mieluummin idealistisiin haastajiin, jotka löytävät toinen toistaan lennokkaampia tapoja kampittaa itseään, kuin oletusarvoisiin mestareihin.

Juu itsestänikin on juuri tämän pelitavan takia tullut suuri kannattaja, eikä mestaruus ole ollut välttämättä se päällimmäisin asia. Arsenal on kuitenkin sen kokoluokan seura, että jokaista mahdollista titteliä lähdetään tavoittelemaan tosissaan. Ja nyt kun pokaalit ovat menneet enemmän tai vähemmän ohi viimeisen kuuden vuoden ajan, niin varmasti jossain vaiheessa alkaa tulla mitta täyteen ja lähdetään eteenpäin uusin strategioin. Se taas saattaa tarkoittaa pahimmassa tapauksessa hyvästejä nykyistä viihdyttävää pelityyliä kohtaan. Siksi pokaali(t) olisivat ainakin itselle äärimmäisen tärkeitä tällä hetkellä.

[an sich]

Itse olen varma, että Clichy pystyy pelaamaan vielä ennen kolmeakymppiä yhden huippukauden, aivan kuten Flamini nuorena. Kääntöpuoli on se, että on jopa aika todennäköistä että se jää todellakin harvinaisuudeksi, eikä tasaisuus riitä aivan eliittipakkien luokkaan.

Gargoylen analyysiä toppareista on helppo kompata, joskin pitää miettiä myös puolustuksen yleisempää rakennetta, onko tuo järkevää pelata korkealla linjalla ja korkealla riskillä hakien katkoja. Jopa Barcaa vastaan, joka johti moniin läpisyöttöihin. Toisaalta Arsenalin alakerta ei ole niin taitava, että se pärjäisi jos antaisi etäisyyden keskikenttään kasvaa alemmalla linjalla ja altistaisi prässäämiselle. Siitä seuraisi maalipaikkojen lahjoittamisia ja jos keskikenttä laskeutuisi, vielä nykyistä hitaampaa hyökkäämistä.

Arsenalin alakerran jämäkkyys on kriittinen kysymys, pelattiimpa passiivisempaa tai aktiivisempa peliä. Nopeita possesion hasardeja tai pitkän paineen alla murtumisia ei saisi tulla. Vaikea nähdä, että yksi eliittitoppari tähän auttaisi. Ehkä kokenut eliittitoppari ja kova maalivahti yhdessä keskikentän rauhoittamisen kanssa.

[unreal]

Kaiken tämän keskinäisen väännön keskellä on jäänyt vähemmälle Wengerin haastattelukommenttien analysointi. Vaikka linja ei ollut merkittävästi erilainen aiempaan nähden, niin jonkinlaista vivahde-eroa aiempaan Wengerin kohdallakin on havaittavissa tietyissä asioissa. Nämä kaksi kommenttia pistivät erityisesti silmään:

on the mental strength of his team…

The facts are the facts. I feel the players [have] had an outstanding attitude [during] the whole season and they are not to blame. If there is someone to blame, it is me. I pick the team and I choose the players. For me, the players [have] had an outstanding attitude all season.

on an unsatisfying season…

Yes, it is very unsatisfactory because that is one of the easiest run-ins we have had for a long time. We didn’t take our chances many times during the season and that is frustrating because you feel that the potential is there. But we live in a job where you have to take your chances and be realistic. We still lack something that is called maturity, experience or calmness in important situations.

[Hejst]

En kyllä ymmärrä, että miten eilisestä pelistä voi päätellä Szczesnyn erikoistilannepelaamisen olevan heikkoa, kun molemmat maalit tulivat kulmista. Molemmat maalit menivät enemmänkin puolustajien piikkiin. Ensimmäisessä maalissa puolustajat eivät olleet lainkaan hereillä ja Sturridgella oli helppo työ pistää pallo reppuun lähes maaliviivalta. Silmiinpistävää oli myös Nasrin seisominen maalin sisällä tolppamiehenä. Toisessa maalissa Djourou ei pysynyt vähää alusta oman miehensä perässä ja Cohen sai puskea aivan vapaasti.

Päinvastoin, Szczesny oli jälleen joukkueen parhaita ja puolalaisen ansiosta tukkaan tuli vain yhdellä maalilla. Pari huipputorjuntaa Boltonin avopaikoissa ja lisäksi torjuttu pilkku. On täysin turhaa spekuloida sillä, että veto oli heppoinen, koska yhtä hyvin voi spekuloida sillä, että joku toinen molari olisi aavistanut toiseen suuntaan.

Arsenalin hyökkäyspelaamisesta jotenkin paistaa se, että siellä häärii puolen tusinaa(ehkä hieman kärjistetty) saman pelipaikan pelaajaa, eli hyökkääviä keskikenttiä. Kaikki tuntuvat operoivan 20-40metrin päässä vastustajan maalista ja lisäksi vielä keskellä kenttää. Eilen puuttui laidat aivan kokonaan. Jostain kumman syystä Walcottkin surffaili koko ajan enemmän tai vähemmän keskellä jaellen luokattomia passeja. Toki tämä antoi laitapakeille tilaa nousuihin, mutta kun kumpikaan ei tunnu osaavan keskittää, eikä toisaalta siellä boksissakaan ole ketään, joka näitä kesoja laittaisi maaliin. Vasemmalla puolen Clichy taas osoitti huikaisevan keskitystaitonsa, kun ottelun loppupuolella sai aivan rauhassa keskittää, mutta ei osunut edes koko boksiin, vaan keskitys leijaili vastustajan rajaheitoksi. Eihän se sitten mikään ihme ole, että pelaaminen menee neppailuksi, kun vastustajalla on helppo työ tukkia keskusta, eikä laidoista edes tarvitse juuri välittää. Joko Wengerin taktiikka on pahasti pielessä tai pelaajat eivät sitä noudata, mutta eihän tuolla pelillä voiteta juuri ketään.

Itse alan hiljalleen vaan kallistua sille kannalle, että Wengerillä on yksinkertaisesti mennyt puurot ja vellit sekaisin. Kuten täällä nyt on jo aiemminkin todettu, niin joukkueesta kyllä löytyy runsaasti potentiaalia ja monelle pelipaikalle löytyy ihan huippunimiä. Ongelma lieneekin siinä, että pelaaatyypit ja pelitapa eivät ole ihan sopivia keskenään. Homma kyllä toimii, kunhan vaan kaikki natsaa kohdalleen: pelaajat ovat virkeitä, motivaatio kohdillaan ja vielä löytyy uskoa omaan tekemiseen. Van Persie on mielestäni kohtalaisen hyvä esimerkki pelaajasta, joka ei pelaa täysin omimmalla paikallaan. Tai pelaa ehkä omimmalla paikallaan, mutta miehen yläpuolelle jää selvä tyhjiö. Puukenkä tekee yleensä maalinsakin 11-20metrin päästä maalista, eikä juurikaan ole mikään räkämaalien tekijä tai haistele takatolpalle napsahtavia keskityksiä. Hyvä esimerkki taas tällaisesta pelaajasta voisi olla vaikka Manu-Everton pelistä Hernandez. Tämän tyylinen kaveri olisi voinut olla tuikkaamassa Sagnan keson sisään takatolpalla. Muita vastaavia "väärän pelipaikan miehiä" lienevät Nasri ja Arshavin laidalla.

Hätäisillä johtopäätöksillä voisi päätellä, että Wenger peluuttaa 4-4-1-1 materiaalia 4-3-3 formaatilla. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin Arsenalin pelaajamateriaalissa suurin ruuhka tuntuisi olevan juuri tuohon "10-paikalle", jollaista nykyisessä pelitavassa ei oikeastaan edes ole. Ja ei, en kannata pelitavan muutosta nykyisestä, kannatan sopivampien pelaajatyypien hankintaa nykyiseen pelitapaan. Laitureista olisi hyvä aloittaa.

e. Mietitäänpä asiaa vielä Barcelonan kannalta, jonka pelitapa on melko saman tyylinen. Vaikka Barcaltakaan ei varsinaisesti löydy kunnon laitureita, niin siellä on sentään huippuluokan oikea pakki pitämässä huolen siitä, että hyökkäyksessä säilyy leveys. Vasemmalta ei ehkä ihan saman tason pakkia löydy, mutta ei Abidal nyt ainakaan huono ollut kunnossa ollessaan. Lisäksi Barcan pelaajien syöttötaito on aivan eri luokkaa kuin Walcottin, Songin ja oikeastaan kaikkien muidenkin. Myös Songin pitäisi pystyä pelaamaan vielä pykälää alempana, jos tätä halutaan jäljitellä. Barcalta myös löytyy hyökkääjiä, jotka osaavat toimia myös maaliviivan ja 11-metrisen välissä.

e. Eli omat vinkit Wengerille: Kunnon laiturit, jotka pitävät hyökkäyksessä leveyttä (Walcott nykyisistä oikeastaan ainut) ja suoraviivaisuutta peliin. Jos Cesc kesällä lähtee, niin RvP:tä voisi ajoittain peluuttaa jopa hyökkäävänä keskikenttänä ja pistää kärkeen joku "oikea" kärki.

[Gargoyle]

räkämaalien tekijä tai haistele takatolpalle napsahtavia keskityksiä. Hyvä esimerkki taas tällaisesta pelaajasta voisi olla vaikka Manu-Everton pelistä Hernandez. Tämän tyylinen kaveri olisi voinut olla tuikkaamassa Sagnan keson sisään takatolpalla.

Tätä olen itsekin miettinyt joukkueen hyökkäyspelin suhteen jo parin kauden ajan. Nykyisellä ryhmityksellä hyökkääminen menee taidosta ja pallonhallinnasta huolimatta helposti yksiulotteiseksi, kun oikeastaan kaikki yrittävät tehdä ne maalit samalla tavalla. Ainoa jonkinmoinen poikkeus tähän on Bendtner, joka muista puitteistaan huolimatta on osoittanut ajoittain hyvää vainua (ja turhauttavan kulmikasta kosketusta) juuri näiden tilanteiden suhteen. Ryhmitys ei kuitenkaan juuri anna hänelle tilaisuutta hakea niitä silloinkaan, kun on kentälle päässyt.

Eli tässä olisi sen uuden hyökkääjän paikka, jota jossakin aiemmassa viestissä kuulutin - RVP:n kaveriksi (rinnalle, edelle, alle, laidalle? Riippunee sitten tyypistä) hieman konstailemattomampi maalintekijä, joka pyrkii poimimaan irtopallot ja muut tämän loppumattoman rakentelun hedelmät, jotka tällä hetkellä jäävät hyödyntämättä. Ideoita?

[Reisi-Denis]

Laitureilla tai maailmanluokan keskityksiä jakelevilla pakeilla ei tee mitään jos boksissa on nämä tekniset mikkihiiret kuten Nasri, Arshavin ja Walcott. Näiltä pojilta sen sijaan onnistuvat topparien välistä juoksut keskiympyrästä lähteviin oivaltaviin Cescin ja Wilsheren kaaripalloihin. Kuitenkin bodarijengejä tai italialaisia vastaan keskusta ruuhkautuu bussin ansiosta, jolloin tarvittaisiin laidalta hyviä keskityksiä ja isoja hyökkääjiä raatelemaan pallot sisään. Pienillä ja nopeilla miehillä pelatessa esim. Bendtner ja Chamakh eivät vaan tunnu mahtuvan tähän pelityyliin, jolloin miehet voisivat aivan hyvin olla vaikka avauksessa stokeja ja blackpooleja vastaan. Erikseen sitten tämä barcamainen näennäinen pallonhallinta ja seinäsyötöillä kuudeltatoista läpi.

Jon Champion paljasti (?) eilen selostuksessaan, ettei Arsenal harjoittele kulmapotkuja. Syytä varmaan olisi.

[wpetrol]

Chamakh ja Bendtner ovat fyysisiltä ominaisuuksiltaan juuri noita yllämainittuja pelaajia, mutta kun taito ei vaan riitä kummallakaan, eikä se kyllä välttämättä se iso kokokaan kaikki kaikessa ole, ei se Hernandezkaan mikään jättiläinen ole.Tosta joukkueesta puuttuu se ns.goal poacher-pelaaja, viimeinen semmonen oli Eduardo.Vela jos jaksaisi keskittyä voisi semmoiseksi tulla.
Myöskin toi 4-2-3-1 pelisysteemi noilla pelaajilla vielä edesauttaa tota faktaa, että boksissa ei yleensä ole ketään, kun Sagna ja Clichy sinne palloja silmät kiinni roiskii.
Itse kyllä haluaisin nähdä paluun 4-4-2:een ja vastahyökkäys pelityyliin ensi kaudella, kun Fabregas vaihtaa maisemaa.

Mutta, jos joku haluaa taikauskoa, niin 02-03 kauden keväällä viimeiset saumat mestaruuteen meni juuri Boltonissa kärsittyyn tappioon ja mikäs sen jälkeen alkoikaan?...Hehheh.Ei, en usko tähän itsekkään.

[thiou]

Arsenalin kyydissä olen muutamana viime vuonna oppinut mitä on voittamisen kulttuuri. Jonkun aikaa sitten vielä suunnilleen vihasin tuota ilmaisua, ja aina kun joku sitä käytti, minulle tuli oikein pahaolo. Ajattelin, että mitä ihmeen merkitystä pelissä on jollain voittamisen kulttuurilla? Eikö se vain riitä, että pistää paikoista pallon maaliin ja päästää mahdollisimman vähän maaleja omaan päähän? Nyt ovat ajatukset muuttuneet aivan täysin.

Itse en kylläkään käyttäisi ilmaisua voittamisen kulttuuri vaan häviämisen pelosta irtautuminen. Tai jotain siihen suuntaan. Arsenalissa on tällä hetkellä valtava pelko hävitä pokaaleja. Seura on vieläpä niin suuri, että niitä pitäisi tasaisin väliajoin napsia. Se, miksi ratkaisevissa peleissä ja ratkaisevissa tilanteissa syntyy virheitä, johtuu suurimmaksi osaksi tästä. Yhtälailla puolustuksessa tehdään virheitä, kun hyökkäyspään viimeisissä syötöissä tai laukauksissa.

Arsun pelaajat ovat nyt kuusi vuotta kasvaneet häviäjiksi ja tilanne vain pahenee kokoajan. Syksyisin peli vielä kulkee kohtalaisesti ja mestaruustaistoissa ollaan mukana. Kevään edetessä aletaan kuitenkin jännittämään ja jokaisella pelaajalla rupeaa pyörimään tossu jalassa ja aivot päässä, kun pitäisi tehdä oikeat ratkaisut. Vastuuta siirrellään niin alakerrassa kuin yläkerrassakin, koska jokainen haluaa välttää virheiden tekemistä.

Jos nyt otetaan esimerkiksi vaikka Manu. Ainakin omaan silmään sen joukkueen potentiaali on Arsenalia heikompi. Se, miksi Manu on edellä kauden päätteeksi sarjataulukossa, johtuu siitä ettei niiden pelaajien tarvitse pelätä häviämistä. Suunnilleen jokainen kentälle astelevista pelaajista on jo voittanut jotain. Nämä pelaajat eivät pelkää suurempienkaan virheiden tekemistä, koska edes mestaruuksien arvoiset virheet eivät tunnu niin pahalta, kun yksi jos toinenkin pokaali on jo takataskussa. Arsenalissa asiat ovat täysin päinvastoin. Jos katsoi eilen esimerkiksi Songin peliä, niin helpoissakin tilanteissa syntyi epätyypillisiä syöttövirheitä, koska pienenkin virheen pelätään olevan se ratkaiseva.

Tästä syystä ainakin omasta mielestä Arsenaliin pitäisi hankkia jo mestaruuksia voittaneita kavereita. Jos nyt sitten ketään Wenger on edes hankkimassa.   

[wpetrol]

Tossa joukkueessa löytyy pelaajia, ketkä on pystejä voittanueet, joten mä en siihenkään suoraan vetoaisi.
Mm.RVP(FA-cup), Fabregas(EM-ja MM), Arshavin(Uefa cup, Venäjän mestaruus), Clichy(FA-cup, EPL), näin ulkomuistista.

Mutta, esim.Fergusonin suurin inspiraatio omaan valmennukseensa on Vince Lombardi, entinen Greenbay Packersin valmentaja NFL:sta.
Lombardin lauseita oli mm.: 'Emme hävinneet ottelua, meiltä vain loppui aika kesken.' ja 'Olen kahdesti jäänyt kakkoseksi, enkä halua sitä kokea enää uudelleen.'
Tämä siis kaveri, kenen kirjoja Ferguson on lukenut ja sieltä oman johtamismallinsa ottanut, toi johtamismalli on periaatteessa hyvin yksinkertainen, häviävimistä ei hyväksytä.

Taas Arsenalissa Wenger katsoo suurta kuvaa ja kertoilee mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, että hei oikeasti olemme oikeaan suuntaan menossa.Tappioissa nähdään myös hyvät puolet ja hiustenkuivaajaahan Arsene ei tunnetusti harrasta.
Aikoinaan ei Wengerin tarvinnut liian kovaotteisesti joukkueitaan käsitellä, kun ammattiylpeyttä löytyi jo pelaajilta itseltään tarpeeksi ja siihen päälle kapteenit ja muu kokeneempi osasto piti huolen, että kentällä ei ryssitä.

Tän nykyisen oikukkaan nuoriso-lauman kanssa onkin jo sitten vähän vaikeampi tilanne, kun pitäisi oikeasti auktoriteetilla johtaa ja samalla saada heille sisäistettyä toi voittamisen mentaliteetti.Tähän tietysti apua voi tulla, jos huhut Pat Ricen eläköitymisestä ja Vieiran tulemisesta Ricen tilalle pitävät paikkansa, jolloin Arsenella olisi taas vapaammat kädet filosofoida rauhassa ja jättää Vieiran vastuulle huolenpito voittamisen kulttuurista ja kurinpidosta.

Ei silti, kokemusta kentälle pitäisi hankkia lisää, siitä olen samaa mieltä, mutta välttämättä ei sen kokeneemman pelaajan tarvitse mikään kaiken voittanutkaan olla.

[Tekniikka]

Arsenalin hyökkäyspelaamisesta jotenkin paistaa se, että siellä häärii puolen tusinaa(ehkä hieman kärjistetty) saman pelipaikan pelaajaa, eli hyökkääviä keskikenttiä. Kaikki tuntuvat operoivan 20-40metrin päässä vastustajan maalista ja lisäksi vielä keskellä kenttää.

Samaa mieltä juuri tästä. Nasri, Cesc, Wilshere - kaikki liian samanlaisia pelaaja ja varmaankin myös Wilshere viihtyisi parhaiden hyökkäävän kk-miehen paikalle, vaikka pelaakin alempana tällä hetkellä. Arshavin kuuluisi myös kärjen taakse, mutta on toki liian löysä pelaaja hyökkääväksi kk-mieheksi eikä sovi nykysysteemissä kuin laidalle.

Itsekin olen tullut monien pelien jälkeen siihen päätelmään, että Arsenal käyttää liian vähän laitoja hyödykseen ja yrittää mennä liikaa syöttelemällä keskeltä läpi, jolloin peli puuroutuu usein sumpun eteen. Ainakin Arshavin ja Nasri usein ajautuvat liian keskelle vieden vain Cesciltä tilaa pois kun etäsyydet jäävät todella pieniksi. Sitten se menee siihen, että Cesc syöttää Nasrille, Nasri syöttää takaisin Cescille, sitten Cesc taas Nasrille, kunnes toinen syöttää taakse Wilsherelle/Songille tai eristyksissä olevalel laitapakille, joilla ei ole paljon muuta mahdollisuutta kuin keskittää tai syöttää taas taaksepäin.

Jos sen sumpun haluaa murtaa sen sijaan, että ylittää sen ilmateitse, mielestäni kannattaisi mennä enemmän laidoilta, jossa on paremmat edellykset päästä sen ohi nopeilla seinillä ja haastoilla, joilloin se sumppu saataisiin myös liikkeelle ja leveämmäksi. Keskeltä on aika turha yrittää väkisin läpi, koska edessä on vain yksinkertaisesti liikaa pelaajia. Ongelmaksi tosin tulee juuri laitapelaajat, sillä Nasri on laidalle hidas neppailija, jonka lähtönopeus ja vauhti ei riitä kuin korkeintaan bodariapinoita vastaan ja Walcott on taas liian puujalkainen pelaamaan sumppuja vastaan. Arshavin oli vielä viime kaudella ihan hyvä haastamaan, mutta eipä ole enää kun nopeus ja sähäkkyys on kadonnut tämän kauden aikana johonkin (ikä vienyt?). Toki tähän auttaisi myös pallon kanssa näppärä laitapakki, joka pystysi pelaamaan nopeita seiniä ja ohittamaan ainakin yhden pelaajan. Niihin Clichyllä oli eilenkin paikkoja, mutta ratkaisu oli silti aina roiskaisu maalille.

Barca-vertauksen on todettava, että siellähän ne kolme hyökkävintä pelaajaa ovat nimenomaan nopeita ja suht suoraviivaisia vipeltäjiä, sitten ne pienet ja hitaat pelaajat eli Xavi ja Iniesta pelaavat keskikentällä, ellei loukkaantumisten takia Iniesta joudu pelaamaan laidalla. Arsenalilla taas puuttuu hyökkäyksestä kokonaan sellaiset suoraviivaiset pelaajat, joilla riittää nopeus harhautuksen tai seinän jälkeen irtiottoon vastustajasta. Nasri on mielestäni pahin esimerkki ja Walcottilta löytyy vain nopeutta, mutta on vaan niin puujalkainen, ettei se sumppuja vastaan auta juurikaan.

Ei nyt sillä, etteikö keskikentälläkin liikkeen pitäisi olla parempaa, että nykysysteemi toimii täydellä teholla, mutta kuitenkin laitapelaajat ovat mielestäni suurin ongelma. Kesällä täytyisi löytää vähintään yksi nopea ja suoraviivainen, haastoihin pystyvä laitamies täydentämään liian samanlaisten pelaajien miehittämää avausta.

[thiou]

Tossa joukkueessa löytyy pelaajia, ketkä on pystejä voittanueet, joten mä en siihenkään suoraan vetoaisi.
Mm.RVP(FA-cup), Fabregas(EM-ja MM), Arshavin(Uefa cup, Venäjän mestaruus), Clichy(FA-cup, EPL), näin ulkomuistista.

Juu mutta maajoukkueansiot on ihan eri juttu kun seurajoukkueessa voitetut pystit. Esim. Fabregasilla ja Arshavinilla on vielä paljon näytettävää (ja saavutettavaa) seurajoukkuetasolla. Ja Clichy on sen tyylinen pelaaja, että hänen peliin ei edes mestaruudet paljon tuo/ole tuonut rauhallisuutta. Ainut pelaaja, kenen otteissa sitä mahdollista mestaruuden tuomaa oikeanlaista itsevarmuutta löytyy, on juuri RvP.

Siitä ehkä kuitenkin samaa mieltä, ettei nyt ihan kaiken voittanut tarvitse olla. Arsenalin rahankäytöllä sellaista ei kyllä ikinä tultaisi edes hankkimaan. Mutta etenkin keskustan alueelle (puolustus/keskikenttä) joku rauhallisempi ja jämäkämpi kaveri olisi paikallaan, joka uskaltaisi pelata omalla tasollaan vielä kevään ratkaisupeleissäkin. Siksi esim. joku huhuissa pyörinyt Hazardin tyylinen ei itseäni paljon kovettaisi. 

[wpetrol]

Juu mutta maajoukkueansiot on ihan eri juttu kun seurajoukkueessa voitetut pystit. Esim. Fabregasilla ja Arshavinilla on vielä paljon näytettävää (ja saavutettavaa) seurajoukkuetasolla. Ja Clichy on sen tyylinen pelaaja, että hänen peliin ei edes mestaruudet paljon tuo/ole tuonut rauhallisuutta. Ainut pelaaja, kenen otteissa sitä mahdollista mestaruuden tuomaa oikeanlaista itsevarmuutta löytyy, on juuri RvP.

Johtajuuden puute on tällä hetkellä suurempi puute, kuin kokeneet voittajat, tai itseasiassa henkilöt, ketkä läsnäolollaan saisivat joukkueen rauhoitettua, tai sytytettyä tarvittaessa.Se oli viestini pointti, mutta pokaalit ei välttämättä tätä takaa vrt.Gallas & Silvestre.
Ei kai se ihme ole, että esitykset on tätä luokkaa, kun kentällä 'johtajana' on synnyinmailleen haikaileva kapteeni ja manageri kentän laidalla pomppii, kuin Basil Fawlty konsanaan ottelun loppuhetkillä ja Wenger kuitenkin on jokusen pystinkin manageriurallaan voittanut.
Vermaelenin poissaolon myötä puolustuksessakaan ei ole äänekästä johtajaa ja vaikka kuinka täällä nyt pitäisi Konsonanttia kehua, niin ei ole nuori polakki vielä kovinkaan hyvä oman puolustuksensa järjestämisessä erikoistilanteissa ja siihen päälle hän on erittäin arka ulostuloissaan ja jättääkin mielummin pallot puolustuksen hoidettavaksi, mikä vaan edesauttaa tuhoa tällaisessa tilanteessa.

Clichylla nyt ei kuuppa ole ikinä kestänytkään, 2008 keväällä SIINÄ pelissä Birminghamia vastaan, kun antoi loppuhetkillä pilkun Brummieseille, mistä seurasi 2-2 tasoitus.Tuon pelin jälkeen alkoi Clichyn heikot esitykset, mitkä ovat käytännössä kestäneet tähän päivään asti.
Jotenkin huvittavaa, että Cashley heivattiin niin nopeasti vittuun joukkueesta, eikä sopimusneuvotteluissa annettu siimaa ollenkaan ja nyt Nasria koitetaan pitää joukkueessa kynsin ja hampain...
Tosin näitä sopimusneuvottelu ja pelaajakauppa ryssimisiä on monia muitakin vuosien varrelta mm.Edu, Flamini, Diarra, Gilberto jne...

[an sich]

Ei nyt vielä vedetä henkseleitä kauden yli. Piinaavaa jännitystä on tiedossa seuratessa ManCityn otteita, Arsenalhan ei montaa peliä enää voita. Varsinkin kun Cityllä on pari helpompaa matsia tähän ensiksi, niin jännitettävää riittää sijoituksessa. Kolmas vai neljäs? Kuten todettu, UCL-karsintahan jäädyttää Arsenalin siirtobudjettia kummasti ja jos se paikka elokuussa irtoaa, ostettavaa ainakaan kohtuuhinnalla ei sitten enää ole. Lisäksi Saksasta käsittääkseni voi tulla karsintavastukseksi Bayern.

Toinen jännityksen paikka on van Persien lopulliset tehot. Liigassa jo pelimiehen malliset 15 maalia ottelumäärällä 15+6. Tätähän voisi joku jo kutsua hollantilaisen läpimurtokaudeksi.

[Gargoyle]

Arsenalhan ei montaa peliä enää voita.

Ennustan, että korkeintaan neljä.

Cityllekään ei kannata ihan liikaa tehoja laskea. Tevez on ilmeisesti koko loppukauden sivussa, joukkue kokonaisuutena ristiriitainen ja Mancinilla on omat traumansa voitosta pelaamisen suhteen. Vaan voihan tuo tiukalle pistää, mikäli ahistus pelikentällä jatkuu.

[Jugurttibiti]

Jos City pelaa loppukauden saldolla 6-0-0, on Arsenal maalieron turvin kolmonen saldolla 3-1-0. Jos ja kun City ei kaikkia pelejä voita, riittää vähempikin, eli aika vahva pitää Cityn viimeisen vedon olla jos se kolmanneksi haluaa. Cityn otteluohjelmasta löytyy ainakin vierailu Evertoniin ja kotimatsi Spursia vastaan, joten en liikaa jännittäisi Arsenalin nelossijasta.

[an sich]

Ihan nätti olisi tuollainen 3-1-0, mutta sunnuntaina aidot motivaatiotekijät ja viime ajan vire puoltavat Manun voittoa. Lisäksi Stoke on noin Bolton potenssiin kaksi, joten voineeko tuostakaan pisteitä odottaa? Pulis ja pelaajat varmaan muistavat Arsenalin ininät vetäen tosissaan.

Villa ja Fulham varmaan kaatuvat, jos näyttää  siltä että on pakko. Niillä ei ole sarjapaikkahuolia.

[thiou]

Johtajuuden puute on tällä hetkellä suurempi puute, kuin kokeneet voittajat, tai itseasiassa henkilöt, ketkä läsnäolollaan saisivat joukkueen rauhoitettua, tai sytytettyä tarvittaessa.Se oli viestini pointti, mutta pokaalit ei välttämättä tätä takaa vrt.Gallas & Silvestre.
Ei kai se ihme ole, että esitykset on tätä luokkaa, kun kentällä 'johtajana' on synnyinmailleen haikaileva kapteeni ja manageri kentän laidalla pomppii, kuin Basil Fawlty konsanaan ottelun loppuhetkillä ja Wenger kuitenkin on jokusen pystinkin manageriurallaan voittanut.
Vermaelenin poissaolon myötä puolustuksessakaan ei ole äänekästä johtajaa ja vaikka kuinka täällä nyt pitäisi Konsonanttia kehua, niin ei ole nuori polakki vielä kovinkaan hyvä oman puolustuksensa järjestämisessä erikoistilanteissa ja siihen päälle hän on erittäin arka ulostuloissaan ja jättääkin mielummin pallot puolustuksen hoidettavaksi, mikä vaan edesauttaa tuhoa tällaisessa tilanteessa.

Johtajuutta ja itsevarmuutta nimenomaan kentälle ja erityisen mielellään keskustaan. Ei sillä ole väliä millä tavalla sitä tulee.

Sitä ihan alun perin hain, että kyllähän mestaruudet muuttavat pelaajia. En millään jaksa uskoa, että vaikkapa Manun Anderson olisi näin pätevä ja rohkea pelimies ilman voitettuja pokaaleja seurajoukkueessa. Sillekin tulee virheitä, mutta ne eivät latista itsevarmuutta ja myös seuraavassa tilanteessa uskalletaan yrittää samaa uudestaan, jos siihen on tarve. Sitten jos tarkastellaan esimerkiksi Liverpoolin Lucasia, niin aivan varmasti siinä olisi vieläkin parempi ja ryhdikkäämpi pelaaja, jos hän olisi poolin matkassa jotain suurta voittanut.

Eihän mestaruudet tietenkään aina muuta pelaajia, mutta sitä se voi tehdä ja tämä mielestäni näkyy Arsenalissa. Saman tien tulee nippu pelaajia mieleen, ketkä olisivat itsevarmempia, jos heillä olisi esimerkiksi Valioliigamestaruus jo vyöllään. Song, Djourou, Nasri, Cesc, Koscielny…

[wpetrol]

http://www.thesun.co.uk/sol/homepage/sport/sunsport_columnists/3546189/Ian-Wright-says-Arsene-Wenger-must-splash-the-cash.html

Yleensä nää Wrightin höpinät on vähän niin ja näin, mutta tässä kolumnissa ollaan jo pääpiirteissä täysin oikeassa.

[Eiccu]

En millään jaksa uskoa, että vaikkapa Manun Anderson olisi näin pätevä ja rohkea pelimies ilman voitettuja pokaaleja seurajoukkueessa. Sillekin tulee virheitä, mutta ne eivät latista itsevarmuutta ja myös seuraavassa tilanteessa uskalletaan yrittää samaa uudestaan, jos siihen on tarve.

Anderson kuitenkin teki debyytin Brasilian maajoukkueessa ennen kuin oli liittynyt Unitediin. Itse asiassa luulisin Andersonin olevan tämänhetkistä valmiimpi pelaaja jos olisi pelannut vähän heikommassa joukkueessa ja saanut säännöllisemmin peliaikaa. Siirtyessään Unitediin Anderson oli kuitenkin todella kovan luokan lupaus, joka näkyi hinnassa. Ihan odotusten mukaisesti mies ei kuitenkaan ole toistaiseksi Unitedissa pelannut, osin toki loukkaantumistenkin takia, mutta miehen potentiaalia ei ole syytä väheksyä.

[thiou]

Anderson kuitenkin teki debyytin Brasilian maajoukkueessa ennen kuin oli liittynyt Unitediin. Itse asiassa luulisin Andersonin olevan tämänhetkistä valmiimpi pelaaja jos olisi pelannut vähän heikommassa joukkueessa ja saanut säännöllisemmin peliaikaa. Siirtyessään Unitediin Anderson oli kuitenkin todella kovan luokan lupaus, joka näkyi hinnassa. Ihan odotusten mukaisesti mies ei kuitenkaan ole toistaiseksi Unitedissa pelannut, osin toki loukkaantumistenkin takia, mutta miehen potentiaalia ei ole syytä väheksyä.

Mutta jos katsoo tilannetta näin Arsenalin näkökulmasta ja Anderson olisi siirtynytkin Manun sijasta Arsenaliin. Uskon, että pelirohkeus olisi rapissut samalla tavalla kuin muillakin pelaajilla ilman voitettuja pokaaleja.

[unreal]

Oman näkemykseni mukaan henkilökohtaiset voitot vyöllä auttavat pelaajaa tottakai jonkin verran henkisellä puolella tärkeisiin peleihin valmistauduttaessa ja tekemään oikeita ratkaisuja tiukoissa tilanteissa, joissa pitäisi varjella johtoa tai kiriä takaa rinnalle ja ohi. Silti, pokaalit vyöllä eivät tee kenestäkään henkistä voittajaa (ja tarkennan vielä, etten siis sano kenenkään näin väittäneen, tämä siis vain yleisesti omana näkemyksenä, eikä vastauksena kenellekään) ja pelaajan luonne on yhtälailla tärkeä asia siinä, miten paljon kykenee aiemmasta voittamisestaan ottamaan sitä hyötyä irti. Jos joukkue on täynnä voittamaan tottuneita pelaajia, vaikka menestys olisikin eri seuroista tai eri porukalla tullutta, on tottakai todennäköisempää, että ryhmä muodostaa sen voitamisen kulttuurin lähes itsestään, mutta edelleen erittäin olennainen tekijä on nimenomaan se juuri sillä nykyisellä ryhmällä saavutettu menestys, koska se erityisesti antaa nimenomaan sen luottamuksen ja uskon kyseisen nipun kykyyn hoitaa pelit tiukoissa tilanteissa. Kun tuo yleinen usko ryhmän kykyihin on saavutettu, auttaa se jokaista pelaajaa, myös niitä ilman suuria voittoja olevia, uskomaan siihen, että homma tällä porukalla hoituu, kun taas uskon puuttuminen helposti vaikuttaa siihen, että voittojakin jo saavuttaneet pelaajat kipsaavat muun ryhmän mukana tiukassa paikassa, kun luottamus ryhmään ja pelikavereihin ei ole sataprosenttinen.

[Gargoyle]

http://www.thesun.co.uk/sol/homepage/sport/sunsport_columnists/3546189/Ian-Wright-says-Arsene-Wenger-must-splash-the-cash.html

Yleensä nää Wrightin höpinät on vähän niin ja näin, mutta tässä kolumnissa ollaan jo pääpiirteissä täysin oikeassa.

Ainakin tuo onnistui havainnollistamaan sitä, mikä itseäni näissä vaatimuksissa aina suunnattomasti ärsyttää.

"Arsenal fans are crying out for world class players, not a healthy bank balance."

Systeemissä on jotakin pahasti vialla, jos kurinalainen taloudenpito nähdään suorastaan rikoksena joukkuetta, lajia ja kannattajia kohtaan.

Ei sillä, Arsenalia on johdettu taloudellisesti hyvin konservatiivisesti ja sopivilla hankinnoilla ja markkinapotentiaalin tehokkaammalla hyödyntämisellä saisi tulovirtaakin varmasti kasvatettua. Ja olen samaa mieltä siitä, että joukkue kaipaisi tuollaisia Parkermaisen profiilin ja asenteen pelaajia. Mutta tuhlausvaatimuksissa on silti jotakin hyvin perverssiä. Etenkin, kun koko siirtojärjestelmä agenttipalkkioineen sun muineen on tällä hetkellä pahasti kieroutunut sillä seurauksella, että fanien seuraan tuomista rahoista melkoinen osa menee johonkin ihan muuhun kuin joukkueen vahvistamiseen.

Mutta joo, olen edelleenkin sikäli vinksahtanut tapaus, ettei pokaalien voittaminen ole minulle mitenkään erityisen tärkeä osa futiskokemustani, joten lienen jupinoineni melko yksin.

[DB#10]

Mutta joo, olen edelleenkin sikäli vinksahtanut tapaus, ettei pokaalien voittaminen ole minulle mitenkään erityisen tärkeä osa futiskokemustani, joten lienen jupinoineni melko yksin.

+1

Ei tosin poista sitä, että silti kehitystä pitäisi tapahtua.

Järkevä taloudenpito on ihan hieno juttu tämän päivän huippufutiksessa. Itseäni hämää se, että nyt on puheet ja teot ristiriidassa. Uhoaminen joidenkin kannujen suhteen pitäisi jättää vähemmälle kun moneen kertaan on todettu, että kompetenssia ei kuitenkaan löydy.

[wpetrol]

Ainakin tuo onnistui havainnollistamaan sitä, mikä itseäni näissä vaatimuksissa aina suunnattomasti ärsyttää.

"Arsenal fans are crying out for world class players, not a healthy bank balance."

Systeemissä on jotakin pahasti vialla, jos kurinalainen taloudenpito nähdään suorastaan rikoksena joukkuetta, lajia ja kannattajia kohtaan.

Kannattaa nyt lukiessa kuitenkin muistaa, että Ian Wright on entinen pelaaja, eikä journalisti, joten ihan sanatarkkaan ei nyt pidä pilkkua alkaa viilaamaan.
Kurinalainen taloudenpito on asia erikseen, mutta tällä hetkellä Arsenalin taloustilanne on yksi parhaimmista maailmassa jalkapallojoukkueiden keskuudessa.
Noita varoja on tiettävästi ollut jo jonkin aikaa käytössä, mutta niitä ei ole käytetty muihin, kun näihin Koscielny-tyylisiin hankintoihin ja sitten taas kauden päättyessä mietitään, että mikä on mennyt pieleen.

Arsenal on myös Englannin ja luultavasti koko maailman kallein jalkapallojoukkue seurata ja vastikään tuli taas tiedotus, kuinka lippujen hintoja taas nostetaan, se on äärimmäisen kallista huvia kannattajille, ketkä luotoilla tai säästöillään kausareita hankkii, tästä myös tietysti johtuu Groven veikkausliigatason tunnelma, sillä monella intohimoisemmalla kannattajalla ei yksinkertaisesti ole varaa mennä stadionille ja katkarapusektio kasvaa kasvamistaan.
Eli, voi kysyä mihin ne rahat sitten hupenevat?...Ei kukaan jaksa loputtomiin tulla ihailemaan joukkuetta, mikä vanhalla maineellaan ratsastaa viihdyttävän pelityylin joukkueena, sillä muutamaan viime vuoteen se ns.kaunis jalkapallokin on kadonnut ja vaihtunut epätoivoiseksi pikkunäppärän pelaamiseksi.

Kukaan ei huuda tilien punaiselle viemistä, vaan sitä, että ne rahat, mitkä väitetysti on käytössä otettaisiin käyttöön ja Wenger osoittaisi edes vähän kunnianhimoa ostamalla heikkoihin kohtiin vahvistuksia muualta, kuin Ligue-1:n vuoden lupaavimmat nuoret pelaajat korista.